#7 Hiljaa hyvä tulee

Muutaman päivän postaustauko ei tarkoita meillä sitä etteikö Fanin kanssa oltais touhuttu. Joka päivä on tallilla käyty, vapaapäivinäkin, koska kuten aiemmin jo kirjoitin, olen päättänyt käydä myös mahdollisuuksien mukaan vapaapäivinä tallilla rapsuttelemassa yms heppaa että se oppii minut paremmin tuntemaan. Ja mielestäni tämä on jo tuottanut tulosta, Fani hirnuu minulle kun menen sitä tarhasta hakemaan. Muutenkin se on todella paljon rauhallisempi mun seurassa.

Ollaan nyt menty kelien mukaan vielä aika kevyesti, Fani on silloin tällöin yskähdellyt vielä ja kenttä oli pari päivää vähän liukas joten rauhakseen on otettu. Tänään kuitenkin pääsin treenaamaan pitkästä aikaa laukkaakin ja ai että, Fani oli niin hieno! Mitä enemmän sen kanssa pääsee tekemään sitä enemmän hevonen alkaa innostumaan. Tänään tehtiin vastalaukkaa, sulkutaivutuksia ja avoja. Loppua kohden hevonen väläytteli sellaista ravia että wau! Odotan niin paljon jo että lumet sulaisi pois ja pääsisi kunnolla treenaamaan, kangetkin pitäisi laittaa tilaukseen... :)

Tällä viikolla Fanilla on tiedossa hieronta ja samalla meidän hieroja koeratsastaa Fanin, kun tarvitsen sen kanssa apua ensi kuussa kun menen pieneen operaation ja joudun lääkärin määräämään liikuntakieltoon. Ihanaa, kun tallin omasta porukasta löytyy apua tarjoavia ihmisiä, mieluiten kun annan sen tutulle ihmiselle johon voi luottaa :)

Uusia kuviakin otettiin perjantaina, kuvausolosuhteet oli lievästi sanottuna hieman haastavat mutta muutaman ihan hyvän otoksen M sai meistä taltioitua.

Voi kauhistus tota kuskin ryhtiä, onneksi ensviikolla päästään taas valvovan silmän alle...

#6 Kadonneita vatsalihaksia etsimässä

Eilen oli minun ja Fanin yhteisen taipaleemme ensimmäinen yhteinen tunti. Tunti oli CR-valmentaja Christel Wütig-Vihman tunti, joka piti olla jo viime viikolla mutta erinäisten syiden vuoksi siirtyi tälle viikolle. Fani köhii vielä hieman, mutta uskalsin mennä tunnille koska opettaja teettää harjoituksia ratsukon kunnon mukaan ja olin etukäteen ilmoittanut että me tehdään töitä vaan kevyesti. 

Tunti aloitettiin sillä, että Christel paransi maasta käsin omaa asentoani selässä. Hän notkisti jalkojani ja käänsi ne oikeaan asentoon ja näytti mitkä lihakset pitäisi tehdä töitä. Sitten hän siirsi myös selkälinjaani niin, että tuntui että istuin ihan etukenossa. Harmi ettei kentällä ole peilejä josta voisi katsoa omaa istuntaa, mutta Christel totesi minun istuvan nyt ihan suorassa! Käsittämätöntä, miten itsestä tuntuu että on istunut ihan suorassa ja todellisuudessa upea takakenohan siellä on ollut...

Christel kysyi meidän ongelmakohdista ja sanoin että meillä ei varsinaisesti vielä mitään suuria ongelmakohtia ole vastaan tullut mutta koska Fani on niin äärettömän herkkä ja itse olen hieman ruosteessa huomaan, että hevonen hämmentyy/turhautuu epäselvistä avuista. Esimerkiksi pohkeenväistöä tehdessä tuntuu ettei hevonen ymmärrä mitä siltä pyydän. Tunnen istuvani liikettä vastaan ja kylki lysyssä, mutta en vaan saa sitä yksinäni korjattua.

