#32 Voihan kiire ja kenkä

Tulipas keksittyä napakka otsikko joka kiteyttää kyllä hyvin tämän postauksen! Viime viikko kului aivan järkyttävässä kiireessä ja tämä viikko onkin ollut sitten jo ihan katastrofi... Muuttoviikko on siis alkanut ja tällä viikolla tosiaan koko konkkaronkka suuntaa katseensa kohti etelää! Fani muuttaa Piikkiöön ja me Paimioon. Tampere ja Lempäälä saavat jäädä taakse ja uudet eteläntuulet saa puhaltaa meidän elämään :) Tavarat on pääosin pakattu (ainakin meillä kotona), tallille menen tänään pakkaamaan tavarat kuntoon Fanin huomista muuttoa varten!

Viime viikon valmennus sujui hyvin. Christelin valmennuksissa keskitytään 99%:sesti minuun eli yritetään hakea minulle niitä oikeanlaisia työkaluja ratsastamiseen ja tällä kertaa haettiin oikeanlaista tasapainoa istuntaan ja syviä vatsalihaksia mukaan työskentelyyn. Aluksi Christel tapansa mukaan venytteli jalkani (tätä on tosi vaikea selittää mitä hän varsinaisesti "tekee" mutta käsittelyn jälkeen tuntuu että jalat ovat ihan pitkät ja rennot ja kasvavat ainakin viisi senttiä!) ja sen jälkeen haettiin taas oikea istunta, rintakehä alas, lapaluut rennoiksi, käsi rennoksi eteen, kyynärpäät kylkiin (rennosti!). Christel käyttää hengitystä paljon apuna ja hieman joogamaisesti treenaamme syvien vatsalihasten aktivointia hengityksen avulla.

Tunnilla tehtiin paljon käynti-ravisiirtymisiä. Helposti lähden ennakoimaan siirtymisiä "hyökkäämällä" niihin, jolloin ryhtini kärsii ja tahti on valmiiksi kadoksissa, enkä istu siirtymisiä läpi jolloin hevonenkaan ei liiku ryhdikkäästi niistä läpi vaan ampaisee raviin pitkänä. Nyt teimme siirtymiset niin, että Christel siirsi Fanin raviin raipan avulla ja minä vain istuin kyydissä ja keskityin hengittämään ja istumaan oikein. Fanin ravissa on vaikea istua harjoitusravissa kun se lähtee ravaamaan oikein pitkällä askeleella. Siksi harjoittelimmekin aluksi ihan rauhallisessa tahdissa aina hieman lisäten ravia kun rytmi säilyi ja istuntani pysyi. Tärkeää on muistaa hengittää ja istua liikkeen suuntaisesti. Christel neuvoi myös miten aktivoidaan pitkittäisiä vatsalihaksia harjoitusravissa jotta keskivartalo pysyy, niinsanotusti "lankoja vetämällä". Eli pitää kuvitella varpaista palleaan narut joita tavallaan vedetään koko ajan vuoroin ylöspäin. Harjoitusta voi tehdä nostamalla ihan aavistus jalkapöytää ylöspäin, näin sain ainakin itse aktivoitua hyvin vatsalihakset. Tärkeää on muistaa myös myödätä tasaisesti kädellä liikkeen mukana. Itse jään helposti hieman "heijaamaan" istuntani kanssa puolelta toiselle jolloin myös käteni heiluvat eri tahtiin.

Christelin tunnilta sain taas tosi paljon aineksia lähteä ratsastamaan sitä omaa tasapainoa ja oikeanlaista istuntaa Fanin kanssa. Harmittaa tosi paljon, että tämä oli viimeinen tunti Christelin kanssa mutta toivon, että löydän vastaavanlaisen CR-open myös Turun suunnalta meitä auttamaan. Jotta hänen oppinsa pysyisivät mielessä ajattelin vielä ynnätä alle tunnin keskeiset asiat niin voin sitten tarpeen tullen palata tänne niitä muistelemaan:

• Syvien vatsalihasten aktivointi: "kuin vetäisi langoista"
• Istunnan säilytys siirtymisissä: älä ennakoi!
• Liike eteenpäin, ei sivulta toiselle, kädet myötää yhtä aikaa
• Ei rintakehää ylöspäin, vaan lavat auki ja rintakehä hieman sisäänpäin
• Muista uloshengitys, siirtymisissä erityisesti
• Jalka hiljaa (ei saa jäädä heiluttelemaan jalkoja liikkeen mukaan eikä puristamaan)

