#27 Tuleva kakkoskuski kyydissä

Kun ostin Fanin olin jo etukäteen päättänyt, etten hanki sille vuokraajia tai liikuttajia vaan pyrin hoitamaan asiani niin että pääsen sen itse hoitamaan päivittäin ja jos tulee päiviä etten pääse, se saa vapaapäivän. Kuitenkin tulee hetkiä kun tuntuu että tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken, ja joskus kun työpäivä venyy kymmenentuntiseksi ei vaan ehdi tai jaksa mennä tallille. Sitä varten on olemassa ihana pikkusisko, joka on lupautunut toimimaan Fanin virallisena kakkoskuskina ja apukäsinä silloin, kun en itse kerkeä Fania hoitamaan.

Vaikka olemme siskoni Jennan kanssa ihmisinä hyvin erilaisia, yhdessä asiassa olemme tosi samanlaisia ja se on hevoset. Koska olemme harrastaneet hevosia lähes koko ajan yhdessä, meitä on opettanut samat ihmiset ja valmentanut samat valmentajat, olemme hyvin samantyyppisiä hevosia käsiteltäessä ja ratsastaessa. Luotan Jennaan ja hänen hevosenkäsittelytaitoihin ja siksi voin luottaa Fanin hänelle aina tarpeen tullen. En osaisi kuvitella vierasta ihmistä hoitamaan ja käsittelemään hevostani. Ehkä vuosien mittaan ajatus kypsyy mutta toistaiseksi vuokraajaa tai vieraita apukäsiä ei ole tulossa.

Fani otti Jennan vastaan ihan hyvin. Ruuna jännittää aina alkuun vieraita ihmisiä mutta Jennan kanssa se oli yllättävän rento alusta lähtien. Itseäni hieman jännitti, miten he löytävät yhteisen sävelen varsinkin nyt kun hevonen ei ole ollut ihan parhaimmillaan. Heillä kuitenkin sujui oikein hyvin ja loppua kohti meno vaan parani. Jenna meni ensin itsenäisesti käynti/ravityöskentelyä tehden mm. väistöjä ja minä koutsasin maastakäsin heitä parhaani mukaan. Lopuksi otettiin istuntaharjoituksia liinassa ja yritettiin löytää Jennan kadoksissa ollut vasen kylki.

Fani liikkui tyytyväisenä ja tuntui hyväksyvän Jennan kyytiinsä, mikä on aivan mahtava juttu. He tuntuivat tulevan juttuun myös tallissa joten kun päästään muuttamaan Paimioon, saa Fani aina välillä hoitoa ja huolenpitoa Jennan toimesta. Ihanaa kun tietää, että on olemassa ihminen joka pystyy tarvittaessa auttamaan silloin kun en itse millään kerkeä ja hän on ihminen johon luotan sataprosenttisesti.

Loppuun vielä kuvia sunnuntaisesta ratsastuksesta, kuvien laatu tosin ei tällä kertaa päätä huimaa kun sade ja synkkä keli tekivät kuvaamisesta hieman haastavaa... :)

 

 

tyytyväisen näköinen hevonen :)

#26 Parempaan päin vaan ei vielä kunnossa

Fanin vatsahaavalääkitys alkoi lupaavasti. Kuten eläinlääkäri oli meille klinikalla lupaillut, viidennen päivän jälkeen hevosen olo parani silmissä ja se oli ratsastaessa todella hyvä ja laukkasi myös mielellään. Aloitettiin liikutus kuitenkin rauhallisesti hevosta tunnustellen, jotta ei rasiteta sitä hoitojakson aikana liikaa. Liikkunut se kuitenkin on säännöllisesti, rankkuustasoa vaihdellen.

