perjantai 25. joulukuuta 2015

Erikoispostaus 2: 2015

Nyt kun vuosi alkaa olemaan pikku hiljaa lopuillaan, olisi aika ynnätä tämä vuosi pakettiin. Mitä tuli tehtyä, mitä koettua, mitä tuli opittua. Vaikka blogi kokikin pienen taantuman joulukuussa, pyrin nämä suunnitellut jouluspecial-postaukset toteuttamaan kuitenkin (erikoispostauksina).

Tämä vuosi oli minulle ja Fanille tutustumisen ja luottamuksen rakentamisen aikaa, opeteltiin tuntemaan toisemme ja tapamme. Lisäksi tämä vuosi oli minulle todella opettavaista aikaa - ostin elämäni ensimmäisen oman hevosen, ja olenkin saanut Fanin kanssa kokea yhtä jos sun toista vuoden aikana! En todellakaan olisi uskonut vuosi sitten tänä päivänä, millainen vuodesta 2015 tulisikaan. Vuosi jää varmasti mieleeni ikuisesti, niin tapahtumarikas vuosi on ollut kaiken kaikkiaan.

Vuoden aikana ollaan kuljettu niin ylä -kuin alamäkiäkin, koettu niin onnistumisen riemua kuin pettymysten karvaita kyyneliä, mutta ennen kaikkea tänä vuonna on eletty. Pahimmat esteet on nyt selätetty, ja kun tätä vuotta miettii, en kadu mitään siinä. Tämä vuosi on ollut meidän ja vuosi 2016 saadaan aloittaa niin mahtavassa fiiliksessä ettei paremmin asiat voisi olla :)

Tammikuu 

Tammikuussa skoolailtiin tuoreelle hevosenomistajalle ja laskettiin päiviä, koska
päästään hakemaan Fani kotiin! Juuri ennen Fanin hakua vietettiin viikko Levillä
lasketellen ja lomaillen mikä tuli tosi sopivaan saumaan.

 

 Helmikuu 

Helmikuun 1.päivä 2015 yhden tytön yli 15 vuotisesta unelmasta tuli totta - minun unelmastani tuli totta < 3
Fani haettiin Tuusulasta kotiin yhdessä kaveripariskunnan kanssa, ja vietiin uuteen kotiinsa Lempäälään.
Nipistelin itseäni tänä päivänä useammin kuin kertaakaan ennen, voiko tämä oikeasti olla totta?!

 

Maaliskuu 

Maaliskuu oli tutustumisen ja tutuksi tulemisen aikaa minulle ja Fanille. Tehtiin
pääosin vain kivoja ja helppoja juttuja, en juurikaan vielä valmentautunut tai
treenannut. Maneesiton elämä tuli myös kevään korvella tutuksi ja tuli ääneen
todettua, että Fanin kanssa elo ilman maneesia talvisin on mahdotonta.

 

Huhtikuu

Löysimpäs ihanan kuvan meistä huhtikuulta, vaikka oikeasti maalis-huhtikuu oli aika rankkaa aikaa meille.
Fanin ensimmäinen vatsahaava diagnosoitiin 10. huhtikuuta 2015 ja siitä alkoikin meillä kuntoutus (osa 1).
Vatsahaavaa parannellessa ei treenattu vaan lähinnä höntsäiltiin ja pidettiin yllä perusliikuntaa, kuten kuvastakin
voi päätellä. Muistaakseni tällä kerralla tuli todettua että tuolla selässä ei oikeasti ole miellyttävä olla ilman penkkiä ;)

 

Toukokuu

Toukokuun puolen välin tienoilla oltiin jo siinä kunnossa, että treeniä pystyi astettain lisäämään viikko-ohjelmaan ja Fani kulki treeneissä hyvin. Tämä kuva on jo toukokuun loppupuolelta, jolloin taisi olla ensimmäisiä kertoja kanget suussa. Muistan että tällä kerralla Fani kulki ihan mielettömän hyvin!

 

Kesäkuu

Kesäkuussa Fani pääsi laitumelle uudessa kodissaan Piikkiössä ennen juhannusta, ja voi sitä riemun määrää! En muista
ruunaa niin onnellisen näköisenä nähneeni, kuin valtavalla laitumella tuoretta ruohoa syödessään :)

 

Heinäkuu

Kuvan on ottanut Erika L. Photography!
Heinäkuussa treenit sujuivat ja tulosta alkoi pikku hiljaa syntyä. Fani oli treenissä hyvä ja vatsavaivat näyttivät olevan historiaa. Kuitenkin meidän epäonni päätti nostaa jälleen päätään. Fani oli ilmeisesti kaatunut laitumella ja loukannut oikean etujalkansa sekä vasemman lapansa. Hevonen ontui voimakkaasti ja eläinlääkäri löysikin ultraäänitutkimuksessa oej koukistajajänteen sekä hankositeen ulkohaaran kiinnityskohdassa epämääräisyyttä ja täten hevonen laitettiin välittömästi koppilepoon ja sairastarhaukseen. Laidunkausi päättyi siis Fanilla lyhyeen.

 

Elokuu

Tallilla vastassa minua oli tämän näköinen ruuna päivittäin. Parhaimmillani kävin tallilla 2-3 kertaa päivässä lääkitsemässä ja hoitamassa Fania. Hankositeen revähdyskohta turvotti paikoitellen voimakkaasti jota hoidin kylmäämällä ja BOT-patjalla. BOT oli omiaan hankosidevamman hoidossa, se lievitti turvotusta ja pisti nesteen kiertämään jalassa paremmin. Fani oli hyvin seurallinen ja huomionhakuinen näinä aikoina. Koska sitä ei saanut yhtään ylimääräistä liikuttaa, vietimme paljon aikaa joko sen karsinassa tai tarhassa. Se jaksoi olla joka päivä iloinen nähdessään minut, vaikkei mitään kivaa tuolloin tehtykään. Toki lahjoin sitä kymmenillä porkkanoilla päivittäin jolla saattoi olla osuutensa asiaan että se minua niin iloisena joka päivä tallissa odotti ;)

 

Syyskuu

Tämä kuva on otettu aivan elo-syyskuun vaihteessa, kun oli vielä muutama lämmin päivä. Syyskuussa saatiin aina viikottain lisätä kävelylenkkeihin muutama minuutti lisää, ja Fani vaikuttikin voivan jo paremmin eikä jänne ottanut takapakkia kävelylenkeistämme. Fanilla alkoi näinä aikoina olemaan niin paljon ylimääräistä virtaa, että kävelylenkit tallipihan ulkopuolella eivät olisi tulleet kuuloonkaan. Siitä näki, että se oli saanut tarpeeksi sairaslomailuista ja levosta!

 

Lokakuu

Mielestäni tämä kuva kiteyttää meidän lokakuun loistavasti: sairastelukierre jatkui vain. Fanin vatsahaava uusi aika pian
kipulääkekuurin lopettamisen jälkeen. Stressi, lääkkeet, nopeasti muuttuneet elinolosuhteet ja yhtäkkinen
seisonta sai aikaan sen, että Fanin maha kirjaimellisesti räjähti käsiin. Ennen niin iloisesta ja tyytyväisestä
ruunasta tuli hetkessä äreä, hapan hevonen joka kyyhötti surkeana karsinan nurkassa. Samalla itse sairastin
elämäni ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) keuhkokuumeen ja olin myös aivan kuollut hetken aikaa.

