#69 Kysymyspostaus

Blogin juhlavalmistelut jatkuvat, ja sitä varten tarvitsen apuanne blogini rakkaat lukijat! Viime aikoina blogiini on tiensä löytänyt taas uusia lukijoita, ja kävijämäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Lukijoiden joukossa on varmasti henkilöitä, jotka ovat seuranneet meidän taivalta vasta hetken. Siksi olisikin varmasti hyvä tässä kohtaa toteuttaa kysymyspostaus, ja sitä vartenhan tarvitaan niitä kysymyksiä!

Kysy rohkeasti jos joku asia on jäänyt epäselväksi tai haluaisit muuten vain tietää, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan! Vastaan varmasti kaikkiin asiallisiin kysymyksiin. Kysymyksiä saa esittää koskien Fania, minua tai tätä blogia - tai vaikka näitä kaikkia! Kysymyksiä saa esittää koko loppuviikon, aina sunnuntaihin kello 24.00 asti. Vastauspostaus julkaistaan blogin 1 vuotissyntymäpäiväpostausten yhteydessä, eli ensi viikon alussa.

Mukavaa viikonloppua toivottaen ja kysymyksiä odottaen, Emmi & Fani

Näitä ehti olla jo ikävä, nimittäin kankia! Kankitreenit aloitettu tällä viikolla onnistuneesti, kuva eilisaamun treeneistä :)

#68 Juhlavalmisteluja

Eihän se viikonloppu sitten loppujen lopuksi mennyt niinkuin alunperin sen suunnittelin. Lauantaina oli upea keli, mutta en saanut ketään kuvaajaa paikalle ikuistamaan meitä aurinkoiseen talvipäivään. Treenattiin hangessa, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, vaihtoja ja muuta mukavaa, Fani oli upea :) Sunnuntaiksi oli taasen sovittuna kuvaus, mutta sunnuntaiaamu valkeni lumimyräkkään ja todettiin, että siirretään kuvaus paremmalle kelille. Lämpötila lähenteli nollaa, ja taivaalta satoi kämmenenkokoisia räntälänttejä, ei hyvä yhdistelmä kuvaamiseen. Fanille tulee todella helposti isot lumitilsat kavioihin, joten nollakelit ovat vihoviimeinen juttu sen kanssa ulkoiluun. Tilsakumeja en ole sille laittanut, koska sen huonokuntoiset säteet huononevat niistä entisestään.

Nyt pistetään kädet ranteita ja kyynerpäitä myöten ristiin ja toivotaan, ettei kaikki lumi sulaisi pois luvattujen vesisateiden ansiosta. Ensiviikonloppuna nimittäin tarvittaisiin hieno keli, silloin otetaan erittäin tärkeitä kuvia, nimittäin minun ja Fanin yksivuotiskuvia! Ensiviikon maanantaina tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun haettiin Fani kotiin ja meidän yhteinen taival alkoi. 2.2. eli ensiviikon tiistaina juhlitaankin sitten blogin yksivuotissyntymäpäiviä, silloin tulee kuluneeksi tasan vuosi ensimmäisestä postauksesta! Juhlahumua on siis tiedossa niin blogin puolella kuin oikeassakin elämässä :)

Monia varmaan kiinnostaa tietää, mitä blogin puolella tapahtuu 1 v. synttäreiden kunniaksi? Kaikkea en vielä paljasta, mutta tiedossa on ainakin blogihistorian ensimmäinen arvonta jossa arvotaan upea palkinto! Lisäksi tiedossa on muutakin spesiaalia ja normaalista poikkevaa, joten pysykää kuulolla! Suosittelen lämpimästi kirjautumaan blogin viralliseksi lukijaksi oikeasta sivupalkista, jos et vielä sitä ole tehnyt ja luet blogia anonyymisti. Arvonta nimittäin suoritetaan vain rekisteröityjen lukijoiden kesken ;)

Palatakseni vielä lyhyesti viikonloppuun ja viikonlopun treeneihin, meillä sujuivat treenit erittäin vauhdikkaasti. Fani on löytänyt kaasuvaihteen nyt ihan tosissaan, ja liikkuu paremmin kuin koskaan ennen minun aikanani. Valmentaja totesikin eilen, että "vaikka se nyt sua vähän kuskaakin, niin en voi olla kuin tyytyväinen miten hyvin se liikkuu eteenpäin!" ja näinhän se tosiaan on. Hevonen vähän kuskaa pilottia paikoitellen treeneissä, kun kuski ei tajua irrottaa siitä maagisesta ohjasta ja ratsastaa jalalla. Jään helposti Fanin kuumentuessa pitämään sitä edestä, kun pitäisi muistaa ratsastaa jalalla silloinkin kun tuntuu että kaasua on jo tarpeeksi, ja vähän liikaakin... Positiivinen ongelmahan tämä toki on, että vauhtia on jo liikaakin, mutta pitää nyt todenteolla keskittyä siihen että käsi päästää eikä jää vetämään vaikka hevonen ajoittain olisikin lentoon lähdössä.