Aloitimme harjoitukset keventämällä uraa pitkin ja hidastamalla pitkillä sivuilla istunnalla ravin tahtia niin, että hevonen siirtyi käyntiin. Fani toimi hienosti ja reagoi hidastavaan istuntaani loistavasti, jopa niin hyvin että siinä kohtaa kun tarkoitus olikin vain hidastaa tahtia muutaman askeleen ajaksi Fani siirtyikin jo käyntiin. Muutaman kerran jälkeen se kumminkin ymmärsi homman nimen ja kuskikin oppi reagoimaan nopeammin jolloin siirtymiset askellajin sisällä alkoivat toimia paremmin.

Seuraavaksi mentiin ympyrällä kevyttä istuntaa/kevennellen, jossa haettiin joustoa mun polviin ja oikeanlaista polvikulmaa. Aluksi tämä tehtävä tuntui olevan vaikeaa ja tasapainoisen asennon löytäminen kevyessä istunnassa oli haastavaa. Christelin neuvojen ja ohjeiden avulla oikeanlainen kevyt istunta löytyi ja jaksoin kannatella itseäni piilossa pysyneiden pienten vatsalihasteni avulla yllättävän hyvin ravissa. Fanin reaktioita oli ihana seurata, kun istuin tasapainoisesti kevyessä istunnassa sen askel piteni ja se venytti edestä kaulaansa pyöreämmäksi. 

Lopuksi kokeiltiin pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Christel painotti, että pitää istua keskellä satulaa suorassa, vaan napa kääntyy katseen mukana loivasti sinne suuntaan mihin väistätetään. Väistöt rupesivat sujumaan hienosti kun maltoin vain istua keskellä satulaa ja hiljaa. Kaikki lähtee siis oman kroppansa hallinnasta! Kotiläksyksi saatiin tehdä kevyttä istuntaa mahdollisuuksien mukaan niin usein kuin vain pystyy, ja väistöjä. Eiköhän niillä vatsalihakset saada toistekin kipeeksi ;)

Tänään Fani saa ansaitun vapaapäivän, ajattelin käydä vain kävelyttämässä sitä. Pienestä köhästään huolimatta olen liikuttanut sitä kevyesti, sillä se on todella pirteä ja tuntuu olevan tyytyväinen kun pääsee lenkille. Olen pitänyt kuitenkin huolen että se ei hengästy pahasti tai hikoile, joten ollaan menty lähinnä käynti/ravi-pätkiä kentällä niin ratsastaen kuin liinassakin.

#5 Suunta ylöspäin

Moi!

Pahoitteluni pienestä postaustauosta, tässä kuluneet neljä päivää ovat olleet suhteellisen hektisiä ja tästä johtuen postauksiakaan ei ole tullut.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi Fanin kanssa touhunnut - tässä vaiheessa kun tutustutaan toisiimme ja haetaan sellaista harmoniaa, yhteistä säveltä, olen päättänyt että vapaapäivinäkin mahdollisuuksien mukaan käyn katsomassa Fania ja kävelyttämässä sitä tai tekemässä jotain kivaa kevyttä sen kanssa. Torstaina tämä ei kuitenkaan toteutunut, sain nimittäin inhottavan angiinan keskiviikkona jonka toimesta mulle nousi kova kuume torstaina. Ihana tallityttö laittoi Fanille ruoat kuntoon, joten herra sai vapaapäivän silloin.

Perjantaina tallille tullessani vastassani oli yskivä Fani. Tallilla on ollut yskää hevosilla ja tietysti se tarttui myös Faniin jolle tallin bakteerikanta on muutenkin vieras. Se on muutamana päivänä aiemminkin yskähdellyt yksittäisiä kertoja mutta perjantaina yskä oli jo häiritsevää. Kuumetta sillä ei ollut eikä muitakaan yleisoireita onneksi. M kävelytti Fanin kentällä 20 minuuttia että se hieman sai liikuntaa, Fani kun ei ihan hirveästi liiku yksinään tarhassa. Kyllä se onneksi jonkin verran liikkuu tarhaillessakin ettei ihan paikallaan seiso, mutta silti ylimääräinen kävely ei tee huonoakaan.

Lauantaina Fanin yskä oli jo hieman parempi, ja päätin hieman pyörittää sitä liinassa. Ravissa se yskähteli muutaman kerran mutta muuten en kuullut sen enää yskivän. Peruin kuitenkin ensi viikon tunnin jotta saadaan rauhassa parantua ensin ennenkuin aloitetaan kunnon treenit.