 

Marraskuu

Marraskuun alussa Fani muutti uuteen talliin, vain noin kilometrin päähän vanhasta tallista.
Muuttoi sujui paremmin kuin osasin odottaa, ja hevonen oli jo muutaman päivän jälkeen kuin
kotonaan uudessa tallissa. Muutamassa viikossa hevosen vatsaoireet hävisivät, ja pääsimme
aloittamaan treenin uuden valmentajan sekä samalla ratsuttajan avulla.

 

Joulukuu

Joulukuussa ollaan päästy jo ihan kunnolla treenauksen makuun uudella Amerigon koulusatulalla, ja samalla valmentajani on ratsuttanut Fania viikottain. Fani on edistynyt huimasti treenissä ja joulun pyhiksi se saikin ansaitun loman treenistä rokotusten takia. Joulun pyhät siis levätään ja kerätään voimia, ensi viikolla jatketaan treenejä taas uudella innolla! :)

torstai 17. joulukuuta 2015

#62 Life begins at the end of your comfort zone

Jotkut tarkkasilmäiset saattoivat huomata pienen blogin hiljentymisen tässä joulukuussa. Tarkoitus oli tehdä joulukuusta entistä aktiivisempi blogin saralla, mutta kuinkas kävikään. Suurimmat pahoitteluni siitä, rakkaat lukijat. Onneksi monet muut blogit ovat viihdyttäneet teitä hienoilla joulukalentereillaan, joten toivottavasti emme ole loistaneet poissaolollamme pahemmin :)

Hiljaisuuteni syy on ollut järjetön kiire ja väsymys. Työkuvioni ovat hieman muuttuneet ja teen tällä hetkellä niin paljon töitä, että olen todella uupunut illalla kotiin päästyäni. Tykkään työnteosta ja työstäni todella paljon, mutta työmääräni on lisääntynyt lyhyessä ajassa niin paljon, etten ole vielä päässyt kunnolla työrytmiin mukaan. Käyn vähän ylikierroksilla töissä koko ajan, ja kotiin lähdettyäni huomaan että olen aivan uupunut, siis rättipoikkiväsynyt. Sitten tottakai pitää mennä Fani hoitamaan tallille, ja äkkiä huomaan kellon olevan kahdeksan illalla. Perheelle ja parisuhteellekin pitää antaa aikaa, joten ne menevät valitettavasti blogin ohi tärkeysjärjestyksessä. Huolestuttavaa olisi, jos ei menisi.

Olen tietyllä tapaa tunnebloggaaja. En bloggaa siksi, että muut saisivat luettavaa tai että koska pitäisi kirjoittaa postauksia. Kirjoitan blogia silloin kun siltä tuntuu, kun tulee inspiraatio tai ajatus siitä mitä kirjoitan. Sain eilen koirien kanssa iltalenkillä ajatuksen tästä postauksesta, ja se on siitä asti pyörinyt mielessä. Toivottavasti tämä tietyllä tapaa fiilispohjainen kirjoittaminen välittyy teille lukijoillekin. En tee tätä pakosta tai tarpeesta, vaan halusta kirjoittaa ja jakaa ajatuksia meidän elämästä teidän kanssanne. Jos minulla ei ole aikaa, halua tai inspiraatiota, en kirjoita, mutta lupaan, että aina kun sellaista on, kirjoitan! :)

Tallipaikan vaihtumisen myötä oma fiilis koko hevosharrastuksesta on parantunut pienen valovuoden verran, kuten jo aiemmin olen täällä maininnut. On todella motivoivaa, kun auttamassa on rautainen ammattilainen joka kädestä pitäen neuvoo ja opastaa. Halu oppia paremmaksi ratsastajaksi, paremmaksi hevosenkäsittelijäksi ja paremmaksi hevosenomistajaksi on suunnattoman kova. Samalla päätään esiin nostaa kuitenkin se yksi luonteenpiirre, jonka yritän pitää hevosharrastuksessani aina poissa mahdollisimman pitkään: Liiallinen täydellisyydentavoittelu. Kun mikään ei riitä. Onneksi valmentajani on myös minun mental trainer - hän pitää huolen, etten vaadi itseltäni tai hevoseltani sellaista, johon emme ole vielä valmiita ja pakottaa minut myös tekemään virheitä, koska niistähän me opimme. Siitä että korjaamme virheemme!

Viime viikkojen aikana olen joutunut myöntämään itselleni sen karun faktan, että meillä on nyt vaikeampaa kuin koskaan ennen, kaikesta avusta huolimatta. Onhan se ihan totta, että Fani on minua osaavampi ja sitä vartenhan sen itselleni ostin - opetusmestariksi, nostamaan minut täältä puska ö-tasolta takaisin radoille. On kuitenkin myönnettävä, että lähes puolen vuoden mittainen sairastelukierre näkyy myös Fanissa. Jos oma kuntoni on romahtanut, niin on myös Fanin. Sen lihaksisto on heikko, se ei jaksa kantaa itseään tasapainossa pitkiä aikoja ja kun sillä on vaikeaa, se yrittää päästä tilanteesta pois. Kun meitä on kaksi, samassa tilanteessa, samassa fiiliksessä, on soppa valmis.

Viime viikon valmennus kiteytti meidän ongelmat kyllä niin hyvin, että ei ollut kyllä allekirjoittaneella itku kaukana. Kun meillä molemmilla, niin minulla kuin Fanilla, on vaikeaa, ei yhteistyömme pelaa millään tasolla. Hevonen näyttää keskisormea, minä tihrustan itkua ja turhaudun. 20 minuutin tappelun jälkeen valmentajani lopulta kysyi, että haluanko että hän nousee kyytiin. Ja hän nousi. Ja hevonen liikkui ja toimi, teki töitä hyvällä fiiliksellä. Joku varmaan kuvittelee, että olen tästä maani myynyt, lannistunut tai laittamassa hevostani myyntiin ja ostamassa itselleni helppoa puskatätiratsua. Turha luulo! Onneksi olen ihminen, joka vain sisuuntuu entisestään vastoinkäymisistä. Tästä ei ole kuin suunta ylöspäin, eikä oloni ole ollenkaan voimaton, kun ympärilläni on niin mahtava tukiverkosto. Ei sen pidäkään olla helppoa tai mukavaa. Hiki, kipu ja kyyneleet on vaan todisteita siitä että tapahtuu muutosta, kehittymistä :)  

Kuva lainattu täältä

torstai 3. joulukuuta 2015

#61 Kuukausi takana uudessa tallissa

Viime viikon lauantaina tuli kuukausi täyteen uudessa tallissa. En voisi olla tyytyväisempi muutoksiin, joita niin hevosessa kuin omistajassakin on tapahtunut muuton jälkeen. Hevosen vatsa on selkeästi parantunut tai ainakin paranemaan päin. Kaikki oireilu loppui muuton jälkeen alle viikossa, ja lääkekuurit sekä hiiva ovat myös loppu eli enää ei voida tuudittautua niihinkään. Aika näyttää, palaako vatsaoireet mutta toistaiseksi olen todella tyytyväinen Fanin kuntoutumiseen.