Kun lääkitys puolitettiin seitsemännen päivän jälkeen kului muutama päivä, ja Fanin vatsahaavaoireet palasivat. Jo pois jäänyt kiukuttelu satulavyöstä palasi, tosin ei niin pahana kuin aiemmin. Lisäksi hevonen ilmoitti taas kentällä että en laukkaa tänään kiitos. Fanihan on liikkunut käynnissä ja ravissa koko ajan ihan mahtavasti todella hyvällä työmotivaatiolla, mutta laukkaa se ei halua esittää. Näin raju reaktio laukkaa rakastavalta hevoselta on todellinen hälytyskello. Ilmeisesti laukassa vatsahapot pääsevät hyllymään ympäri vatsaa enemmän kuin ravissa tai käynnissä aiheuttaen kipua haavoihin. Herkkänä hevosena Fani reagoi kipuun helposti.

Vaikka Fani ei selkeästikään ole vielä vatsahaavastaan parantunut, on siinä jo näkyvissä selkeitä pysyviäkin muutoksia. Kuten tallinomistaja eilen tallilla totesi, hevonen on saanut elämänhalunsa takaisin taas ja se on ihan totta. Se on paljon virkeämpi ja eläväisempi nyt, joinain päivinä ehkä aavistuksen villikin :D Lisäksi sen ruokahalu on kasvanut valtavasti. Aiemmin se söi heinääkin vähän "pitkin hampain" mutta nyt se suorastaan syöksyy heinäkasalle kun sellainen karsinaan ilmestyy. Väkirehutkin se syö mukisematta. Lisäksi se on alkanut juomaan paremmin ja karva Fanilla kiiltää myös ihan mielettömästi :)

Huomenna ollaan yhteyksissä hoitaneen eläinlääkärin kanssa ja mietitään Fanin vatsahaavan jatkohoitoa. Todennäköistä on, että kuuria jatketaan koska hevonen ei ole parantunut selkeästikään vielä. Uuteen tähystykseen toivottavasti ei ihan heti tarvitse lähteä, oli se melkoisen rankka kokemus hevoselle paastota kuusitoista tuntia ja katsella kavereiden syömistä kun itse jäi ilman.

Tässä kuvia perjantaiselta ratsastukselta, ja ai että tulee hyvä mieli kun katselee näitä kuvia :) Fani on ulkoisesti nyt mielestäni hienossa kunnossa, se on pyöristynyt ja karva kiiltää. Yleisilme sillä on tosi tyytyväisen näköinen! Vielä kun saataisiin loputkin oireet loppumaan niin päästäisiin treenaamaan kunnolla.

 

#25 Tiistai-illan hoitoja

Viikonloppuna ratsastukset Fanin kanssa eivät enää sujuneetkaan niin hyvin kuin vatsahaavalääkityksen jälkeen oli sujunut. Fani liikkui käynnissä ja ravissa kyllä hyvällä työmotivaatiolla, mutta laukka jumitti paikallaan eikä edennyt niin hyvin kuin aiemmin. Totesin ihan ääneen, että taitaa olla lihakset jumissa ja jätin laukassa ratsastelut siksees. Fanilla on tosi tärkeää, että se pääsee alkuverryttelyssä venyttämään eteen-alas ja saa moottorin käyntiin. Se on vähän niinkuin autojen dieselmoottori, käynnistyy hitaasti mutta kun pääsee vauhtiin siitä ei vauhtia puutu ;) Yleensä siitä huomaa, että Fani on jumissa, kun diesel ei ota käynnistyäkseen. Sillä niin sanotusti hirttää jarru kiinni.

Onneksi meidän tallilta löytyy alan ammattilainen joka on auttanut minua hurjasti Fanin kanssa tänä aikana kun ollaan Lempäälässä asuttu. Jenni lupautuikin jälleen hoitamaan Fanin jo heti tiistaina, joten eilen Fani pääsikin hänen käsittelyynsä. Fania on hoidettu säännöllisesti jo ennen minulle muuttoa kraniolla sekä muilla yhdistelmähoidoilla jotta sen kroppa pysyy kunnossa. On suorastaan etuoikeus, että meillä on tallikaverina ihminen joka pystyy Fanin säännöllisesti hoitamaan ja sen lisäksi Jenni auttaa minua Fanin kanssa välillä muutenkin. Hän tulee hyvin juttuun Fanin kanssa ja siksi on aina yhtä ihana jättää hevonen hänen osaaviin käsiinsä.