Sunnuntaina Equi-Hammas kävi hoitamassa Fanin hammaskaluston kuntoon. Fanilta löytyikin aika paljon piikkejä molemmin puolin suuta. Herra päätti hieman kokeilla raspaajan huumorintajua mutta ammattitaitoinen, rauhallisin ottein hampaita raspannut Mirka sai hampaat raspattua ilman rauhoitteita. Kiitokset vielä tätäkin kautta erittäin hyvästä palvelusta!

Raspauksen jälkeen kävin vielä keventelemässä selästä käsin Fanin kentällä ja se yskähteli enää vain muutamia kertoja ravissa. Muuten se liikkui letkeästi ja tuntui olevan valmis vaikeampaankin treeniin. Hevosen pettymykseksi jätettiin kuitenkin keventelyt kevyeksi, sillä haluan antaa sille tarpeeksi kevyttä ja lepoa että sen yskä on varmasti parantunut.

Ruoka on alkanut nyt maistumaan kun jätin Chevinalin kokonaan pois. Fani on muutenkin todella tarkka ruoistaan ja esimerkiksi se ei syö montaakaan erilaista herkkua. Se ei syö omenoita, eikä oikeastaan mitään leipääkään, vaan herkuiksi sille kelpaavat ainoastaan porkkanat. Niitä se syökin sitten niin paljon kun annetaan, ja osaahan se multa jo vähän pummatakin niitä taskusta... :)

Toivotaan, että sekä oma angiinani että hevosen yskä alkaisivat olemaan pian jo taakse jäänyttä elämää ja päästään treenailemaan kunnolla! 

#4 Mutkia matkassa

Mikä olisikaan hevosenomistajan arki, jos kaikki sujuisivat kuin rasvattu ja harrastaminen olisi yhtä ruusuilla tanssimista? No, jonkun mielikuvituksen tuotosta tai pelkkä ihana uni, nimittäin todellisuus on kyllä välillä kaikkea muuta :)

Onnellinen hevosenomistaja :)

Fanin kanssa on mennyt ensimmäinen viikko yhdessä vaihtelevasti. Fani tuntuu kotiutuneen, tallin nurkat ovat sille jo tuttuja paikkoja. Alkuun väkirehut maistuivat Hippolaxia lukuunottamatta huonosti, ja ihmettelin että mikäs nyt on - se kun saa tismalleen samaa ruokaa kuin edellisessä kodissaankin. Ruoka rupesi kuitenkin maistumaan, ja sain huokaista helpotuksesta kunnes taas eilen tallin omistaja laittoi viestiä että väkirehut ovat kupissaan. Epäilen, että ruokaan lisäämäni vitamiinivalmiste (Chevinal) ei maistu sille, ja nirsona syöjänä se jättää iltaruoat välistä. Nyt jätetään Chevinal pois ruoasta kokonaan ja toivotaan että ruoka alkaisi maistumaan.

Juttelin tallikaverini kanssa Fanin ruokinnasta ja kerroin haluni saada siihen lisää massaa. Mielestäni se voisi olla paljon massavampi ja ennen treenikauden kunnollista aloittamista olisi hyvä katsoa sen ruokavalio sellaiseksi, että lihaksen ja massan kasvattaminen on mahdollista. Sainkin hyviä vinkkejä ja nyt tarvitseekin pikku hiljaa alkaa muokkaamaan Fanin ruokavaliota sellaiseksi, että viimeistään kesällä minulla on massaa kasvattanut, lihaskimppu kouluhevonen :)

Tallikaverini on myös hevoshieroja ja hän lupasi katsoa muutaman viikon päästä Fanin läpi. Näin päästäisiin heti alussa tsekkaamaan että lihaksisto on kunnossa ja ettei pahempia jumeja ole, mitkä estäisivät treenauksen. Lisäksi Fani raspataan nyt sunnuntaina Equi-Hampaan toimesta. Mielenkiintoista saada spesialistin mielipide sen hammaskalustosta ja kunnosta.