Christelin tunnin jälkeen oma motivaatio treenata kasvoi taas pienen valovuoden mutta ennenkuin ehdin kissaa sanomaan oli meillä seuraava "murhe" jo kolkuttelemassa oven takana - irtokenkä. Fanin nykyinen kengittäjä kengitti sen hieman erilaiseen kenkään viime kengityksessä ja tästä johtuen toisen etusen kenkä jäi hieman avoimeksi. Silloin jo mietin mielessäni että mitenköhän mahtaa kenkä jalassa pysyä kun Fani osaa kyllä riehua ja kolhia jalkojaan aika tehokkaasti tarhaillessa ja kappas kummaa, nyt se olikin saanut polkaistua kengän puoliksi irti kaviostaan tarhatessa. Irrotin sitten kengän kokonaan kun ei ollut mahdollisuuksia sitä takaisinkaan naulata ja nyt ollaan odoteltu kenkääjää lyömään se takaisin. Maanantaina Fani sai kenkänsä takaisin, seuraavaksi sen kengittääkin sitten uuden tallin kengittäjä Piikkiössä :)

Fani on saanut "pakkolomaa", mikä on ollut aivan väistämätöntä kaiken muutto/remonttihässäkän keskellä. Fani ei kuitenkaan tunnu lomailustaan ottaneen nokkiinsa, päin vastoin, se on ollut hyväntuulinen ja tullut minua hirnuen portille vastaan kun olen sitä käynyt hoitamassa. Fanin morsian tai siis tarhakaveri pääsi jo lauantaina kesälaitumille joten herra on saanut tarhailla kuluvan viikon yksinään, mikä tekee sille kyllä hyvää koska uudessakin paikassa se menee aluksi tarhaan yksinään kunnes se pääsee laitumelle muiden ruunien seuraan. Se on kuitenkin päässyt muutamana iltana hieman jo laiduntelemaan tallin pihaan, ja onkin ilmeisen tehokas ruohonleikkuri eli laitumelle totutus on aika hyvässä mallissa jo.

Seuraavaksi palataankin sitten muuton jälkeen! :)

#31 Miksi niin hiljaista?

Vaikka blogin puolella onkin ollut hieman hiljaisempaa, muuten elämässä meillä ei ole ollenkaan mennyt mitenkään rauhallisesti. Viime viikolla saatiin avaimet uuteen kotiin ja viikonloppu menikin asuntoa laittaen, pintaremonttia tehden ja siivoten. Uudesta kodista olen kyllä ihan mielettömän onnellinen ja iloinen, se on ihan täydellinen talo meille ja koirille, en malttaisi enää odottaa että ensi viikolla päästään tekemään muutto :)

Fani sai viime viikon loppupuolella hieman "pakkolomaa" (tosin tuskin se hevosen itsensä mielestä mitään inhottavaa oli) kun meidän viikonloppu meni Paimiossa. Onneksi kelit suosi, niin ruuna sai tarhailla aamusta iltaan asti ulkona. Loma oli tehnyt sille selkeästi hyvää, joka kerta yllätyn siitä ettei se ole sen huonompi tai jäykempi vaikka olisikin muutaman päivän seissyt. Nytkin sillä oli perjantai ja lauantai vapaa, ja sunnuntaina liinan päässä liikkui vetreä ja hyväntuulinen hevonen. Maanantaina jatkettiin vielä juoksutuslinjalla kera kavalettien ja pikku esteiden, ja Fani oli suorastaan villi! Juoksutuksen yhteydessä se onnistui polkaisemaan pienen haavankin oikeaan takajalkaansa riehuessaan, kun jalassa olivat lyhyet suojat (note to myself: ei enää lyhyitä suojia juoksutukseen). Onneksi haava oli tosiaan pieni eikä ole vaivannut hevosta muuten.