Tällä kertaa ei löytynyt niin selkeitä kipupaikkoja kuin ekoilla hoitokerroilla, mutta jumeja löytyi kaulasta, selästä, syvistä vatsalihaksista sekä sisätakareisistä. Lisäksi Jenni on hoitanut Fanin vasenta takajalkaa, jonka se loukkasi viime syksynä. Sitä ei päästy viime kerralla vielä hoitamaan kunnolla kun hevonen reagoi kranioon niin voimakkaasti, mutta selkeästi se oli nyt parempi koska tällä kertaa Fani ei reagoinut hoitoon niin voimakkaasti ja antoi käsitellä jalan hyvin.

Jenni teki tällä kertaa niin sanotun yhdistelmähoidon Fanille, eli käytti eri tekniikoita avatessa jumeja. Fanin ilmeistä pystyi päättelemään että hyvältä tuntuu, se suorastaan nukkui käytävällä ja haukotteli tyytyväisenä kun paikat aukeni. Jennin käsittelyn jälkeen hevonen on todella rauhallisen ja levollisen oloinen, ja sen ilmeistä huokuu että nyt tuntuu hyvälle.

Onneksi Jenni vierailee välillä Turussakin päin, että Fani pääsee jatkossakin hänen taitavaan käsittelyynsä. Aion hoitaa Fanin säännöllisesti vaikka suurempia jumeja tai jumitteluita ei ilmenisikään. Käynhän minäkin säännöllisesti hierojalla, niin tarvitsee hevosenkin kroppa huoltoa säännöllisin väliajoin :)

Jennin yritykseen ja palveluihin voit tutustua täällä, 

me Fanin kanssa suositellaan lämpimästi hänen palveluitaan kaikille! :)

Ai että kun tuntuu hyvälle... :)

Hevosen ilme ja olemus kertoo kaiken! :)

#24 10 faktaa meistä

Ajattelin tähän väliin toteuttaa hieman erilaisen postauksen. Tässä siis 10 faktaa sekä minusta että Fanista, jotta opitte tuntemaan meidät vielä hieman paremmin! :) 

Emmi:

#1 Olen luonteeltani hyvin ulospäin suuntautunut ja puhelias ihminen

#2 Vaikka asunkin nyt Tampereella, olen asunut suurimman osan elämästäni maaseudulla, ja maaseudun rauha vetää minua puoleensa.

#3 Kasvatan sileäkarvaisia kettuterrierejä omalla kennelnimellä Emmetfox

#4 Ennen Fanin ostoa haaveilin oman varsan ostamisesta, ja katselinkin sopivaa varsaa jo tovin ennenkuin "eksyin" selailemaan aikuisten hevosten myynti-ilmoituksia ja sillä tiellä ollaan...

#5 ...En silti ole varsaprojektia kokonaan unohtanut, vaan siirtänyt tulevaisuuden haaveeksi, johon kuuluvat myös oma talli kotipihassa sekä perheen perustaminen :)

#6 Olen allerginen joillekin eläimille, kuten kissoille, lehmille, sioille ja kaneille. Olisin luultavasti allerginen hevosille ja koirillekin, mutta luulen, että olen siedättynyt vauvasta asti niille niin hyvin ettei allergia niiden kohdalla ole puhjennut.

#7 En ole mikään koulunero, suoritin lukion ja ammattikorkeakoulututkinnon keskinkertaisilla arvosanoilla eikä koulunkäynti ole koskaan oikein innostanut tai kiinnostanut.

#8 En ole hirveän hyvä kuski, ensimmäinen autoni sai hieman tuntea kyljissään ja puskureissaan etten aina oikein tiennyt mihin piti peruutttaa tai kääntää... :D Nykyinen auto on yhtä peurakolaria lukuunottamatta pysynyt toistaiseksi sentään kunnossa...

#9 Harrastan ratsastuksen lisäksi koiranäyttelyitä ja luolametsästystä koirieni kanssa.

#10 Ystävät ovat minulle kaikki kaikessa, ja minut onkin siunattu aivan mahtavilla ystävillä :)

Fani:

#1 Fanin lempiherkku on porkkanat

#2 Fani on hypännyt Virossa 120 cm luokkia ja rakastaa hyppäämistä yli kaiken!