Myös omistajassa on tapahtunut muutos. Ennen lähes hysteerisesti hevostansa hoitanut ja tutkinut omistaja on vaihtunut takaisin leppoisaan Emmiin, joka osaa rentoutua ja nauttia harrastamisesta. Harrastamisen ilo oli syksyllä paikoitellen kadoksissa, vaikka tallille meno onkin aina ollut mieluisaa. Nyt hevosen kuntoutumisen ja oman fiiliksen parantumisen myötä ilo on palannut tekemiseen, ja se varmasti huokuu meistä treenissäkin.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut hevosessa. Ennen vähän "pystyynkuollut" ruunanrupukka on herännyt eloon ja siitä on kuoriutunut melkoinen veijari. Virtaa on riittänyt jopa vähän yli tarpeidenkin. Maanantaina Fani yllätti minut kesken treenin pelästymällä tuulta ja tipuin ensimmäistä kertaa siltä. Ihana Fani pysähtyi heti kuskin maastouduttua ja jäi tuijottamaan minua ihmeissään. Jos se osaisi puhua se olisi varmasti nauranut ja todennut, että helposti sinäkin sieltä alas tulet. Kipusin takaisin kyytiin ja loppuaika mentiinkin kiltisti :D

Tiistain valmennuksessa tehtiin ensimmäisiä kokoavia harjoituksia sitten kuntoutuksen aloittamisen. Pieniä pätkiä koottua käyntiä ja koottua ravia niin, että hevonen polkee takajaloillaan rehellisesti alle eikä vaan laahaa niitä perässään. Sitten eteenpäin pidemmällä kaulalla keskiaskellajeja kohti. Fani tuntui nauttivan kokoavista liikkeistä, ne on ollut sille aina helppoja ja se tuntuikin olevan niistä innoissaan. Muutenkin Fani on ollut treenissä nyt todella hyvä ja hyväntuulinen, ja lähtenyt töihin mielellään. Valmentaja on ratsuttanut Fania edelleen kerran viikossa ja hänen kanssaan Fani menee niin upeasti. Hän tykkää Fanista tosi paljon ja on kehunut mm. sen hyvää asennetta työntekoon. Fani on oikea työmyyrä, sen on huomannut muutkin kuin minä.

Kuvia ei tähän aikaan vuodesta oikein saa, kun tallille päästyäni on niin pimeää ja meidän kamerassa ei riitä tehot maneesissa valokuvaamiseen. Viikonloppuisin on satanut vettä ja kaikkialla on ihan harmaata ja kuraista, ei paljoa huvita kuvailla... Videota sen sijaan olisi teille näyttää tiistaisesta valmennuksesta, joten toivottavasti se kompensoi puuttuvia kuvia. Kun tulisi sitä lunta, niin päästäisiin pihalle kuvailemaan kunnon joulukuvia :)



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulu Special: Dear Santa...

Joulukuu alkoi virallisesti eilen, mutta meidän jouluspesiaalit blogin puolella starttaavat tänään! Meillä ei blogin puolella virallista joulukalenteria tänä vuonna ole, mutta postaustahti tulee olemaan tiheämpi ja tällaisia Joulu Special-postauksia julkaistaan sopivin välein pitkin joulukuuta. Nyt toivotaan, että keli ulkona muuttuisi vielä vähän talvisemmaksi, niin allekirjoittaneen joulufiiliskin löytyisi jostain!

Ensimmäinen spesiaalipostaus tuleekin tässä, aiheena mikäs muukaan kuin joululahjatoiveet! Ollaan Fanin kanssa koottu yhteinen kirje joulupukille, josko oltaisiin oltu kilttejä tänä vuonna ;) Tosin luulempa kyllä, että Fani toivoo joululahjaksi vain ison säkin porkkanoita ja herkkumysliä. Äippä toivookin sitten näitä materialismionnea lisääviä tuotteita :D


Fanille:


Kuva lainattu: http://www.hooks.fi
Fanilla ei vielä ole alku -ja loppukäynteihin soveltuvaa huopaa, ja tämä ihana
Hööksin JH Collectionin huopa sopisi käyttötarkoitukseen täydellisesti!

Kuva lainattu: http://www.hooks.fi
Fanilla on hirmuisen vähän edustusloimia, ja tätä Horsewaren Rambo newmarket fleeceloimea
olen kuolannut jo tovin... Tämä sopisi niiin Fanille, hoi joulupukki....!

Kuva lainattu: http://www.hooks.fi
Näitä suitsia olen myös himoinnut jo hetken ja nämä ovat monesti olleet jo aikeissa ostaa, mutta syystä tai toisesta ovat vieläkin kaupassa. Fanin vanhat suitset ovat samanmerkkiset, ja ovat kestäneet käytössä hyvin. Näissä on paksu pullback-turparemmi ja muotoiltu otsapanta, sekä aikas magee otsapanta. Tämän haen kyllä kaupasta itse jos ei pukki tuo :D


Emmille:


Kuva lainattu: http://www.horze.fi
Nämä Horze Cresendo-grippipaikkaiset ratsastushousut ovat haaveissa. Minulla on saman malliston housut tälläkin hetkellä käytössä, ja ne istuvat minulle todella hyvin. Jokapäiväisessä käytössä ne on kuitenkin kuluneet ja kulahtaneet, vaikka hyvin käyttöä ovatkin kestäneet, ja siksi nämä ovat haaveissa seuraavaksi :)

Kuva lainattu: http://www.horze.fi
Cavallieran kisatakki - Ahh! Tämä takki on kuin tehty minulle - siinä on blingiä, valkoinen reunus kauluksissa, edestä klassinen muotoilu mutta takaa löytyy rusetti sekä hieman kohottava leikkaus jonka ansiosta takki on persoonallinen. Tämä on pakko saada ensi kesän karkeloihin!

Kuva lainattu: http://www.horze.fi
Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä. Roecklin talviratsastushanskat! Nämä on myös sillä "pakko hankkia"-listalla, nimittäin mulla ei ole vielä minkäännäköisiä talviratsastushanskoja! Kesäversiotkin näistä alkavat olemaan niin kuluneet, että parista kohtaa sormi pilkottaa... Roeckl on ollut mulla vakiohanskamerkki jo vuosia!

 

Joko te olette kirjoittaneet joulupukille kirjeen?