Tällä viikolla tiedossa on treeniä ja lepoa - sopivassa suhteessa molempia. Valmentaja ratsastaa Fanin yhtenä päivänä, valmennus luultavasti toisena. Puomeja ja kavaletteja haluaisin kovasti ottaa nyt treeniin myös mukaan, kun niitä ei olla menty hävettävän pitkään aikaan. Joten tavoitteeksi asetan, että tällä viikolla yhtenä päivänä mentäisiin myös niitä. Kelit näyttävät säätiedotuksen mukaan treenin kannalta hyvää, lumien kannalta huonoa. Voi kun talvi ja pakkasevat jäisivät vielä kuukaudeksi tai pariksi, aloin vasta tottua kylmään ja lumeen... :)

Mukavaa viikonalkua kaikille blogin lukijoille!

Vuosi ja viikko sitten oli lunta, ja satoi silloin koko päivän lisää vaan :)

#67 Kun tuntuu etten riitä

Sain ajatuksen kirjoittaa tästä aiheesta oikeastaan blogini kautta. Asia on painanut minua jo jonkin aikaa, ja vaikuttanut selkeästi myös täällä blogin puolella - esimerkiksi siinä, mitä materiaalia täällä julkaisen. Olen viime aikoina huomannut, että olen tullut entistä armottomammaksi itselleni hevosharrastukseni parissa. Tuntuu, etten anna itselleni enää mitään virheitä anteeksi. Siksi olisi ehkä aika nostaa kissa pöydälle ja kirjoittaa asiat julki, niinkuin ne mielessä on jo jonkin aikaa kaivertanut. Postauksen tarkoituksena on siis samalla terapisoida itseäni, ehkäpä postauksen avulla saan avattua samalla omatkin silmäni.

Fania ostaessani tiesin sen olevan minua osaavampi ja taitavampi. Sehän minulla oli tarkoituskin - löytää laadukas harrastus -ja treenikaveri, opetusmestari ja luottohevonen kisoihin ja kotitreeneihin. Itse olin palannut vasta hiljattain pitkältä ratsastustauolta ja taidot olivat ruosteessa, kun hevosta lähdin etsimään. Koeratsastuksessa olo oli kuin vasta-alkajalla hienon kouluhevosen selässä, mutta Fani tsemppasi ja sieti virheitäni. Jo heti ensimmäisellä koeratsastuskerralla tiesin, että Fani on oikea hevonen minulle. Fani on ollut kaikkea sitä, mitä hevoseltani toivoin ja vieläkin enemmän, se on opettanut minua jo vuoden aikana älyttömän paljon ja kasvattanut minua hevosenomistajana. Olisi varmasti opettanut ratsastuksellisesti enemmänkin, jos olisimme saaneet ehjän treenikauden viime vuonna.

Koska Fanilla on historiaa Suomen ajoilta jo ennen minua, huomaan välillä kokevani jonkin asteista alemmuuskompleksia omista taidoistani sen kanssa. Koska sillä on minua ennen kisattu vaativalle tasolle asti, tulee sellainen olo, että ihmiset odottavat minulta hirveästi sen kanssa ja toisaalta, toiset taas katsovat kieroon kun "hieno hevonen menee hukkaan huonolla kuskilla". Vaikka tiedän, että suurin kritiikki on vain oman pääni sisällä, tuntuu, että muserrun kun sitä todellista kritiikkiä päälleni sataa. Oikeassa elämässä olen kuullut oikeasti aika julmiakin kommenttaja meistä ratsukkona. Jopa ihan suoraan päin naamaa. Ne tuntuvat hirvittävän pahalta, kun teen kovasti töitä että oma kunto kasvaisi, taidot paranisivat ja oppisin ratsastamaan Fania paremmin. Puhumattakaan siitä työstä, kuntoutuksesta, hoitamisesta, hoivaamisesta ja kaikesta muusta mitä Fanin kanssa päivittäin olen tehnyt. Olen kuullut sanottavan, kuinka minun pitäisi myydä Fani jollekin osaavammalle ja ostaa itselleni sopivampi tätiratsu.