#3 Fani oli ensimmäinen hevonen jota kävin kokeilemassa, ja heti löytyi kultakimpale :)

#4 Fanin ravi on todella vaikea istua toisin kuin laukka, jossa on ihana istua.

#5 Fanilta puuttuu edestä yksi hammas joka näkyy tosi hyvin kun se haukottelee tai avaa muuten suunsa.

#6 Kun haen Fania tarhasta se hirnuu lähes päivittäin minulle tervehdyksen kun huomaa minut ja tulee portille vastaan korvat hörössä (musta tää on aika suloinen tapa) :)

#7 Fani on niin kiltti, että sitä voi lapsetkin hoitaa

#8 Fani on nirsoin tapaamani hevonen. Se ei esimerkiksi pidä omenoista, eikä oikein mistään kuivatuista leivistäkään...

#9 Fani ei ole jättänyt ketään kylmäksi, ketä sen kanssa on tekemisissä ollut! Se on niin kiltti ja ystävällinen, "kaikki käy-hevonen" että siitä ei voi kuin tykätä

#10 Fani on sosiaalinen hevonen ja tarhaa tälläkin hetkellä ihastuttavan "naisensa" Luna-tamman kanssa. Talliporukan kesken heitä kutsutaan lemmenpariksi :)

#23 Kuvapostaus: Ilman satulaa

Heippa!

Eilen oli tosi vaihteleva sää, ensin paistoi aurinko ja minuutin päästä tulikin kaatamalla rakeita taivaalta alas. Fani oli hyväntuulinen kun hain sen sisälle (sateesta huolimatta) ja päätinkin mennä ilman satulaa, kun Mikko oli mukana punttaamassa minut kyytiin. Kelikin suosi meitä, nimittäin sade loppui vähän ennenkuin käveltiin kentälle joten saatiin nauttia auringopaisteesta koko ratsastuksen ajan. En ole tallilta vielä keksinyt tarpeeksi korkeaa minun kestävää paikkaa mistä pääsisin itse kipuamaan Fanin kyytiin ilman satulaa mutta onneksi Mikko on aika ajoin mukana niin päästään menemään ilman satulaakin :)

Ilman satulaa on muuten tosi tehokas harjoitella omaa tasapainoa ja istumista ruunan selässä. Ei voi tukeutua satulaan tai jalustimiin, eikä ohjiin, koska jos teen niin Fani ilmoittaa vastalauseensa nopeasti. Eilen mentiinkin rauhakseen ja kuski harjoitteli tasapainon ja oikeanlaisen jouston löytämistä ravissa. Vatsalihakset kiittivät tänä aamuna, tehokas treeni siis kuskille! Heppa pääsikin eilen vähän helpommalla mutta se ei varmasti ruunaa haitannut yhtään ;)

Mikko ikuisti myös uusia yhteiskuvia meistä, ja ai että tuo ruuna on niin kaunis! Mikkokin totesi yksi päivä tallilla että Fani on kyllä hänen mielestään tosi kaunis hevonen. Omistaja/kuski ei oikein edustanut tänään, aurinko paistoi silmiin ja peiliin oli unohtunut katsoa mutta ne on pikkuseikkoja!

Pidemmittä puheitta, tässä eilisen kuvasatoa! Mukavaa viikonloppua kaikille :)

#22 Elämää vatsahaavadiagnoosin jälkeen

Postauksen kaikki kuvat on otettu tänään :)

Saatuamme perjantaina klinikalta diagnoosin vatsahaavasta, oli hyvin tärkeää jatkaa mahdollisimman normaalia arkea eteenpäin. Fani sai hieman lyhennetyn tarhapäivän perjantaina, koska rauhoitettua hevosta ei voi heti laumaan laskea ja sen lisäksi rauhoitettu eläin palelee helposti joten ohutturkkisen Fanin olisi varmasti tullut kylmä tarhassa auringonpaisteesta huolimatta. Kotiin päästyämme Fani sai heinää syödäkseen karsinaansa ja illemmalla se pääsi jo ulkoilemaan.

