Kun perustin blogin helmikuussa 2015, tilasin jo silloin heti ulkoasun silloiselta Far Away Layotsin Veeralta. Halusin omaperäisen, kauniin ja viimeisen päälle tehdyn ulkoasun ja sellaisen häneltä myös silloin sain. Olen aina ihaillut hänen ulkoasujaan, niissä on ihana tunnelma ja jotenkin Veera onnistuu aina taltioimaan niihin pienen ripauksen blogin henkeä - mielestäni hän osaa tehdä ulkoasuja, jotka ovat blogin näköisiä.
Blogi on ollut pian pystyssä puoli vuotta ja halusin päivittää ulkoasun blogille, hieman kesäisemmän ja vaaleamman sellaisen. Oli päivänselvää, että tämäkin ulkoasu tulisi olemaan Veeran käsialaa. Välissä hän oli ehtinyt vaihtamaan yritystä mutta Lunar Graphics toteutti minulle vähintään yhtä upean - ehkä hieman vielä upeamman ulkoasun mitä uskalsin toivoakaan. En tiedä miten hän sen teki, mutta hän valitsi kaikista lähettämistäni kuvavaihtoehdoista ne, jotka ovat omia suosikkikuviani ja jotka salaa toivoin blogin banneriin saavani. Ja nyt ne ovat siellä, ne kuvat, jotka kuvastavat minua ja Fania niin hyvin. Ne kuvat, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja ne kuvat, jotka kertovat tästä blogista - kun minun unelmistani tuli totta.
Haluan tällä postauksella kiittää vielä kerran Veeraa ja Lunargraphicsia tästä upeasta ulkoasusta. Jos joku luulee, että tämä on sovittu mainospuhe, erehdytte, tämä postaus on täysin oma päähänpistos ja toteutin sen vain puhtaasta halusta ylistää ulkoasua ja kiittää sen tekijää :) Kiitos Veera!
Mitä mieltä blogini lukijat ovat uudesta ulkoasusta?
Ihana huomata, että blogillani on edelleen lukijoita vaikka koko kesä hiljaa olinkin :) Mitä suurimmat kiitokset siis kaikki te lukijat, jotka jaksatte meidän juttuja lukea! Ajattelin seuraavaksi vielä kerätä vähän materiaalia kesän valmennuksista, niin näette miltä meidän meno näytti ennen sairasloman alkamista.
Kesällä on kyllä tullut ihmeen vähän kuvailtua mitään, mutta muutamalla kerralla Mikko on tullut videoimaan valmennuksia ja yhden valmennusvideon saittekin viime postauksessa! Tänään jakamallani videolla menin ensi kertaa kangilla valmennuksessa (ja ylipäätään ekaa kertaa taas aikoihin), ja kyllä huomaa ettei kuski ole tottunut vielä kangilla ratsastamaan, ohjat roikkui puolet tunnista ihan liian löysänä :D Oon mennyt muutenkin tosi vähän niillä kesällä, keskittynyt enemmän perusratsastukseen nivelillä.
Nyt kun Fani on saikulla, tulee katseltua tosi paljon näitä valmennusvideoita. Kun on joutunut "pakkolomalle" treeneistä ja katselee noita videoita, näkee niin älyttömästi lisää virheitä omassa ratsastuksessa että voi kauhea sentään! Noh, ompahan taas kahta kovempi polte päästä kehittymään ja oppia ratsastamaan omaa hevosta kun sen aika taas on (toivon mukaan pian)! Ja onneksi olen päässyt kivoilla lainaratsuilla ylläpitämään omaa ratsastamista, mukavaa vaihtelua sekin :)
Fanin lääkekuurit loppuivat eilen, eli eilen oli viimeinen kipulääkepäivä ja samalla loppuivat Peptizole ja Antepsin. Nyt odotellaan muutama päivä, että kipulääkkeen vaikutus lakkaa ja sitten katsotaan varovasti miten hevonen liikkuu. Eläinlääkäriin olen yhteydessä viimeistään siis maanantaina ja pohditaan jatkoa riippuen siitä mihin suuntaan ollaan menty. Täytyy sanoa etten muista, koska olisi viimeksi jännittänyt yhtä paljon oman hevosen kanssa kuin nyt! Toivon ja pelkään yhtä aikaa, että jalka olisi alkanut parantumaan.
Loppuun vielä loppukevennys ja todistusmateriaalia siitä että kyllä mäkin uskallan pieniä tai siis maahankaivettuja hypätä! Käytiin myös muutamalla estetunnilla Fanin kanssa ja herra oli niin innoissaan kun pääsi hyppäämään! Välillä meinasi olla vähän ohjaustehostin hukassa ja kaasukin hirtti välillä kiinni, mutta meillä oli hauskaa! :D
Fanin perusilme estetunnilla :D
Esteet piristävät Fania selkeästi, se on aina ihan elementissään esteillä ja välillä tuntuu että sillä on niin hauskaa hypätessä että se unohtaa minut selässä vallan :D Kavaletteja/pieniä esteitä pyrin sen kanssa normaalisti menemään kerran viikossa, se jumppaa hyvin selän lihaksia ja pitää hevosen mielen virkeänä. Puomejakin pitäisi useammin ottaa treeneihin vaan mukaan, kun Fani tuntuu niistäkin innostuvan.