Onneksi on niitäkin, ketkä kannustavat ja tsemppaavat minua. Itselläni on ihan mahtava tukiverkosto ympärilläni tällä hetkellä - perhe, valmentaja ja tallinpitäjä sekä kaikki ne ystävät ja sukulaiset jotka uskovat meihin, ja tukevat minua niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. En varmasti muuten jaksaisi uskoa itseeni ja siihen, että meistä tulee vielä loistava parivaljakko kisakentille. Ja älkää ymmärtäkö tätä postausta väärin - Fania ei todellakaan ole ostettu meille tätiratsuksi. Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, meillä tavoitteet on tottakai kilpakentille ja treenata tavoitteellisesti niin pitkälle kuin molempien rahkeet riittävät. Välillä vaan tulee sellainen olo, etten ole riittävän hyvä. Etten riitä. Tähän alemmuuskompleksiin vaikuttaa varmasti kokemani koulukiusaaminen lapsena. Porukasta eristäminen ja siitä johtunut riittämättömyydentunne on jättänyt pysyvät arvet mieleeni. Joudun edelleen, vuosienkin jälkeen vakuuttamaan itseni siitä, että riitän juuri tällaisena kuin olen. On annettava itsellensä aikaa, ja oltava armollinen. Kunhan antaa itsestään sataprosenttia ja tekee tätä hommaa täydellä sydämellä, on antanut kaikkensa. Enempää kun ei voi.

Kun vuosi sitten ostin Fanin, lupasin sen myyjälle, että siitä tulee meidän perheenjäsen josta pidetään hyvää huolta. Meillä se ei ole vain treenikaveri tai kisakumppani, vaan ystävä ja perheenjäsen, jonka hyvinvointi on kaikkein tärkeintä. Ja mielestäni siinä lupauksessa olen onnistunut täydellisesti. Se on paras ystäväni, perheenjäsen ja treenikaveri, jonka kanssa elämä on niin paljon parempaa. Päivääkään en pois vaihtaisi, ja jokaisesta päivästä yhdessä olen kiitollinen.

Ja vaikka Fanin kuskina onkin itselleen armoton, toisinaan holtittomasti kyydissä pomppiva perunasäkki, luulenpa hyvinkin, ettei sen elämä ole meillä kuitenkaan hassumpaa.

Kuvasta kiitos Erika L. Photography

#66 Talvisia kuvia odotellessa

Meidän elämässä, arkipäiväisessä tallustamisessa, ei juurikaan ole ihmeempiä viime aikoina tapahtunut. Fani on ollut virkeä ja hyväntuulinen, pakkaspäivien vuoksi välillä pakosti vähän kevyemmällä. Kun mittarilukemat ovat hiponeet 20 asteessa, ei meillä ole treenattu. En näe järkeä treenata hevosta kovassa pakkasessa, en usko sen tekevän hyvää Fanin keuhkoille kun se joutuu hengästyäessään hengittämään kylmää ilmaa tiheästi keuhkoihinsa, saatika allekirjoittaneen (astmaatikon) keuhkoille. Nyt onneksi pakkaset ovat taas siedettävämmät ja ollaan päästy treenailemaan paremmin.

Hankitreenit on otettu mukaan myös viikko-ohjelmaan, kun tänne Varsinais-Suomeenkin on satanut mukavasti lunta. Lumi antaa hyvän vastuksen treenissä ja siksi ollaankin tehty aika intensiivisiä treenejä kentällä Fanin kanssa. Pitää muistaa, että lumessa tarpominen on hevoselle rankkaa ja siksi treenin kesto on pidetty lyhyenä. Kylmillä keleillä on pitänyt huolehtia entistä tarkemmin hevosen lämmittelystä ja jäähdyttelystä, ja siksi meillä on kävelty extrapitkät alku -ja loppukäynnit nyt kylmillä keleillä. Olen pitkään työstänyt hevosta aluksi vain käynnissä ja keventäen, jotta se on varmasti lihaksistaan lämmin.