Ratsastukset ovat sujuneet vaihtelevasti Fanin kanssa. Lauantaina oltiin pitkällä parin tunnin maastolenkillä tallikavereiden kanssa ja Fani käyttäytyi upeasti maastossa. Ei säikkynyt oikeastaan mitään, kulki reissussa niin perähevosena kuin ensimmäisenäkin. Muuten ollaan menty kentällä ja haettu tasaista tuntumaa, tahtia ja lähinnä jumpattu kentän kunnon salliman mukaan. Toinen ajatuksia herättävä asia on Fanin satula. Satula on auttamatta liian pieni itselleni, sen istuin on 16,5" ja se on ehdottomasti liian pieni omalle ahterilleni. Lisäksi satula tuntuu hieman ahtaalta edestä Fanin lavoille. Satula-autoon on oltu yhteydessä ja toivottavasti pian saadaan uusia satuloita kokeiluun :) Olen harkinnut myös este/yleissatulan ostoa Fanille, niin sanotusti 2. satulaksi este/puomitreeniin ja maastoiluun.

Tänään on luvassa ensimmäinen yhteinen tunti Fanin kanssa, kun CR-opettaja/valmentaja Christel Wütig-Vihma tulee pitämään CR-tunteja Lempäälään. CR on minulle aivan totaalisen vieras "laji", ja odotankin tuntia hieman sekavissa ajatuksissa. Katsotaan, mitä hän meistä sanoo ja miten meillä menee.

#3 Maailman onnellisin heppatyttö

Kun pääsin eilen starttaamaan autoni nokan työpaikan pihasta, se suuntasi kaasu pohjassa (heh, ei sentään ihan!) kohti Lempäälää ja Fania. Mielessäni pyöri koko matkan että "jee, tänään se tapahtuu, pääsen ratsastamaan ekaa kertaa omalla hevosella!". Tallille päästyäni hain varusteet valmiiksi, noudin hevoseni tarhasta ja laitoin sen käytävällä valmiiksi. Fani tuntui olevan jo rennompi tallissa, se ei huudellut kaverien perään eikä stepannut käytävällä.

Kentälle päästyäni en voi valehdella, etteikö minua olisi jännittänyt. Koeratsastin Fanin kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla omatoimisesti ja toisella kerralla olin sen silloisen omistajan valmentajan tunnilla. Molemmilla kerroilla jäi tosi hyvä mieli Fanin ratsastettavuudesta, luontaisesta pyöreydestä ja siitä, kuinka hyvin se kantoi itsensä liikkeessä. Ratsastin alkuun kevennellen molempiin suuntiin ja hevonen tuntui olevan tyytyväinen, kun pääsi töihin. Luminen kentänpohja ei häirinnyt sitä eikä se arastellut kulmissakaan, mistä yllätyin positiivisesti. Ajattelin, että maneesiin tottunut hevonen arastelisi epätasaisempaa pohjaa mutta tällä kertaa luuloni osoittautui onneksi vääräksi :)

Laukkaa nostaessa tajusin matkustavani hevosen selässä. Ei sillä, hevonen teki töitä nöyrästi ja kiltisti suorittaen, mutta omat ajatukseni olivat jossain ihan muualla. Tajusin hymyileväni kuin Naantalin aurinko konsanaan, ja ajatuksissani pyöri ne monet kerrat, kun vuosien varrella purin hammasta ja mietin että jonain päivänä ostan vielä unelmieni hevosen jolla ratsastaminen on ihanaa ja jonka kanssa voin nauttia niistä asioista joista vuosien varrella olen jäänyt paitsi. Ja tajusin siinä ajatuksissani, että Fani on kyllä kaikkea sitä mitä hevoselta silloin unelmoin ja toivoin :)

Palattuani ajatuksistani takaisin siihen hetkeen keskityin taas hieman paremmin Fanin työstämiseen. Tein ihan perusjuttuja, pitkillä sivuilla hieman temponvaihteluita, muutamat väistöt käynnissä ja ravissa, laukkaa. Selkäni ei tuntunut ottavan nokkiinsa laisinkaan, ja uskalsinpa hieman kokeilla harjoitusraviakin! Pätkittäin sain jo rytmin niin että hevonen ei häiriintynyt epätasaisesta pomppimisestani. Niille tiedoksi, ketä ei taustojani tunne, loukkasin selkäni joulukuun alussa 2014 ja tämä hevosen hankinta tuli hieman "riskillä", sillä selkäni oli vielä koeratsastuksien aikaan hyvin kipeä. Levolla, tulehduskipulääkkeillä, akupunktiolla ja hieronnalla se saatiin onneksi kuntoon. Kiitos luottohierojani!