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

#60 Kuvahaaste joka piti toteuttaa

Bongasin kuvahaasteen Nooran blogista ja päätin toteuttaa sen itsekin oman blogini puolella. Mielestäni tässä kuvahaasteessa on ihana idea, ja muutamasta blogista olenkin jo upeita, tunteikkaita kuvia ihaillut! Vaikka meillä yhteistä taivalta on tallattu vasta vajaa vuosi, ja kuvia on tullut otettua vaihtelevasti, ei ollut vaikeaa löytää kuvauksiin sopivia kuvia. Tässä siis meidän haaste joka kiteyttää samalla myös aika hyvin meidän tämän vuoden :)


Luottamus


Ensimmäinen vuosi on ollut meillä luottamuksen saavuttamista, puolin ja toisin. Pian oli kuitenkin jo tiedossa, miten tämän ihanan nelijalkaisen ystäväni voitan puolelleni. Mikään kun ei ole Fanin mielestä parempaa, kuin porkkanoita tarjoileva ihminen ;) Vuoden aikana olemme oppineet tuntemaan toisemme ja luottamus on kasvanut ja lujittunut.

 

Epäonnistuminen


Meidän matkaan on kyllä epäonnistumisia mahtunut. Kyllähän kuski on aika matkan joutunut tässä vuoden aikana käymään, ja töitä on paljon tehtävänä jatkossakin. Epäonnistumisia tulee jatkossakin, mutta matkassa on koko ajan myös enemmän onnistuneita hetkiä, jotka tekevät harrastuksesta niin antoisaa :)

 

 Onnistuminen


Kuvan on ottanut Erika L. Photography!
Muutamassa kuukaudessa muutosta alkoi tapahtua, kun löydettiin valmentaja ja päästiin treenaamaan kunnolla. Tässä kuva yhdestä oikein onnistuneesta valmennuksesta, ensimmäistä kertaa kanget päässä :)
 


 

 Todellisuus


Todellista on se, että me ei yleensä olla Fanin kanssa niin kuvauksellisia kuin jotkut kuvat täällä antavat olettaa ;) Tässä aika todellinen kuva meistä, vähän niin kuin "behind the scenes". Ei niin edustavia ja kuvauksellisia :D

 

 Ystävyys


Tämän vuoden voisi ehkä kiteyttää yhteen sanaan: Ystävyys. Meistä on Fanin kanssa vuoden mittaan tulleet ystävät. Se on minulle mielettömän tärkeä ystävä, perheenjäsen ja treenikaveri. En voisi kuvitella elämää enää ilman sitä.
 

perjantai 27. marraskuuta 2015

#59 Anicol Boulardii for animals

Huom! Tämä ei ole mainospostaus! 
Kirjoitus perustuu omaan kokemukseeni tuotteesta, eikä postaukseen liity mitään kaupallista tarkoitusta.

Kun Fanin vatsahaava oli tässä taannoin pahimmillaan, olin epätoivon partaalla. Olin kokeillut vatsahaavan hoitoon niin Antepsinia kuin useampaa eri omepratzol-valmistetta (Gastrogard, Peptizole) mutta tuntui, että nämä tuotteet vain helpottivat hetkellisesti hevosen oireita, ja lääkekuurin loputtua oireet palasivat viikossa-kahdessa takaisin. Sainkin kuulla, että nämä tuotteet eivät varsinaisesti paranna vatsahaavaa vaan muodostavat hevosen vatsaan suojaavan kalvon jotta haavat saavat rauhassa parantua ilman jatkuvia vatsanesteiden "happohyökkäyksiä". Se selittikin syyn, miksi Fanin oireet saatiin lääkkeillä kuriin - suojaava kalvo poistaa kivun, kun vatsan nesteet eivät pääse kipeille haavoille. Kun lääkekuuri loppui ja vatsa oli jälleen "suojaamattomassa tilassa", oireilu palasi.

Kuulin kokemuksia vatsahaavahevosten omistajilta sekä eläinlääkäriltä erilaisista muista vatsahaavahevosille tarkoitetuista valmisteista, ja muutaman suosituksen jälkeen päädyin testaamaan Anicol Boulardii for animals-hiivaa. Valmiste oli huomattavasti edullisempi vaihtoehto omepratzolille, joten totesin ettei maksa vaivaa kokeilla olisiko siitä meille apua. Hiivasta kirjoitetaan Börjes Kotimäen sivuilla seuraavaa:

"Anicol Boulardii for animals 26 annosta -valmiste on tarkoitettu eläinten limakalvovaurioiden sekä hiivan liikakasvun hoitoon. Boulardii for animals sisältää niin sanottua mikrohiivaa, joka auttaa poistamaan liiallista hiivaa kehosta. Boulardii tuottaa myös soluille tärkeitä polyamiineja eli rakennusaineita, jotka edistävät haavojen sekä tulehdusten paranemista limakalvoilla."
Kuva lainattu täältä.

Juuri tällaista tuotetta Fanin ärtynyt vatsa kaipasi: tuotetta, joka suojaamisen sijaan auttaisi limakalvoja uusiutumaan ja paranemaan. Vaikka vatsassa ei viime tähystyksessä näkynytkään sillä hetkellä pahasti vuotavia haavoja, oli vatsan pinta hyvin kriittisessä, ärtyneessä tilassa. Siksi oli tärkeää löytää tuote, jonka avulla vatsan limakalvo pääsisi uusiutumaan ja uutta, tervettä limakalvoa kasvaisi ärtyneen tilalle. Näinpä aloitimme hiivakuurin yhdessä omepratzolin kanssa hoitona Fanin vatsahaavaan, myöhemmin omepratzol jäi pois mutta hiivakuuria jatkettiin edelleen.

Boulardii-hiiva on ollut nyt meillä käytössä kolme kuukautta ja kuuri alkaa olla lopussa. Hiiva on helppo käyttää - olen antanut sen hevosen puurojen sekaan sekoitettuna, ja kätevät valmiit annospussit ovat siistejä käyttää eikä tarvitse itse sen suuremmin annostella. Meillä Fanin vatsahaavan hoito ja hevosen kuntoutus on ollut hyvin kokonaisvaltaista - sen ruokinta laitettiin uusiksi ja sen heinä on nyt vatsahaavahevoselle optimaalista, matalasokerista heinää. Mutta en voi silti olla hehkuttamatta tätä tuotetta! Epäilemättä meillä se on ollut yksi avaintekijä hevosen toipumiseen. Aloitettuani kuurin hevosen oireet helpottivat muutamassa viikossa.

Eläinlääkärin suosituksesta Fanin vatsalaukkua ei tähystetä uudestaan, koska joka kerta kun hevonen on ensin paastotettu 16 tuntia, ja sitten tähystetty, hevonen on ollut todella kipeä lähes viikon ja eläinlääkärin mukaan nämä tähystykset jo itsessään lisäävät haavojen riskiä vatsassa. Siksi on paras nyt mennä fiilispohjalla ja seurata hevosen vointia päivä kerrallaan. Tähän mennessä se on näyttänyt pelkkää vihreää valoa, joten fiilis ei voisi olla parempi :)


Onko jollain muulla kokemusta Boulardii-hiivasta vatsahaavahevosen hoidossa?

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

#58 Linkitä blogisi - top 4 blogit!

Kiitos tuhannesti kaikille blogeja linkanneille, tästä postauksesta oli hyötyä itsellenikin kun sain muutaman mielenkiintoisen uuden blogin lukulistalleni! :) Haluan tässä kohtaa nostaa esille sellaisia blogeja, jotka eivät entuudestaan listaltani löytynyt ja jotka sinne ehdottomasti pääsivät. Toivottavasti muutkin löytävät nämä mielenkiintoiset blogit ja liittyvät lukijoiksi! Tänä vuonna yritän vielä toteuttaa postauksen, jossa jaan top 10-blogisuosikkini, sinne pääsevät sitten niitä blogeja jotka jo entuudestaan lukulistaltani löytyivät!