Eläinlääkärin kanssa keskustelin siitä, voiko Fania liikuttaa ja ratsastaa nyt kun sitä vatsahaavaa hoidetaan. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jos ruuna liikkuu mielellään eikä vastustele tai vaikuta kivuliaalta, liikuttaminen on ok. Pääosin Fanihan on koko ajan liikkunut hyvin ja mielellään. Päätin kuitenkin ottaa varman päälle, ja antaa sille viikonlopun ylitse kevyempää. Lauantaina juoksutin sen liinan päässä ja eilen vaan hengailtiin - eilen jatkettiin vielä juoksutuslinjalla ja tänään päätinkin sitten kivuta Fanin selkään!

Alkuperäinen ajatukseni oli testata miten hevonen liikkuu käynnissä ja ravissa tänään, ja jättää laukka vielä seuraavaan kertaan. Fani oli kuitenkin eri mieltä, se oli jo talliin haettaessa virkeällä tuulella ja vähän "pöllövirtaakin" oli kertynyt, näkyi mörköjä vähän joka nurkassa... Ja kun hevonen oli ratsastaessa hieman vertynyt, se tarjosi jokaisesta pienestäkin painonsiirrosta laukkaa. Pakkohan sitä oli vähän fiilistellä laukassa, kun hevonen liikkui paremmin kuin kertaakaan tähän asti minun aikanani ja laukkasi korvat hörössä pitkin kenttää. Ai että, nyt on hyvä mieli. Näkyy valoa tunnelin päässä!

PS. Tilastojen mukaan blogissani vieraillaan melkein 200 kertaa päivässä, mutta kirjautuneita lukijoita blogissa on vaan 8. Liitythän rohkeasti lukijaksi mikäli blogini kiinnostaa sinua, niin näet jatkossakin mitä meille kuuluu! :)

Kivaa viikonalkua kaikille!

#21 Huoli parhaasta ystävästä

Tämä viikko on suoraan sanottuna ollut ihan kauhea. Meillä on ollut joka päivälle ohjelmaa aamusta iltaan asti, ja kilometrejä on tullut autoon enemmän kuin normaalina työviikkona (jolloin kilometrejä tulee 1000 km). Noh, onneksi viikko alkaa olemaan voiton puolella mutta syy pieneen postaustaukoon on ollut tämä kiire, ei ole yksinkertaisesti kerennyt kirjoittamaan aiemmin!

Sunnuntaisen valmennuksen jälkeen mulla jäi sellainen olo, että pitäisikö siellä klinikalla nyt käydä kääntymässä, varmuuden vuoksi. Olen epäillyt Fanin mahaa jo hetken aikaa ja kun valmentajakin oli sitä mieltä tunnin päätteeksi että mahassa saattaa jotain olla pielessä, päätin varata tiistaina pyhien jälkeen meille ajan Tampereen Hevosklinikalle vatsantähystykseen.

Fani on saanut tämän viikon kevyttä, olen juoksuttanut sitä ja alkuviikosta keventelin sen vain läpi. Eilen se aloitti klo 17.00 16h mittaisen paastonsa, jonka aikana se ei saanut syödä ja viimeisen 3h aikana juoda mitään. Fani otti paastonsa yllättävän hyvin ja rauhallisesti, se oli saanut päivällä ylimääräisen ruoka-annoksen ja käytiin illalla sitten kävelyttämässä sitä ja harjailtiin ja laitettiin tavarat valmiiksi reissua varten.

Vetoautona äidin audi ja koppi lainassa tallilta :)

Tänään aamulla pakattiin auto ja laitettiin koppi perään ja heppa kyytiin. Fani matkusti kiltisti ja oli oikein reipas reissaaja. Klinikalla päästiin tosi nopeasti toimenpiteeseen, hevonen rauhoitettiin siihen ensin ja sitten siirrettiin toimenpidehuoneeseen jossa tähystettiin vatsa. Vatsassa näkyi yksi isompi vuotava haava, sekä pienempiä haavaumia jotka ei vuotanut. Näiden löydöksien perusteella voitiin todeta Fanin kärsivän vatsahaavoista, jotka on herkkää hevosta sattunut siinä määrin että se on käyttäytynyt oudosti ja reagoinut ratsastaessa huonosti apuihin. Lisäksi otettiin röntgenkuva vatsasta jotta poissuljettiin mahdollinen hiekka mahassa, eikä hiekkaa sieltä myöskään löytynyt.