Tallissa kuitenkin hevosenomistajan arki iski vasten kasvoja ja huomasin, että Fanin oikean etujalan kengän sisänaulat olivat vääntyneet ratsastuksen aikana. Onneksi naulat olivat sen verran "nätisti vinksallaan", että saatiin tallinomistajan kanssa ne naulattua väliaikaisesti paremmin kiinni kavioon. Tänään kengittäjä tulee tsekkaamaan kavion ja kengän tilanteen ja toivottavasti lyömään uudet naulat paremmin kiinni :)

#2 Voitaisko olla ystäviä?

Eilen oli mun ja Fanin ensimmäinen yhteinen päivä, uudessa tallissa, kahdestaan. Tallille saapuessani tallilla ei ollut ketään, hevoset tarhasi rauhassa ja pihallakin oli vielä valoisaa. Ihanaa, tällaista tallielämää toivoinkin :) Rauhallista, omassa rauhassa touhuamista. Sopii mulle! Hain Fanin tarhasta sisään, riisuin sen loimista ja aloin laittamaan kuntoon. Aluksi herra hieman huuteli kavereiden perään, mutta tyytyi odottamaan kiltisti ulos pääsyä.

Juoksutin Fania lumisella kentällä noin 20 minuuttia ja sen lisäksi kävelytin sitä reilu 10 minuuttia alkuun ja loppuun. Fani liikkui hyvin, alkuun hieman varovaisemmin ymmärtäen lumisen pohjan. Se esitteli liinan päässä hienoa raviaan ja minä jäin haltioissani tuijottamaan sen askellusta. Kenttä tuntui sille olevan jo tutumpi paikka kuin eilen, tosin valoisalla kelillä oli tietysti hieman enemmän ihmeteltävää kun edeltävänä iltana oli ollut pimeää.

Talliin takaisin päästyämme oli muutakin porukkaa ilmestynyt paikalle. Selvitin Fanin matkustuksessa sotkuun menneen hännän ja tasoitin harjan taas ratsuhevosen mittoihin. Fanin karsinaan ripustin entisen omistajan mukaan antaman himalajakiven (joka tulikin tarpeeseen!) ja Fani sai syödäkseen heinää.

Alkuun kaikki tuntuu tosi jännittävältä, ja uudelta. Olenhan minä hevosia käsitellyt, herraties kuinka monta vuotta - voidaan puhua jo kymmenistä vuosista, mutta jostain syystä, oman hevosen kanssa alkuun kaikki on todella jännittävää. Fani tuntuu olevan hevonen, joka leimaantuu omistajaansa kovin mutta vieraita ihmisiä hieman vieroksuu aluksi. Ei se koskaan mitään kenellekään tee, mutta huomaan, että se tarkkailee minua jatkuvasti. Sain entiseltä omistajalta vinkiksi yrittää porkkanoiden avulla saada se kiintymään minuun, ja toivon todella, että se kiintyisi minuun niinkuin se oli kiintynyt edelliseen omistajaansa. Sen kiintymyssuhteen pystyi kuka tahansa sivusta seurannut huomaamaan :)

Tänään olisi tarkoitus nousta ensimmäistä kertaa Fanin selkään, ja minua - ylläri ylläri - jännittää. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan otettua jo ensimmäisiä pätkiä laukkaa, sillä en uskaltanut eilen ympyrällä juoksuttaa hevosta laukassa vaikka pohja ihan hyvä olikin. En voi päästää Fania vapaaksi juoksemaan kentälle, sillä kentän aita on sen verran matala että pelkään sen hyppäävän sen yli. Keväällä kun lumet sulaa toivottavasti aidatkin "nousevat" sen silmissä sen verran että uskallan sitä päästää irtona juoksemaan, se tekee hevoselle hyvää :)

#1 Tästä se lähtee - yhteinen taival

Eilen, tarkalleen ottaen sunnuntaina 1.2.2015 oli tähänastisen elämäni yksi suurimpia päiviä. Olen edelleen hieman onnesta sekaisin mutta palataan silti tarkemmin päivän tapahtumiin kaikesta huolimatta.