Olen joskus aiemmin jo eksynyt kyseiseen blogiin, mutta jostain syystä en vielä silloin liittynyt lukijaksi. Nyt kuitenkin Idde linkkasi bloginsa, ja kun astuin sisään blogiin, olin ihan myyty! Miellyttävä ulkoasu, hillityt värit (ja mun lempiväri vaaleanpunainen :)) ja laadukkaat valokuvat tekivät jo hyvän ensivaikutelman lukijalle. Postauksia oli kiva lukea, niitä tulee tasaisin väliajoin ja niihin on selkeästi panostettu. Kirjoitusasu on siisti, ei juurikaan häiritseviä kirjoitusvirheitä, ja kuvia sekä videoita on myös sopivasti. Vielä viimeisen silauksen teki Codan kotitallin "tutut maisemat", olen nimittäin koeratsastanut Fanin samassa maneesissa missä Codakin seikkailee ;)



Monipuolisesti suomenhevosella-blogin ulkoasu on kivan syksyinen ja selkeä. En ole ehkä blogini puolella hirveästi kertonut suuresta intohimostani suomenhevosia kohtaan. Ennen Faniahan ratsastin pääosin suomenhevosilla. Olin alunperin suunnitellut hankkivani suomenhevosen omaksi hevosekseni, kunnes Fani osui kohdalle. Tulevaisuudessa aion kyllä tämän haaveen vielä toteuttaa ja ostaa oman suomenhevosen, ja tämä blogi nostatti kyllä suomenhevoskuumeen taas huippuunsa! :) Blogissa seurataan eri ikäisten suomenhevosten elämää, ja kerrotaan elämästä ja arjesta niiden kanssa. Kivasti kirjoitetut, realistiset postaukset koukuttavat lukijat mukaansa!



Vaikka ponit eivät varsinaisesti ole koskaan ollut "mun juttu", haaveilen aina salaa silti omasta söpöstä ponista jonka jonain päivänä voin ostaa verukkeella "lapset tarvitsevat kokoisensa ratsun eli ponin" ;) Olen aina ollut pitkä tyttö, joten edes lapsena en juuri ratsastanut poneilla kun olin aina ratsastuskouluryhmien pisin tyttö joka ratsasti jo hevosilla. Pieni Suuri Hevonen-blogissa on upea ulkoasu, kivat maanläheiset värit ja hyvälaatuisia kuvia visualisoimassa tekstejä. Blogissa seikkailee islanninhevonen sekä shetlanninponi ja heidän omistajansa Tiina. Blogissa kerrotaan ponien lisäksi myös omasta talliprojektista, joten päädyin ehdottomasti lukijaksi seuraamaan, miten elämä ponien kanssa omassa kotipihassa lähtee heillä sujumaan!



Tämä blogi koukutti minut lukijakseen samasta syystä kuin edellinenkin blogi - minua kiinnostaa lukea realistisia kirjoituksia elämästä hevosten kanssa ja varsinkin elämästä, jossa hevoset asuvat omassa tallissa ja niiden kanssa ollaan kavioliitossa 24/7. Meillähän talliprojekti on myös tulevaisuudessa toivon mukaan edessä, sillä haaveenani on saada hevoset jonain päivänä omaan talliin asumaan. Blogissa päätähtenä toimii 9 vuotias welsh part bred-ruuna Pena, jonka arjen tarinoita blogista voi lukea omistajansa Sannan kirjoittamana. Blogissa kirjoitetaan kivasti asioita kaunistelematta realistisella otteella, tämä blogi ei ole kiiltokuvablogi vaan blogi aidosta elämästä hevosten kanssa!


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

#57 On se helppoa, jos sen osaa!

Fanin kanssa treenit ovat lähteneet hyvin käyntiin. Nyt mennään jo kolmatta viikkoa uudessa tallissa, ja kuten jo edellisessä postauksessa hehkutin, hevosessa on tapahtunut ihan mieletön, kokonaisvaltainen muutos muuton jälkeen. Hevonen on liikkunut treenissä mielellään, enemminkin on ollut jarrun kuin kaasun kanssa ongelmia mikä on jo sinänsä ihan positiivinen ongelma tässä kohtaa. Olen ratsastaessa keskittynyt tässä kohtaa vain siihen että ratsastaessa säilyy se tietty "flow" ja hyvä fiilis, hevonen on saanut liikkua pitkässä muodossa pitkällä kaulalla ja ollaan jumpattu vaan kylkiä pehmeämmäksi ja takajalkoja aktiivisemmaksi.

Postauksen kuvat ovat kuvakaappauksia tämän postauksen videolta!

Huomaa kyllä hyvin, miten uusi päivärytmi on vaikuttanut jo lyhyessä ajassa Faniin. Ennenhän se tarhasi ulkona 9-18, mutta uudessa tallissa hevoset saavat selkeän lepohetken tallissa ennen illan treeniä eli ne otetaan aiemmin jo sisälle. Tämä sopii Fanille, se on oikeasti ollut todella hyvä ratsastaa ja enemmän "mukana" kaikessa tekemisessä. Varsinkin kesällä laidunkaudella huomasi, että Fani on väsynyt toisinaan treenissä. Kyllä kokopäiväinen laiduntaminen sitä selkeästi väsytti, ja myös kokopäivätarhaus laumassa. Se on laumassa ollut aina pomo, joten se ei välttämättä lepää tarha-aikana paljoakaan. Nyt kun tarha-aika ei ole koko päivä, se ei väsytä itseään vaan kerkeää levätä karsinassa ennen treeniä.

Fanin viikkorytmi on muotoutunut nyt muutamassa viikossa sellaiseksi, että hevosella on kaksi treenipäivää jonka jälkeen sillä on kevyt/lepopäivä. Näin lihakset kerkeävät palautumaan välissä eikä tule liian montaa päivää putkeen treeniä. Tämä 2+1 treeni sopii Fanille hyvin. Kun kelit tästä paranevat ja valoisaa kestää pidempään, aletaan ehdottomasti maastoilemaan taas enemmän. Syksyisin tulee maastoiltua tosi huonosti, kun aina on pimeää tai hämärää.


Fanilla ratsastaa tällä hetkellä kerran viikossa valmentajani, ja tarkoitus olisi jättää tämä toistaiseksi ihan pysyvästi Fanin viikkokalenteriin mukaan. Näin Fani saa kerran viikossa kunnon läpiratsastuksen ja se helpottaa omaa ratsastamistani. Oli kyllä upeaa katsoa omaa hevosta, kun se suorastaan liisi ympäri maneesia valmentajani ratsastamana. Hän on siis ammattilainen isolla a:lla, ja saa kyllä näyttämään kaiken niin helpolta. Ei voi kuin todeta että on se helppoa, kun sen osaa! ;) Lisäksi meillä on 1-2 valmennusta viikossa, eli todella intensiivistä treenaamista on tuleva talvikausi tiedossa.

