#76 Väsynyt mutta onnellinen

Postauksen otsikko kuvastaa hyvin kulunutta viikkoa. Väsymys painaa onneksi vain toista meistä, nimittäin allekirjoittanutta. Fani sen sijaan tuntuu olevan elämänsä kunnossa, ja niinhän se varmasti onkin. Paremmassa kunnossa se ainakin nyt on, mitä se kertaakaan aiemmin minun aikanani on ollut. Ja siitä jos mistä olen äärettömän onnellinen.

Tajusin oikeastaan vasta Annikan ottamista kuvista, kuinka hyvin sen kroppa on alkanut kehittymään treenissä. Fani on saanut valtavasti massaa ja lihasta marraskuusta, ja se näkyy jo harjoittelussa. Varsinkin sen takaosan kehittymiseen en voi kuin olla tyytyväinen, ja se voima, mikä ollaan treenissä Fanin takaosaan saatu, näkyy jo hyvin. Se jaksaa kantaa itseään koko ajan paremmin ja paremmin, eikä enää intensiivinen treeni näy heti hevosen väsymisessä. Oikeastaan se on vasta parhaimmillaan siinä kohtaa, kun meillä alkaa valmennus olla lopuillaan. Tästä syystä pyrin verryttelemään Fanin aina tosi hyvin ennen varsinaista valmennuksen alkua, jotta päästäisiin heti hommiin.

Kulunut viikko oli taas aika rankka töideni osalta, viisi päivää painettiin tiukkaa ja pitkää päivää. Väsymys painoi jo keskiviikkona, mutta ihmeen kaupalla jaksoin perjantaihin asti. Olen työssäni sellaisessa asemassa, ettei ylityötunneista huudella vaan ne "kuuluu asiaan", mutta kuluneella viikolla väsymys painoi kyllä silmäluomissa tavallista enemmän. Perjantaina olinkin aivan loppu, kun lähdin töistä olo oli kyllä niin kaikkensa antanut enkä muista, koska olisin ollut onnellisempi siitä, että viikonloppu alkoi.

Rytmitän meidän treeniviikon niin, että viikonloput treenataan aina ahkerasti ja arkisin mennään sen mukaan, miten ehdin ja jaksan pitkien työpäivien jälkeen. En ota stressiä siitä, että Fanille tulee vapaita. Käyn silti lähes päivittäin tallilla - vapaapäivinäänkin Fani käy kävelyillä ja saa rapsutuksia. Minulle Fani on ystävä, jota käydään moikkaamassa silloinkin, kun ei treenata. Meidän välille kasvanut luottamussuhde on juurikin sen ansiota, mitä olen sen kanssa puuhaillut muutenkin kuin vain ratsastanut. Viime kesänä, kun hoidin Fanin hankosidevammaa, tajusin kuinka se nauttii seurastani. Vaikka Fani ei ole mikään "halikaveri" tai hevonen, joka erityisesti nauttisi rapsutteluista tai halailuista, se nauttii yhteisestä ajasta ja monesti himpsuttaa hiuksiani ja hamuaa taskujani. Toisinaan se painaa päänsä hetkeksi olkapäälleni tai vasten rintaani, ja nämä on niitä pieniä hetkiä kun sydämeni ottaa muutaman ylimääräisen lyönnin. Ne on niitä Fanin pieniä rakkaudenosoituksia jotka tekevät kaikesta yhteisestä tekemisestä entistäkin ihanempaa.

Tällä viikolla treenejä ei viikkokalenteriin kertynyt kuin neljä, muina päivinä Fani liikkui vaihtelevasti narun päässä joko liinassa tai kävellen metsälenkeillä. Fani on onneksi siitä ihana hevonen, että se ei kerää mitään pöllövirtaa vapaapäivistä tai kevyistä kausista. Kolmen kevyemmänkin päivän jälkeen voin ottaa sen riimu päässä kävelylenkille metsätielle ja se kulkee kauniisti vierelläni. Treenitauko tekee tosin hallaa sen kropalle, ja perjantaina muutaman kevyemmän päivän jälkeen allani oli melkoinen rautakanki. Vuodet ovat vaan tehneet jo tehtävänsä, ei ole Fani enää nuori ja vetreä poika vaan perjantai menikin paikkoja avatessa. Perjantai olikin tässä mielessä sopiva päivä päästellä vähän höyryjä ja availla paikkoja, laukaten täyttä maneesia ympäri. Siinä vedet silmissä laukatessa unohtuu viikon työkuviot ja kaikki muu, ja saa aloittaa viikonlopun puhtaalta pöydältä.

Huomenna Fani pääsee puolivuosittaiseen hampaiden hoitoon, odotan mielenkiinnolla mitä sen suusta löytyy tällä kertaa! Fanilla on melko eksoottinen purenta, ja siitä johtuen sen hampaat kuluvat erittäin epätasaisesti tehden piikkejä molemmin puolin suuta. Siksi se raspataan tasaisesti puolen vuoden välein, jotta pahoja hammasongelmia ei ehdi syntyä. Olin hieman jo salaa haaveillut, että me oltaisiin aloitettu kisakausi ensi viikolla Paimion kisoista, mutta ne saavat nyt vielä kuitenkin jäädä. Lähinnä siksi, että tämä viikko jäi treenien osalta niin vajaavaiseksi enkä tiedä, millainen ensi viikostakaan tulee. Kyllä me niihin kisoihin ehditään vielä kevään aikana lähteä, kun ollaan pystytty valmistautumaan myös kunnolla :)

Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Annika Mäki!