Sunnuntaina treenattiin taas valvovan silmän alla, ja kyllä tuli valmennus tarpeeseen. Katkonaiset treeniviikot näkyivät hevosessa ylimääräisenä energiana ja kuskissa kehonhallinnassa (tai sen puutteessa) :D Nyt kun takana on katkonaisia treeniviikkoja ja turhia kevyitä päiviä, valmennus oli aika perusratsastamista. Läpiratsastamista, jumppaamista, venyttelyä. Sellaista juuri me tähän väliin tarvittiin Fanin kanssa ja tunti oli oikein onnistunut.

Kuvat on kaappauksia alempana olevalta videolta!

Olen aiemmin jo pistänyt merkille, että Fani jostain syystä tahtoo olla vasemmasta kyljestään haastava toisinaan. Se ei varsinaisesti ole vino, mutta tykkää puskea vasemman lavan kanssa karkuun ja varsinkin oikeaan kierrokseen, jossa vasen on ulkokylki, tulee siitä ongelmia. Kun lapa karkaa, karkaa koko kylki ja samalla ohjastuntuma vasemmalta. Sunnuntaina tämä ongelma ilmeni ensimmäistä kertaa valmennuksesta mistä olin oikeastaan iloinen, koska päästiin yhdessä valkun kanssa tätä ratkomaan. Ja loppujen lopuksi sain Fanin tosi hyvin läpi vasemmalta ja molemmista kyljistä pehmeiksi, ei voi kuin olla tyytyväinen!

Valmennuksessa ei tehty siis mitään ihmeellistä, hienoja temppuja tai kiemuroita, vaan ihan perusratsastusta jota me tehdään muutenkin tosi paljon. Siitähän se kumminkin lähtee, kaikkien temppujen ja kiemuroidenkin teot, että se hevonen on läpi, kahdella ohjalla ja pohkeen edessä. Fanin kanssa on ollut haasteita saada se liikkumaan pitkällä kaulalla, pyöreänä läpi selän, kun se tahtoisi vaan lyhentää itseään ja koota, koota ja koota vähän lisää. Kokoaminen ei ole sille mikään ongelma, joten nyt keskitytään ratsastamaan liikkeitä ulos ja pitkälle kaulalle.

Viikonloppuna toivon mukaan saan uusia kuvia meistä, mutta niitä odotellessa teidän olisi tyydyttävä jälleen treenivideoon, joka on siis kuvattu 17.1.2016. Kertokaahan ihmeessä, onko nämä treenivideot mukavia vai jätänkö ensi kerralla julkaisematta? Itse tykkään seurata omaa ratsastamistani videolta, näkee miltä se meno oikeasti näyttää.

PS. Kiitos kaikille viime postaukseen kommentoijille, tuli hyvä mieli kun sai tsemppaavia kommentteja ja omakohtaisia kokemuksia :)

#65 Joskus on oltava epäitsekäs parhaan ystävänsä vuoksi

Otsikko kiteyttää tämänhetkiset ajatukseni täydellisesti. Kuten blogistanikin voi päätellä, olen ollut viime aikoina äärettömän kiireinen. Työkuvioni muuttuivat joulukuussa merkittävästi ja samalla työmääräni lähes kaksinkertaistui. Vaikka työni onkin nyt motivoivampaa kuin koskaan aiemmin, pitkät työpäivät verottavat muuta elämääni tällä hetkellä rankalla kädellä ja se harmittaa minua kovasti. Aikaa ei jää joka päivä tarpeeksi perheelle, kodille tai Fanille.

Olen tähän asti ollut äärettömän negatiivinen ajatukselle, että ottaisin Fanille vuokraajan tai hoitajan. Olen tässä suhteessa hieman perfektionisti, ja pelkään antaa hevoseni jonkun muun käsiin. Nyt kuitenkin, kaiken kiireen ja stressin, keskellä olen alkanut pohtimaan, olisiko se sittenkään mahdoton ajatus. Olen pohtinut, mitä hevoseni ajattelisi, jos sillä olisi toinenkin ihminen liikuttamassa ja rapsuttelemassa sitä. Tuskin se miettii, että hirveä äitini on hylännyt minut vieraan ihmisen käsiin, päinvastoin. Fani kärsii siitä, etten pääse niin usein tallille kuin haluaisin. Ylimääräiset vapaapäivät tekevät hallaa Fanin kuntoutukselle ja treeniohjelmalle, ja lisäävät samalla minun stressiäni.