Tässä jo toimenpidehuoneessa, esivalmisteluja ennen varsinaista tähystystä...

Toimenpiteet oli nopeasti ohi ja saatiin lupa pakata hevonen takaisin koppiin. Vielä kassan kautta hain lääkkeet sekä maksoin reissun, halpaa lystiähän tämä ei ole mutta mitä ei hevosenomistaja rakkaan hevosensa eteen tekisi :) Fanille määrättiin kuurin Peptizolea joka jatkuu seuraavat 2,5 viikkoa. Ruokintaan tai muihin ympäristötekijöihin ei eläinlääkäri kokenut tarpeelliseksi tehdä muutoksia, eli jotain on oikein tehty kun sen puolesta kaikki näyttää hyvältä. Öljyä ajattelin eläinlääkärin ehdotuksesta kokeilla Fanin ruokinnassa, siitä saisi nopeasti ja helposti apua massankasvatukseen. Juomista pitää seurata entistä tarkemmin jotta se saa riittävästi nestettä.

Hieman humalainen Fantsu :D

Olo on tosi helpottunut vaikka kamalaa, että tällainenkin eteen nyt tuli. Onneksi Fani on niin herkkä että se reagoi tosi helposti jos joku muuttuu tai tuntuu siitä epämiellyttävältä. Sen ansiosta nytkin tajusin klinikka-ajan sille soittaa. Kivempi muuttaa hevonen uuteen talliinkin toukokuun lopussa, kun on hevonen kunnossa. Nyt täytyy vielä toivoa, että lääkkeet purevat tehokkaasti vatsahaavaan ja saadaan hevonen nopeasti takaisin kuntoon!

Loppuviikon heppa saa lepäillä, liikuttamista saa jatkaa hevosen fiiliksen mukaan mutta satulaa ei vielä muutamaan päivään selkään laiteta ennenkuin lääke alkaa vaikuttamaan. Viikonloppuna täällä Tampereella on hevosmessut, jonne voitin liput blogitallin arvonnasta, ja aionkin viettää viikonloppuni tiiviisti messujen parissa :) Nähdään siellä!

Hyvää viikonloppua kaikille! :) 

#20 Valmennusviikko

Viime viikolla meillä oli peräti kaksi kouluvalmennusta, mikä on melko paljon kun olemme vielä harvakseltaan käyneet valmennuksissa. Meitä valmentaa tällä hetkellä siis Christel Wütig-Vihman sekä Katariina Albrecht. Viime viikolla molempien valmentajien tunnit osuivat samalle viikolle joten päästiin treenaamaan tehokkaasti kummankin valvovien silmien alle. Lisäksi viikko-ohjelmaan sisältyi juoksutusta sekä esteitä, joten aika tehokas viikko on takana!

Alkuviikon Fani liikkui maanantaina liinassa (riekkuen...) ja tiistaina ratsastin sen kunnolla läpi. Tiistaina Fani teki hienosti töitä ja totesinkin että hevosen työmotivaatio on kasvanut taas hurjasti lisää, liekö kevättä rinnassa mutta esitti hienoja takaosakäännöksiä, koottua laukkaa, laukanvaihtoja ja mitä kaikkea siltä pyysinkään. Tein Kootussa Ravissa-blogin Nooran kirjoittamaa harjoitusta, jossa nostettiin kulmasta laukka, laukattiin pitkä sivu ja ennen kulmaa siirryttiin käyntiin, jonka jälkeen tehtiin takaosakäännös ja siitä laukannosto ja taas pitkän sivun lopussa käyntiin ja takaosakäännös. Tämä tehtävä teki hyvää Fanille, joka helposti kaatuu oikean etujalkansa päälle eikä kanna itseään oikeasta kyljestä. Tässä harjoituksessa sen piti sekä kantaa itsensä että vastata nopeasti apuihin. Muutaman kerran jälkeen ruuna rupesikin ennakoimaan, mikä on sen tapaista, kun se tietää mitä pitää tehdä se tekee ne jo itsestään. Silloin piti olla tarkkana ettei se tee takaosakäännöksiä "vähän sinne päin". Ilman peilejä on muuten tosi vaikea treenata sulkuja, avoja ja taka/etuosakäännöksiä! Olen jotenkin peiliriippuvainen, olisi helpompi ratsastaa kun näkisi peilistä miten se hevonen jalkansa asettelee milloinkin. Tähän onneksi tulee parin kuukauden päästä helpotusta :)