Tässä esimerkkinä Fanin tämän viikon liikuntasuunnitelma:

Maanantai: Kävelytys (reipasta kävelyä 20-30 minuuttia)
Tiistai: Kevyempi koulutreeni
Keskiviikko: Valmennus
Torstai: (Kevyt) juoksutus
Perjantai: Valmentaja ratsastaa
Lauantai: Kevyempi koulutreeni
Sunnuntai: Kävelytys


maanantai 16. marraskuuta 2015

#56 Linkitä blogisi!

Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä kotona, kuin pimeänä syysiltana käpertyä peiton alle, 
ottaa kuppi teetä viereen ja lukea mielenkiintoisia uusia postauksia blogeista? 

Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta, vai mitä?

Kunnes huomaat, ettei seuraamissasi blogeissa ole päivitetty yhtään uutta postausta!

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt kuumeisesti uusia blogeja lukulistalleni. Tuntuu, että syksyn kiireet syövät monen bloggaajan postaustahtia, ja kaipaankin uusia aktiivisia blogeja lukulistalleni. Siksi päätin toteuttaa linkitä blogisi-postauksen nyt myös oman blogini puolella siinä toivossa, että uusia blogeja löytyisi :) 

Säännöt ovat yksinkertaiset: Kirjoita blogisi toimiva osoite tähän postauksen kommentteihin! Kaikenlaiset blogit ovat tervetulleita, lupaan vierailla jokaisessa ja jättää kommenttini :) Kiinnostavimmat blogit pääsevät lukulistalleni sekä postaukseen, jossa esittelen omat suosikkini linkitetyistä blogeista!

Joten pidemmittä puheitta - linkitä blogisi!

 

 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

#55 Onneksi luotin itseeni

Aiemmin syksyllä kun kaiken piti olla kunnossa, mutta hevonen oli silti äkäinen ja haluton kulkemaan satula selässä, sain kuulla ihan suoriakin kommentteja siitä, ettei hevonen kulje koska olen niin huono ratsastaja sille. En tiedä mikä näiden kommentoijien motiivi oli, ehkä osa yrittikin oikeasti auttaa, huonolla menestyksellä tosin. Kävin syksyllä läpi sellaisen itsesyytösten usvan, jossa oikeasti ruoskin itseäni ja mietin, miksi olen näin huono ja ostanut näin hienon hevosen, ja nyt pilannut sen huonolla ratsastamisellani. Jossain kohtaa kuitenkin onneksi heräsin ja kasasin itseni. Muistelin kesää, kun vielä oltiin treenissä ja hevonen liikkui hyvin. Jos olisin vain huono ratsastaja ja hevonen täysin kunnossa, miksi se kulki minulla aiemmin mutta ei nyt?

En voi olla hieman itserakas sanoessani niille, ketkä epäilivät hevoseni oikuttelun johtuvan vain huonosta ratsastajasta, että onneksi en uskonut teitä. Meillä uusiutuneen vatsahaavan lääkityksen aloittamisen ja tallipaikan vaihtumisen jälkeen hevosen koko olemus on muuttunut. Se on hyväntuulinen, iloinen ja sosiaalinen, ja lähtee töihin mielellään. Satula selässä Fani on väläytellyt taas niitä pätkiä, joita se väläytteli kesällä. Ja kyllä, ratsastajana se sama surkea omistaja jonka takia hevonen oli pilalla ;)

Satula-asia laitettiin meillä välittömästi eteenpäin kun saatiin muutto tehtyä uuteen talliin, ja uusi satula löytyikin saman valmistajan valikoimasta mitä vanhakin. Uudella Amerigolla kelpaa aloittaa kuntoutus ja treenit selästä käsin. Meidän "treenihän" koostuu siis tällä hetkellä vain eteen-alas jumpasta ja takajalkojen aktivoimisesta, selän pyöreäksi saamisesta ja tuntuman hyväksymisestä. Fani on tehnyt töitä olosuhteisiin nähden hyvin ja mielellään, ennemmin sitä on joutunut hieman pidättelemään kun vauhtia on paikoitellen jo vähän liikaakin.

Onneksi luotin itseeni ja siihen, että tunnen oman hevoseni parhaiten, paremmin kuin ketään ulkopuolinen. Ei meidän meno edelleenkään mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta suunta on selkeästi nyt oikea ja hevonen on tyytyväisen oloinen. Tästä on hyvä lähteä kuntouttamaan hevosta kohti ensikauden ratoja.

Saatte kaiken höpötyksen vastapainoksi videota eilisiltaisesta ratsastuksesta, jolloin Fanilla oli virtaa kävelypäivän jäljiltä vähän turhankin paljon. Keskiaskellajit olisivat olleet enemmän ruunan mieleen ja vauhti vain kiihtyi loppua kohti :D Videolla ei mitään hirveän kaunista ratsastusta ole havaittavissa, mutta Fani liikkui hyvin ja mielellään mikä on nyt pääasia. Valmentaja osaa sitten auttaa näihin loppuihin ongelmiin :)


perjantai 13. marraskuuta 2015

#54 Vastauksia

1. Minkä tasoiseksi sanoisit itsesi?
Tällä hetkellä tasoni on jotain Helppo B:n ja Helppo A:n väliltä. 

2. Koulu vai esteet?
Ehdottomasti koulu. Olen ehkä ollut hieman poikkeuksellinen lapsi/nuori, kun minua ei koskaan ole oikeastaan pahemmin kiinnostanut esteratsastus edes nuorena. Ehkä ihan lapsena, mutta nopeasti huomasin että minua kiinnostaa työskennellä hevosen kanssa sileällä. Nykyään olenkin täysin kouluratsastaja, joka yrittää joskus hevosen mielenvirkistykseksi hypätä pieniä (maahankaivettuja) esteitä. Fani rakastaa esteitä, ja siksi se pääsee aina silloin tällöin hyppäämään.

Todistetusti olen hypännyt esteitäkin joskus :)

3. Fanin paras ominaisuus (jos yksi pitää valita)?
Luotettavuus. Ei tarvinnut montaa sekunttia miettiä vastausta, se oli yksi ominaisuus johon ihastuin jo Fania ostaessani, se on luonteeltaan todella luotettava ja kiltti. Sillä on sellainen katse josta vaan tietää, että siihen voi luottaa. Vaikka se säikähtäisi jotain tai sillä olisi ylimääräistä energiaa, se ei koskaan ole varsinaisesti tuhma tai tee mitään tyhmää. Sen kanssa on aina turvallinen olo ja siihen voi luottaa :)

4. Ratsastaako Fanilla jotkut muutkin itsesi lisäksi (vuokraaja tms)?
Valmentajani ratsastaa Fanilla muutaman kerran kuukaudessa, muuten huolehdin sen liikuttamisesta itse. Jos tulee pakollisia tallivapaita, Fani saa vapaapäivän tai joku tuttu ihminen huolehtii sen liikunnasta mutta harvemmin sellaisia päiviä nykyään tulee.