Eilen kipusin siis lomailun ja juoksutuspäivien jälkeen hevosen selkään ja ai että, hevonen teki töitä tosi hienolla motivaatiolla ja vapaat eivät sielläkään tuntuneet missään! Alkuun Fani oli hieman vahva edestä, mutta kun sain ratsastettua hevosen kunnolla jalan ja ohjan väliin se keveni edestä kuin itsestään. Tallikaverini Katri tuli auttamaan ja antamaan neuvoja kentälle ja saatiinkin aika hienoja pätkiä kaikissa askellajeissa, kun Katrin opastuksella tehtiin askeleen pidennyksiä askellajien sisällä. Oma motivaatio treenata ja harjoitella on nyt ihan taivaissa, ja joka kerta mulla on oikeastaan vaan parempi fiilis kun lopetan ratsastamisen. On mulla vaan edelleen maailman paras opetusmestari Fani :) Hevonenkin tekee töitä tosi hyvällä motivaatiolla joten nyt treenaillaan ahkerasti ja toivotaan, ettei tuleva muutto vaikuta kuvioihin niin päästään pian starttaamaan ensimmäisissä 1-tason kilpailuissakin!

Tänään on tiedossa Christelin tunti, luvassa siis valmennuspostausta pitkästä aikaa lähipäivinä :)

PS. Tämän postauksen kuvat on otettu äitienpäivänä mutta ovat jääneet julkaisematta blogin puolella joten julkaistaan ne nyt :)

#30 Sain enemmän mitä uskalsin toivookaan

Se ei oo iskeny aiemmin näin, se oot sä, se oot sä. 
Vaikee uskoo oot ensimmäinen joka sen sai aikaan.
 

 

    Tällä kertaa meen täysillä päin. Nyt ei säästellä!  Jos kerrankin tää toimii.    

     Kerrankin se osuu kohdalleen, tiet on vihdoinkin kohdanneet.
Sain enemmän ku mitä uskalsin toivookaan.
 

    Jätän taakseni kaiken muun, ei enää aihetta vaiheiluun.
Kaikki pottiin, me saadaan tää toimimaan.    

  Postauksen lyricsit yhdestä lempikappaleistani: Elastinen - Kerrankin Kuvista kiitos ihana Mikko taas kerran :)

#29 Joko uskaltaa sanoa - meillä menee hyvin?

Otsikko kiteyttää tällä kertaa päällimmäiset fiilikseni loistavasti. Joko uskaltaa huokaista helpotuksesta ja todeta, että meillä menee nyt todella hyvin? No, koputan edelleen puuta mutta totean silti, meillä menee hyvin! Hevonen on tuntunut päivä päivältä paremmalta ja fiilis on kasvanut sen mukana valtavasti. Ollaan edelleen menty täysin hevosen fiiliksen mukaan, mutta koska hevonen on tehnyt töitä valtavan hyvällä motivaatiolla ja mielellään, ollaan nyt päästy jo ihan treenaamisen makuun ja tehty töitä. Ensi viikolla päästään taas valvovan silmänkin alle eli valmennukset jatkuvat, allekirjoittanut tarvitsee taas jonkun kertomaan miten siellä hevosen selässä kuuluu istua...

Nyt kun ollaan päästy treenailemaan ja hevonen on tuntunut hyvältä ratsastaa, olen alkanut pohtimaan tulevia valmennuskuvioita sekä alkanut varovaisesti tutkailemaan tulevan kesän kilpailuja. Koska kuun vaihteessa meillä on edessä muutto yli 200 kilometrin päähän nykyisestä tallipaikasta, on sanomattakin selvää, että valmennuskuvioitakin on mietittävä hieman uudestaan. Toinen valmentajistani käy myös uudella tallilla, mutta samalla avautuu mahdollisuuksia käydä muiden, uusien valmentajien tunneilla. Ensimmäinen tavoite on löytää sellainen valmentaja/valmentajat että päästään viikottain valvovan silmän alle ja sellaiseen valmennukseen, missä saadaan ratsukkona mahdollisimman paljon apuja ja neuvoja joiden avulla parantaa yhteistyötämme.

Olen varovaisesti myös silmäillyt tulevan kesän kisoja ja aluksi tavoitteenamme on päästä starttaamaan 1-tasolla, jotta saan hankittua alueluvan. Vanha aluelupani on sen verran vanha, etten saanut uusittua sitä suoraan vaan minun pitää käydä sääntökoulutus ja lisäksi todistaa ratsastustaitoni 1-tason kilpailutuloksella. Kun aluelupa on hankittuna voidaan miettiä loppukauteen kisasuunnitelmia uudestaan.