Keskiviikkona oli vuorossa Christelin tunti. Christelin kanssa korjattiin heti alkuun omaa istuntaani, joka oli muuttunut taas valmennustauon aikana komeaksi keinutuoli-istunnaksi... Istunnan kanssa on kyllä tosi paljon töitä vielä edessä. Helppoliikkeisen, tasaisen hevosen selässä voi istua "vähän sinnepäin" koska sen kyydissä ei pompota eikä hevosen liike heiluta, mutta isoliikkeisen, pompottavan liikkeen kanssa pitää pystyä hallitsemaan oma istunta ja kontrolloimaan kroppaansa jotta pystyy istumaan siellä hiljaa. Tunnin teema olikin istunta ja mentiin tunnilla tosi paljon kevyessä istunnassa, haettiin sitä oikeanlaista istuntaa ja tasapainoa, ja koska itse helposti valun vasemmalle, keskityttiin siihen että löydän myös oikean istuinluun ja pääsen kääntämään ympyrällä myös oikealle. Lisäksi Christel korjasi mun istuntaa keventäessä, sillä helposti kevennän liikaa ylöspäin. Fanin ravi pompauttaa luonnostaan mua ylöspäin, jolloin helposti jään keventämään liian pystyyn. Pitää ajatella liikettä enemmän eteenpäin, koska keventämällä ylöspäin kevennän samalla liikettä vastaan. Fani oli Christelin tunnilla ajoittain jopa kuuma, loppuraveissa sain tehdä töitä jotta sain herran takaisin kuulolle. Ihanaa, että siitä löytyy luontaisesti tuota energiaa, treenaaminen on mukavempaa kun hevonen liikkuu itse eteen eikä tarvitse koko ajan muistuttaa.

Kaikki tämän postauksen ratsastuskuvat on otettu eilen 5.4. Katan tunnilta :)

 Torstaina keventelin Fanin läpi ja otin laukkaa kevyesti molempiin kierroksiin, ja testasin että miltä hevonen treenin jälkeen tuntuu. Fani oli torstaina suorastaan super!! Esitti taas upeita vaihtoja ja itse asiassa tarjosi sarjoja muutamaan otteeseen eli yritti jatkaa vaihtoa kun tein yhden. Annoin sen liikkua pitkällä kaulalla eteen-alas venyttäen ja reippaassa temmossa. Hevonen oli tyytyväinen :) Perjantaina otettiin muutama hyppy ristikoille ja vetristettiin koulutreenissä kipeytyneitä lihaksia. Fanilla oli vauhti päällä niinkuin aina esteillä, harmi ettei kamera tullut mukaan! En ottanut montaa hyppyä, kun oli niin rankka viikko takana ja vapaapäivä edessä. Lauantaina se tosiaan sai nauttia vapaapäivästä, kun me taas suunnattiin Porvooseen Haikon Kartanoon juhlistamaan vuosipäivää upeisiin puitteisiin! :) Oli muuten ihana miniloma, ihan mahtava hotellihuone, ihanaa ruokaa, upea miljöö, ensiluokkaista palvelua... Mitä muuta voi lomalta toivoa? :)

Eilen olikin vuorossa Katan tunti. Tunnin teema mukaili hyvin Christelin keskiviikkoista tuntia ja tunnin teema oli asetukset ja taivutukset. Kata on siitä miellyttävä opettaja, että senkin ajan kun hevoset ja kuskit huilaavat, hän käyttää hyväksi kertomalla teoriaa asioista. Eilenkään emme jääneet hiljaisiksi väliajoilla, vaan hän kertoi konkretisoiden miten hevonen taipuu, mistä kohtaa se taipuu ja miten hevosen kroppa toimii kun se taipuu. Meidän piti kävellessä seurata toistemme hevosten liikettä taivutuksessa, ja olikin jännittävää huomata miten oma silmä kehittyi katsomaan hevosta liikkeessä.