Kun olen asiaa nyt muutaman viikon pääni sisällä kypsytellyt, se ei tunnu ajatuksena enää niin kamalalta kuin aikaisemmin. En voi sanoa, että olisin vieläkään asiasta innoissani, mutta toivon, että löytäisin meidän tiimiin kivan ihmisen ja mieleni muuttuisi. Pitää kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että ennen Fania minun hevosharrastukseni pohjautui vuokrahevosiin. Joku muu luotti aikoinaan hevosensa minun käsiini, joten nyt on minun aikani luottaa hevoseni jonkun muun käsiin. Ja muistuttaa itseäni myös siitä, että tämä on Fanin hyväksi, ja samalla myös minun. Joskus on oltava epäitsekäs parhaan ystävänsä vuoksi.

PS. Jos joku aikuinen paikkakuntalainen (Turun seutu/Kaarina) seuraa blogiani ja kiinnostui Fanista, minuun voi ottaa sähköpostitse yhteyttä. Vuokrailmoitus löytyy myös hevostalli.netistä jossa on yhteystietoni. 

#64 Tavoitteet vuodelle 2016

Olen jo hetken vältellyt tätä postausta, mutta nyt on lopultakin otettava itseäni niskasta kiinni, lakattava uskomasta pahaan karmaan ja kirjattava ylös meidän tämän vuoden tavoitteet. Viime kesänä, kun jouduin kaikki suunnitelmat kisakalenteria myöten heittämään roskiin, aloin pelkäämään tehdä mitään suunnitelmia tai tavoitteita meille ratsukkona. Pelkään, että jos teen sellaisen, Fani menee heti rikki ja kaikki suunnitelmat kaatuu. Uskon siis jollain tavalla pahaan karmaan ja huonoon onneen, mutta toivottavasti tänä vuonna voin todeta tällaisen pahan karman olevan vain oman pään sisäinen ongelma :)

Viime vuoden suurin tavoite oli oppia tuntemaan Fani ja rakentaa ystävyys -sekä luottamussuhde meidän välille. Siinä onnistuin omasta mielestäni loistavasti, kaikkien vastoinkäymisten sekä ylä -ja alamäkien kautta meistä on tullut lähes erottomattomat. Ei varmasti tarvitse enää edes ääneen todeta, että ne ratsastukselliset tavoitteet, joita olin viime kaudelle meille asettanut, eivät toteutuneet millään tasolla. Alkukesän lupaava treenikausi päättyi jo heinäkuussa loukkaantumiseen, ja hankosidevamman jälkimainingeissa uudelleen iskenyt vatsahaava vei syksyn mennessään. Marraskuun puolesta välistä asti ollaan nyt treenattu, aika tarkalleen siis kaksi kuukautta, ja suunta on ollut koko ajan ylöspäin. Joten nyt uskaltaa jo hieman hengähtää ja alkaa suunnittelemaan kautta 2016.

Tavoitteet Fanille:

• Lisää voimaa varsinkin takaosaan

• Lisää kuntoa ja kestävyyttä

• Lisää massaa ja lihasta kroppaan

• Vaativan liikkeiden muistiinpalautus

• Kisastartteja

Fanin lihaskunto toukokuussa 2015, tästä se on muuttunut kovasti mutta eipä oo tullut uudempia kuvia otettua, pitää ehdottomasti ottaa!

 Tavoitteet Emmille:

• Kunnonkohotus (viikottaiset juoksulenkit, kuntosalitreenit) ja terveellisemmät elämäntavat (ei karkkia joka päivä)

• Laihdutus (mahtuminen vanhaan kisatakkiin... :D)

• Ratsastuksellisia tavoitteita: käsien ja ylävartalon asento ja vakauttaminen, katse, vinouden suoristaminen, vaikuttaminen hevoseen (= paljon valmennuksia)

• 2-luvan hankkiminen

• Kisastartteja 1-2 tasolla

Tässä "the kisatakki" :D

Tavoitteet meille ratsukkona:

• Valmentautua viikottain

• Treenata kohti Helppo A ratoja talvi/kevät 2016

• Kilpailla 1 -ja 2-tasolla He B-A

• Maastoilla viikottain

• Käydä tallin ulkopuolisissa valmennuksissa omien valmennusten lisäksi

Siinä olisi meidän suurimmat tavoitteet tälle vuodelle ja tälle kaudelle kirjattuna ylös. Mitään tiettyjä kilpailuja en ala ylös pistämään, kisoihin mennään kun sellainen fiilis on ja jos ei ole niin sitten ei mennä. Katsotaan sitten vuoden lopussa, mitkä näistä tavoitteista toteutui. Toivon mukaan mahdollisimman moni!