Ajatukset ovat kuitenkin nyt päällimmäiseksi hyvän draivin ja fiiliksen ylläpitämisessä sekä kuun vaihteessa lähestyvässä muutossa. Tänään vasta havahduin että Fani muuttaa kolmen viikon päästä uuteen tallipaikkaansa. Samalla odotan sitä (ja myös meidän omaa muuttoa) tosi paljon mutta toisaalta tuleva muutto jännittää jo tosi paljon ja vähän stressaakin. Enemmän tosin oman kodin muuttaminen stressaa, mutta toivottavasti molemmat muutot sujuvat ongelmitta ja päästään aloittamaan elämä uudessa kodissa Paimiossa!

Loppuun kuvia ja videopätkää lauantain treeneistä. Keli ei ollut kovin keväinen mutta treenit sujui ja aurinko paistoi ainakin kuskin naamataulussa koko treenin ajan :)

#28 Ensimmäisiä kankitreenejä kotona

Löysin Fanille käytettynä FB-kirpparilta aivan ihanat W-Profilen kankisuitset kuolaimineen. Suitset saapuivat postissa viime viikon alussa, mutta kankikuolainten poskihihnat olivat sen verran pitkät että niihin piti tehdä lisää reikiä. Suitset käväisivätkin Paimiossa fiksattavana ja palasivat viikonlopuksi takaisin Tampereelle. Lauantaina hain Hööksistä niihin vielä uuden otsapannan, kun niiden mukana tullut ei ehkä ollut ihan meidän tyylinen. Ja niin olivat suitset valmiina käytettäväksi :)

Lauantaina kanget pääsivätkin sitten testaukseen heti ensimmäistä kertaa. Fanille kanget ovat vanha tuttu asia, ja se tuntui olevankin sujut uusien kuolaimiensa ja suitsiensa kanssa heti. Sillähän on viime kaudella kisattu kansallista Helppoa A:ta ja kanget sillä on suussa kisaradalla vallan ollut. Täytyy todeta että hevosesta kuoriutui kyllä sellainen kouluhevonen että oksat pois kun kanget olivat suussa. Mikkokin totesi kentän laidalta että "se ihan ojentelee noita jalkojaan" :) Fani tosiaan oli parempi kuin pitkään aikaan ratsastaa lauantaina kangilla, sen sisäinen kouluratsu heräsi suorastaan eloon! Tehtiin sulkuja ja avoja, laukkaa ja vastalaukkaa ja jonkin verran siirtymisiä ja Fani toimi hienosti. Ainoa asia mikä selkeästi korostuu kangilla on ajoittainen kova käteni harjoitusravissa. Siihen pitää kiinnittää hirmuisesti huomiota että saan käden rentoutettua myös harjoitusravissa.

Sunnuntaina päätin testata vielä toisen kerran kankia ja keskityttiin suoruuteen sekä hain siirtymisten kautta Fanin takaosaan lisää aktiivisuutta. Fani oli selkeästi hieman lauantaita huonompi, mutta luulen, että se oli tällä kertaa oikeasti väsynyt. Se teki viime viikolla tosi hyvin töitä ja oli selkeästi rankemmalla liikunnalla mitä se on näiden hoitoviikkojen aikana ollut. Tein paljon siirtymisiä ravi-pysähdys(-peruutus)-ravi mutta myös laukka-käynti-laukka siirtymiset diagonaalilla olivat osa päivän treeniä. Laukka-siirtymisissä Fani alkoi ennakoimaan ja tarjosi vaihtoja, mutta päätin jättää vaihdot pois treenistä kokonaan ja tehtiin sen verran toistoja että herra unohti vaihdot ja keskittyi puhtaisiin siirtymisiin. Loppua kohden hevonen vain parani ja taas oli fiilikset katossa, on mulla hieno hevonen!

Kuvat on otettu osa lauantaina ja osa sunnuntaina, kiitos ihanan avokin joka jaksoi molempina päivinä tulla meitä kuvailemaan :)

Kivaa ja aurinkoista viikonalkua kaikille!

Alkuraveja

Alkulaukkaa kevyessä istunnassa (missä mun kädet on..)

Tyytyväinen ratsukko loppuraveissa :)