Fani oli eilen vähän outo. Se teki töitä kyllä mielellään ja hyvällä asenteella, käynnissä ja ravissa. Laukassa se oli kuitenkin oudon tahmea ja jopa hieman haluton. Koska Fani on luonteeltaan niin nöyrä, tiedän, ettei se tahallaan kiukuttele tai laita hanttiin. Siksi epäilys nousee heti, kun hevonen on haluton liikkumaan. Epäilen, että päällä oleva Oriprim-kuuri on ärsyttänyt sen mahaa. Kuuri on kestänyt nyt 1,5 viikkoa ja huomasin ekan kerran perjantaina että Fani oli hieman haluton laukkaamaan. Myös Kata epäili, että se saattaa olla mahastaan kipeä. Sehän sai Oriprim kuurin pitkittyneeseen yskään, mutta on tehnyt eilispäivään asti töitä kyllä hyvällä asenteella yskästä huolimatta. Nyt annan sille kevyempää ja seurailen tilannetta. Ensihoitona haen sille greenlinea ja tiputan muut väkirehut minimiin ja katson että sillä on heinää mahdollisuuksien mukaan koko ajan nenän edessä. Lisäksi soitan kuurin määränneelle ell alkuviikosta ja kysyn miten tulisi toimia. Tähystykseen lähdetään jos tuntuu, ettei oireet ala kotihoidolla helpottamaan. 

Lisäksi Kata oli sitä mieltä (mitä mieltä itsekin olen), että Fani on edelleen liian kuiva. Sen tulisi olla kauttaaltaan pyöreämpi ja lihaksikkaampi, ja etenkin takaosaan se kaipaa hirveästi lihasta ja voimaa. Hevosethan ovat luonnostaan etupainoisia mutta Fanilla etu -ja takaosan lihaksisto ovat ihan eri paria mikä kielii siitä, että se liikkuu ihan liikaa etuosansa päällä ja ihan liian vähän takaosansa päällä. Olen tiedostanut tämän jo alusta asti ja pyrkinyt ruokinnalla ja liikunnalla siihen että massaa alkaisi syntymään, ja mielestäni Fani onkin hieman pyöristynyt jo. Greenline otetaan nyt avuksi, ja katsotaan, josko sen avulla syntyisi parempaa tulosta massankasvatuksessa.

Mikko totesi eilen kun noustiin tallin pihasta autoon että "ei se sanonta hevoseton on huoleton ihan puuta heinää ole" ja ei voinut kuin nauraa. Niinhän se on, hevoseton on huoleton. En kuitenkaan ala nyt hysterisoimaan heti Fanin oireita vaan katsotaan rauhassa ensin voidaanko maalaisjärjellä ja kotihoidolla auttaa hevosta. Tottakai haluan hoitavan ell kommentin heti alkuun, mutta ihan ensimmäiseksi en ole hevosta klinikalle viemässä mikäli sen vointi ei ala menemään huonommaksi. Vähän turhauttaa, kun tuntuu, että meitä piinaa nyt heti alkuun vaiva vaivan perään. Mutta sellaista se elämä on, ei aina ole hauskaa ei edes melkein aina ja toisaalta, mä nautin edelleen joka ikinen päivä siitä että mulla on oma hevonen ja että saan sen kanssa aikaa viettää :)

Tänään Fani pääsee toimimaan alkeisratsuna, kun Mikon kummipoika perheineen tulee katsomaan herraa :) Mutta siitä sitten lisää toisella kertaa, kivaa viikonalkua kaikille!