Tällä viikolla Fani on joutunut "pakko kävelykuurille" eli ollaan joka päivä käyty kävelemässä metsälenkki, kun on ollut niin kovia pakkasia. Meillä tallilla on kylmä maneesi niin sielläkään ei ole voinut nyt treenata, mutta onneksi tänään lauhtui niin huomenna pääsen ratsastamaan. Fani onkin ollut tosi energinen ja "pakkasvirtaa" on kertynyt. Mutta kuten meidän instagram-tilillekin postasin, niin se vaan kertoo siitä että Fani on terve! Ihanaa talvista viikonloppua kaikille :)

#63 Tervetuloa vuosi 2016!

Vuosi 2016 vaihtui mukavasti ystävien seurassa iltaa viettäen, rauhallisesti korttia pelaten. Kiireinen loppuvuosi ja kiireinen joulunaika söivät kaikki energiani, ja oli ihanaa, kun muutaman päivän sai rennosti olla vaan ilman aikatauluja. Niinä päivinä skippasin kaikki tylsät jutut ja keskityin niihin parhaisiin asioihin elämässäni: perheeseen, ystäviin, kotiin ja Faniin.

Fani rokotettiin sopivasti joulunpyhiksi, ja se sai viettää rauhallisesti päivänsä tarhaillen ja oleillen. Oikeastaan koko jouluviikko otettiin tosi rennosti, ja satula jäikin melkein koko viikoksi pölyttymään satulahuoneeseen. Käytiin pitkillä kävelylenkeillä metsässä päivittäin Fanin kanssa, kasvattamassa molempien kuntoa Piikkiön metsien ylä -ja alamäissä. Hevonen oli hyväntuulinen ja selkeästi viikon mittainen tauko treenistä teki sille hyvää, lihakset saivat rauhassa palautua ja hevonen sai jäädä hetkeksi mietiskelemään juttuja.

Seuraavalla viikolla satula kaivettiin pölyn alta ja jatkettiin treenejä. Ensimmäinen valmennus loman jälkeen meni paremmin kuin olin etukäteen ajatellut. Fani on ollut nyt superenerginen ja sitä on ollut paljon helpompi ratsastaa, kun se on pohkeen edessä alusta asti. Paikoitellen se on ollut jopa hieman "pöllö" ylimääräisen energiansa kanssa, mutta olen käyttänyt energian hyväksi treenissä. Valmentajalta tuli viime valkussa kommentti että ratsastin paremmin kuin kertaakaan ennen, ilmeisesti treeni alkaa tehota siis kuskiinkin ;)

Fanin kanssa ollaan edelleen keskitytty niin sanottuun perusratsastukseen. Ollaan ratsastettu paljon pitkällä kaulalla pyöreänä niin, että hevonen liikkuu myös läpi selän takajalat aktiivisena. Paljon jumppaa on tehty takajaloille, takaosan aktivointia on tehty etuosakäännösten, avotaivutusten, sulkutaivutsten sekä pohjeenväistöjen avulla. Tempon vaihtelut askellajien sisällä ovat olleet myös treenissä mukana. Tottakai ollaan myös tehty kokoavia liikkeitä, ja Fani on väläytellyt lupaavia pätkiä niissäkin.

Kaiken kaikkiaan meillä ei voisi paremmin nyt mennä. On todella motivoivaa treenata hyväntuulisella, hyvin liikkuvalla hevosella hyvänn valmentajan silmien alla. Töitä on edelleen ihan hirmuisesti tehtävä, mutta ollaan hyvällä mallilla jo ja koko ajan parempaan päin. Fanin kunto on noussut kohisten, ja samalla allekirjoittanutkin on ehkä jotain oppinut. Kaikkien viime syksyn vastoinkäymisten jälkeen nämä onnistumisen hetket ja hyvin sujuvat treenit tuntuvat tuhat kertaa paremmilta kuin ennen.

Kuvamateriaalia en ole ihanista pakkaskeleistä huolimatta vielä onnistunut loihtimaan, kun en ole saanut ketään kaveria tallille mukaan valoisaan aikaan. Videomateriaalia kuitenkin taas olisi, toivottavasti se miellyttää! Video on kuvattu 2.1.2016 kun ratsastin vuoden ensimmäiset treenit.

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille meidän blogin lukijoille!