Siskoni käy toisinaan ratsastamassa Fanilla :)

5. Pihatto vai täysihoitotalli?
Täysihoitotalli. Pihatto on varmasti hyvä hevosille jotka siellä viihtyvät, mutta en voisi kuvitella laittavani Fania pihattoon. Se palelee herkästi eikä muutenkaan viihdy älyttömän pitkiä aikoja ulkona varsinkaan huonolla ilmalla.

6. Mistä huomasit ensimmäisen kerran että Fani on kipeä?
Vatsahaavan ensioireet meillä oli hevosen ulkoinen olemus - se söi valtavan määrän korsirehua sekä väkirehua, muttei silti lihonnut vaan ennemmin hoikistui entisestään. Lisäksi se alkoi olemaan äreä vatsan seudulta (vöitä kiristäessä ja harjatessa) ja oli haluton kulkemaan laukassa. Nosti laukan kyllä, mutta jumitti eikä halunnut edetä siinä tai rikkoi raville. Ulosteen mukana tuli vettä ja maha oli usein löysällä sekä hevonen seisoi toisinaan hieman selkä "köyryssä" tarhassa jännittäen vatsaansa.

7. Mitä Fani syö tällä hetkellä? Miksi?
Fani syö runsaasti vähäsokerista (sokerit max. 120) korsirehua jota sille tarjoillaan usein. Väkirehuna se syö tällä hetkellä Eggersmanin Natur Müslia, johon lisätään Eggersmanin Profi Aminoral, St Hippolytin Gemüse-Kräuter-kivennäinen sekä öljyä ja e-vitamiinia. Väkirehun syöttömäärät ovat pieniä, ja ruokinta perustuu hyvään korsirehuun. Olen joutunut vatsahaavadiagnoosien jälkeen tekemään ruokintamuutoksia, mutta nykyinen ruokinta on muodostunut kokemusten ja ammattilaisten suositusten mukaisesti ja se sopii Fanille. Eggersmanin ja St. Hippolytin rehut maistuvat sille joten siksi syötän näiden valmistajien rehuja. Orgaaniset rehut sopivat herkkävatsaiselle hyvin.

8. Kuka on teidän valmentaja (este/koulu vai onko sama)?
Valmentaudun ainoastaan kouluratsastuksessa, valmentajani on Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi.


9. Mikä on realistinen tavoite teille Fanin kanssa vuoden - kahden sisällä?
Realistinen tavoite - sillä olettamuksella, että Fani kuntoutuu entiselleen - on edetä kahden vuoden aikana helppo B radoilta helppo A-radoille, ja rutinoittaa kilpaileminen sillä tasolla (kuskille, hevonenhan on jo konkari tällä tasolla). Kaikki tosiaan riippuu pysyykö Fani kunnossa ja miten treenit sujuu yms mutta pitäisin tätä ainakin realistisena tavoitteena :)

10. Entäs mikä on sun haave tavoitteet?
Haaveena on päästä Fanin kanssa starttaamaan vielä vaativaa jollain tasolla!

11. Oletko merkki uskollinen omissa varusteissa? Entäs Fanin?
En ole merkkiuskollinen, ostan eri merkkisiä varusteita sekä itselleni että Fanille fiiliksen mukaan. Uskon hyvään hinta-laatusuhteeseen ja teen ostopäätöksiä monesti kokemusten kautta.

Kiitos kaikille kysymyksiä laittaneille, toivottavasti saitte toivomanne vastauksen :) 
Jos jäi vielä kysyttävää, saa toki kysyä niin vastaan lisää parhaani mukaan!



keskiviikko 11. marraskuuta 2015

#53 Kun luonto oli kauneimmillaan

Marraskuu on se kuukausi, kun hevosenomistajien motivaatiota koetellaan. Aurinko ei juurikaan näyttäydy, on tasaisen harmaata aamusta iltaan, pimeä tulee aikaisin ja hämärä sitäkin aiemmin. On märkää ja kuraista, vesilammikoita tarhoissa ja tallin pihassa, sataa vettä vähän väliä. Loimet kastuvat likomäriksi, hevoset ovat kuraisia, suojia saa olla pesemässä päivittäin. Mieluummin jäisi kotiin, käpertyisi viltin alle villasukat jalassa juomaan teetä kuin lähtisi kuran keskelle tallille.

Ulkoilmaharrastukselle tämä kuukausi ei todellakaan ole se mieluisin vaan juuri se kuukausi, kun on onnellinen maneesista tallin pihassa. Olen uhmannut marraskuuta ratsastamalla pihalla niin paljon kuin mahdollista, koska tiedän että tulee kuukausia kun maneesi on kuin toinen koti. Eilen pimeällä kentällä ratsastaessani oli pakko kuitenkin todeta itselleni se tosiasia ja myöntää, että maneesi valoineen ja peileineen houkuttelee liikaa. Tänään ratsastan jo siellä.

Koputan puuta (kirjaimellisesti) kirjoittaessani tämän "toteen" mutta meillä on tänään ensimmäinen valmennus sairasloman jälkeen. Todellisuudessa meidän valmennus on siis jumppaa valvovan silmän alla, mutta se tuntuu valmennukselta. Siltä, että ollaan taas askeleen lähempänä sitä hetkeä kun päästään jatkamaan siitä mihin kesällä jäätiin. Tiedän kyllä, että sinne on pitkä matka, mutta fiilis on masentavasta kelistä ja marraskuun pimeydestä huolimatta valoisampi ja pirteämpi kuin aikoihin :)

Haluan kuitenkin hetken vielä fiilistellä kesää ja luonnon kauniita värejä, vaikka syksy ei varsinaisesti itseäni masennakaan. Nämä kuvat on otettu heinäkuussa, vanhan kotitallimme pihapiirissä jossa kesän kauniit värit loistivat upeasti! Näistä kuvista tuli tilattua useampikin suurennos kotiin, vielä pitäisi kehystää ne, jotta ne pääsisivät ansaitsemilleen paikoille seinille.

Kaikki postauksen kuvat on ottanut taitava ammattilaisvalokuvaaja Erika L. Photography! Suosittelen lämpimästi hänen kuvauspalveluitaan, hän on taltioinut meistä sadoittain toistaan upeampia kuvia. Pääset täältä selailemaan hänen taidonnäytteitään ja tutustumaan paremmin palveluihin :)






torstai 5. marraskuuta 2015

#52 Kysymyksiä?

Oletko hiljattain liittynyt blogiin, ja haluaisit tietää meidän taustoista ja historiasta?
Onko blogiani lukiessasi jäänyt jokin asia kaivertamaan mihin et ole saanut vastausta?
Haluatko tietää lisää Fanista tai minusta?

NYT ON AIKA KYSYÄ!