Kuljetuskalusto valmiina kotipihallamme lähtöön :)

Aamulla kello kymmenen starttasi auto ja koppi kohti Tuusulaa, jossa oltiin puolen päivän jälkeen. Tallilla meitä odotti valmiiksi kuljetusta varten loimitettu Fani, joka odotti meitä karsinassaan. Teimme heti alkuun omistajanvaihdospaperit kuntoon (vitsit, kuinka paljon vaikeampaa omistajanvaihdos on hevosilla kuin koirilla!) ja sitten mentiin laittamaan heppa valmiiksi kuljetusta varten. Käärittiin fleecet jalkoihin, puettiin suitset ja pakattiin loput kamppeet autoon. Pihalla vielä viimeiset poseeraukset kameralle ennen koppiin menoa.

Omistajanvaihdospapereiden teossa :)

Fani käveli rauhallisesti koppiin perässäni eikä taakseen paljoa katsellut. Kopissa se hieman tuntui olevan hämillään, mutta rauhoittui ja näin matka voi alkaa. Fani oli rauhallinen matkaaja, pysähdyttiin kerran katsomaan onko kaikki hyvin ja siellä se jo söi matkaheiniään tyynen rauhallisena.

Lempäälään päästiin kolmen jälkeen, missä vastassa oli tallin omistaja. Fani pääsi tutustumaan ensin talliin, jonka jälkeen puettiin se kuiviin loimiin ja vietiin tarhaan. Kameran kanssa odotimme hieman kevätjuhlaliikkeitä tai pörhistelyjä, mutta saimmekin tyytyä seuraamaan lähinnä patsaanlaisesti paikallaan seisovaa ja pörisevää Fanttia :) Fani jäi syömään päiväheiniä ulos ja me kannettiin tavarat talliin, jonka jälkeen lähdettiin käymään syömässä.

Palasin itse myöhemmin tallille ottamaan Fanin sisälle ja purkamaan loput tavarat. Tallilla on ihanan paljon tilaa kaikille tavaroille, meidän tavarat mahtui hyvin kaappeihin ja lisääkin tavaraa saa selkeästi ostaa kun tilaakin jäi ;) Laitoin Fanin ruoat myös valmiiksi ja sen jälkeen hain hevosen tarhasta sisälle. Fani tuskin minua vielä tunnisti mutta hirnui kuitenkin kimeästi kun näki lähestyvän hahmon tarhalla. Tallissa sovitettiin vielä uusia talliloimia ja sen jälkeen mentiin kävelylle kentälle. Kaksi ekaa kierrosta heppa hieman pörisi, katseli ympärilleen ja pysähtyipä tuijottamaan pimeyteen, mutta sen jälkeen hevonen käveli rauhallisesti vierelläni kuin olisi aina siellä liikkunut. Toivottavasti sama meno jatkuu tänään, kun tarkoitus olisi mennä illemmalla juoksuttamaan Fani :) Huomenna olisikin tiedossa sitten ensimmäinen ratsastus uudessa paikassa!

Koko viikonloppu on ollut yhtä jännittämistä ja odottamista, olen oikeastaan odottanut Fanin kotiin saapumista siitä asti kun kauppakirjat tehtiin :) Välillä on pakko nipistää itseänsä kuin todetakseen, että tämä on oikeasti totta! Olen haaveillut omasta hevosesta siitä asti kuin lapsena kävin alkeistunneilla. Taisin olla 10 vuotias, kun ensimmäisen kerran kinuin omaa hevosta vanhemmiltani. Sellaista ei koskaan tullut, joten jouduin tyytymään ratsastuskouluhevosiin. Myöhemmin ratsastuskouluvuosien jälkeen olen saanut käyttööni ihania hevosia, joiden kanssa olen oppinut paljon. Kiitokset siis kaikille niille hevosten omistajille, jotka ovat hevosiaan minulle lainannut.

Nyt on kuitenkin alkamassa ihan uusi ajanjakso elämässäni, kun opettelen hevosen omistajuutta ja samalla allani on nyt ensimmäistä kertaa niin taitava hevonen, että hieman "puntteja tutisuttaa". Odotukset ja toiveet ovat korkealla, että tämän opetusmestarin kanssa päästään vielä vaikka ja mihin :)

Perhepotretti :)