Blogiini on hiljattain liittynyt uusia lukijoita ja siksi ajattelinkin, että tässä kohtaa olisi mukava toteuttaa kysymyspostaus! Kaikki kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita, koski ne sitten Fania, minua, tai mitä tahansa muuta :) Kysymyksiä on aikaa esittää tämän (tai jonkun muun) postauksen alle isänpäivään eli 8.11.2015 asti! Vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin ja voin tarvittaessa avata kysymyksiä myös kokonaisen postauksen verran :)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

#51 Haters gonna hate

Hengissä ollaan! Fani on muutettu lauantaina onnistuneesti uuteen talliinsa, ja tuntuu kotiutuneen loistavasti. Eipä ole tullut ennen muutettua hevosta taluttamalla se niin sanotusti tallista talliin, eipä paljoa helpommalla voisi päästä ;) Matka uudelle tallille kesti noin 15 minuuttia hiekkatietä kulkien, ja Fani käveli reippaasti vierelläni uuden tallin pihaan. Oli se kieltämättä hetken lievästi sanottuna aika järkyttynyt, raukka luuli varmaan lähteneensä tavalliselle maastolenkille mutta seuraavassa hetkessä se olikin jo uudessa tallissa tutustumassa karsinaansa. Muutamassa päivässä se on kotiutunut kuitenkin uskomattoman hyvin, syö hyvin ja kaikin puolin vaikuttaa kotiutuneen.

Toinen ketä on kotiutunut uuteen talliin erinomaisesti on allekirjoittanut. Uuden tallin porukka on pieni ja kaikki tuntevat toisensa, ollaan yhtä porukkaa ja ystävällisiä kaikille. Porukkaan mahtuu eri ikäisiä kävijöitä, ja vaikka jokainen on oma persoonansa, ketään ei tuomita tai arvostella. Vaikka porukka on pieni ja tiivis, kaikki tuntuivat ottavan minut hyvin vastaan, tallilla on ollut mukava käydä ja tutustua uusiin tyyppeihin :)

Täytyy sanoa, etten olisi ikinä uskonut kuinka paljon ilkeitä kommentteja ja pahaa mieltä olen saanut muilta hevosihmisiltä oman hevosen oston myötä. Aiemmin olin "se Emmi vaan joka ratsastaa muiden hevosia" josta ei tarvinnut välittää. Fanin ostamisen jälkeen olen saanut enemmän lokaa niskaani kuin koskaan aiemmin. Olen koittanut miettiä mistä se johtuu, mutta luulempa, että yhtä oikeaa vastausta tuskin on. Kaikkia ei voi miellyttää, haters gonna hate anyway.

Sen kuitenkin tiedän, että mulla on hieno hevonen, ja meillä on nyt sellainen mahdollisuus edessämme, etten edes vielä tajua, kuinka onnekkaita me ollaan :)



torstai 29. lokakuuta 2015

#50 Sometimes good things fall apart...

"...so better things can fall together."

Fanin sairastelu on tehnyt melkein itsenikin sairaaksi. Olen valvonut kymmeniä öitä miettien ja pohtien mikä olisi hevoselleni parhaaksi. Vatsahaava ei ole itsellänikään ollut kovin kaukana. Meillä on ollut jopa parisuhde koetuksella viime aikoina, kun puran kaiken pahan mieleni kotona, vaikka vihoviimeinen syypää tähän kaikkeen on ihana mieheni.

Olen kysynyt ja imenyt tietoa vatsahaavasta ja sen kuntoutuksesta ammattilaisilta, ja verrannut niitä tämän hetkiseen tilanteeseemme. Ja tehnyt näiden pohjalta päätöksiä, jotka toivon mukaan rauhoittavat tilanteen niin tallilla kuin kotona. Jotta voin nukkua taas yöni rauhassa ja keskittyä elämiseen, ja ennenkaikkea - jotta voin taas nauttia harrastamisesta ihanan hevoseni kanssa.

Päätökseeni on vaikuttanut pitkälti tulevaisuuden suunnitelmat Fanin kanssa. Kun toivon mukaan Fani tästä kuntoutuu, tarkoitus olisi oikeasti päästä sen kanssa treenaamaan tavoitteellisesti. Minulle itselleni ei riitä kerran viikossa valmennus, ja lopun viikon olen omillani. Tarvitsen kokonaisvaltaisemman valmennussuhteen - sellaisen, jossa valmentaja on läsnä niinäkin päivinä kun ei varsinaisesti ole valmennusta. Lisäksi toivoisin, että valmentajani pystyisi myös ratsuttamaan Fania eteenpäin. Tiedän, että sillä on potentiaalia pidemmälle. Se nauttii haasteista, ja tiedän, että sen elämään tulisi ihan uudenlaista sisältöä, kun se pääsisi ammattilaisen kanssa opettelemaan niitä.

Päätös ei ollut helppo, mutta se tuntuu oikealta päätökseltä. Fani muuttaa uuteen talliin, vain muutaman kilometrin päähän nykyisestä. Talli on intensiivinen ratsutus/valmennustalli, jossa hevosia on vain kourallinen, mutta jokaista treenataan, hoidetaan ja kuntoutetaan yksilöinä. Siellä Fani kuntoutetaan ammattilaisen, jolla on kokemusta vatsahaavahevosten hoidosta, kanssa ja toivon mukaan jatketaan kohti kisakenttiä yhteistyössä. Ikävä tulee tietysti vanhan tallin väkeä ja ihania tallikavereita, mutta toivon mukaan nähdään jatkossakin vaikkapa yhteisten maastoretkien ja seuran tapahtumien merkeissä :)

Ensimmäistä kertaa kuukauteen oloni on helpottunut. Tiedän, ettei ole olemassa oikotietä onneen mutta tuntuu, että nyt minulla on käsissäni ne avaimet joiden avulla me saadaan mahdollisuus. Mahdollisuus kuntouttaa Fani ja näyttää niille, ketkä meitä epäilivät. On niitäkin, ketkä meihin uskoi ja uskoo edelleen. Ja ne ihmiset seisoo rinnallani tämänkin päätöksen jälkeen, ja on onnellinen puolestamme, että saamme tällaisen mahdollisuuden.

tiistai 27. lokakuuta 2015

#49 Kuvia täynnä tunteita

Olemme Fanin kanssa suorastaan etuoikeutettuja, kun tallikaverina on ihana Erika joka on älyttömän taitava ammattivalokuvaaja. Erika kuvasi meitä ensimmäisen kerran kesällä kun luonto oli kauneimmillaan, ja olin suorastaan puulla päähän lyöty kuinka upeita kuvia hän meistä silloin taikoikaan. Nimittäin voin kertoa, että emme ole helpoimpia kuvattavia, kumpikaan! Silloin kun itselläni olisi ilmeet kunnossa siinä kohtaa Fanin ilmeet ovat ihan karmeat ja toisinpäin. Ja toisinaan ruunan motivoiminen valokuvausta varten on hieman haastavaa kun ei sitä suoranaiseksi linssiludeksi voi kutsua. 

Viime viikonloppuna otimme toisen valokuvaustuokion kauniina syksyisenä päivänä, ja kuvat puhuvat taas puolestaan - ei näitä voi kuin ihailla! Erika osaa vangita kuviin aivan ihanan tunnelman, ja ainakin itse näen kuvissa mielettömän paljon tunnetta. Kiitos Erika kun ikuistit meidät taas. Edellisistä kuvista teetin jo useamman suurennoksen mutta näistäkin on varmasti pakko joku saada kehyksiin kotiin :)