Näihin kuviin ja videoihin, mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)
Nyt kun Fani on sairaslomalla ja liikutuskiellossa, minulla on ollut vapaa-aikaa vähän turhankin paljon. Tai ei sitä koskaan minun tapauksessani liikaa ole, mutta olen kokenut hirveää ahdistusta kun iltaisin on ollut aikaa istua sohvalla ja puputtaa karkkia (ja tämä tietysti näkyy heti vyötäröllä). Lenkilläkin on tullut hirveän huonosti käytyä näillä helteillä, kun koirat tuntuvat läkähtyvän jo parin kilometrin jälkeen. Onneksi kuitenkin olen saanut ratsastaa muutamalla lainaratsulla joista yksi on ylitse muiden, ja saa oman mainintansa tänne bloginkin puolelle.
Siskoni osti vuosi takaperin suoraan kasvattajalta ihastuttavan suomenhevosvarsan. Kolme vuotiaaksi tänä vuonna kääntynyt ruuna on nimeltään Tahvana, ja näin tuttujen kesken Tahvo :) Tahvo on Jaapelista ja sen emänisä on Assin Komu. Ulkomuodoltaan se muistuttaa kovasti emäänsä Helmiä mutta on siinä sellainen tietynlainen Jaapelilainen ilme - tunnistaa kyllä isänsä pojaksi. Jenna on tehnyt hienosti töitä varsan kanssa, se on opetettu ajolle ja nyt myös sisäänratsastettu eli kantaa ratsastajan, ja osaa nostaa kaikki kolme askellajia reippaasti.
Olen nyt muutaman kerran päässyt ratsastamaan Tahvoa ja käsittelemään ruunaa, ja täytyy sanoa että olen kyllä ollut aika ällikällä lyöty kuinka hienoluonteinen voi varsa olla! Monet asiat, jotka Tahvon kanssa ovat lähes päivän selviä, eivät todellakaan olisi niin selviä Fanin kanssa. Siis todella selväpäinen, reipas, rohkea, avoin ja työstä pitävä nuori herra. Kentällä pikkuruuna yrittää aina parhaansa, se osaa hienosti nostaa kaikki kolme askellajia ja jarrut löytyvät myös. Selkäännousu sujuu jo ilman apulaista, ja kaikki hoitotoimenpiteet satuloinnista hevosen pesuun onnistuu myös. Jenna on maastoillut sen kanssa paljon ja se on jo nyt lähes maastovarma, menee veteen mielellään ja kulkee varmajalkaisena tiellä sekä metsässä.
Vaikka Tahvo on hienoluonteinen hevonen, on se silti varsa ja ratsuna aivan varsan kengissä vielä. Mutta hienosti se tekee asioita eikä kyseenalaista tekemistä, joten siinä on valtavasti potentiaalia jo sen puolesta! Luonne ja asenne kohdallaan siis, tuleva kenttähevosen alku sanon minä :) Tahvo tulee luultavasti pyörimään blogin puolella jatkossakin, sillä toivon mukaan pääsen tulevaisuudessakin tekemään töitä tämän kivan pienen vauvahepan kanssa!
Heippa vaan kaikki blogini lukijat jos teitä vielä täällä on! :)
Kesä alkaa olemaan jo loppupuolella, ja blogi on ollut hiljaa koko kesän. Muuton jälkeen kodin remontointi, pihatyöt ja kova valmentautuminen ja treeni Fanin kanssa veivät kaikki mehut ja bloggaus sai hetkeksi jäädä. Nyt kun työt ovat kesälomien jälkeen taas jatkuneet ja treenit on vaihtuneet saikkuiluun (tästä lisää alempana), on aika palata rakkaan harrastuksen eli bloggauksen pariin! Tarkoitus olisi uudistaa blogin ulkoasu myös lähiaikoina, katsotaan kuka sen tekee ja millainen siitä tulee mutta tämä pimeä talviulkoasu saa väistyä valoisamman tieltä vaikka tästä olen kovasti pitänytkin :) Mutta nyt tiivistetysti meidän kuulumisia!
Muuton jälkeen löysin meille aivan mahtavan valmentajan, jonka tunneilla aloimme käymään melkein heti muuton jälkeen. Jo muutaman tunnin jälkeen muutos koko ratsukossa oli ihan huikea - valmentaja totesikin jonkun tunnin aluksi, että sun hevonenhan on ihan kasvanut muutamassa viikossa, selkä on noussut ainakin viisi senttiä ylemmäs! Ja niinhän se oli. Kun lopultakin joku kertoi minulle että ulko-ohjasta kuuluu pitää kiinni, alkoi tapahtua edistystä. Ensimmäiset tunnit keskityttiin vaan tasaisen tuntuman hakemiseen, ulko-ohjasta kiinni pitämiseen ja siihen, että hevosen pitää edetä. Fani hyvin koulutettuna hevosena tarjoaa minulle helposti kaikkea lähes passagesta piaffeen, kun se ei tajua apujani tai joku asia on sille vaikeaa. Ekat tunnit menkiin vaan reippaalla temmolla vaan eteenpäin, haettiin sopivaa työskentelymuotoa ja tasaista tuntumaa.
Lisäksi omaan istumiseeni on tapahtunut suuria harppauksia eteenpäin.
Valmentajan "polkupyörä-neuvon" jälkeen opin vihdoinkin miten hevoseni
harjoitusravissa istutaan. Aiemmin se on ollut sellaista epätoivoista
pomppimista trampoliinilla :D Nyt siellä voi jopa hetkittäin nauttia ja fiilistellä Fanin hienoa ravia.
Aloin jo hieman suunnittelemaan kisakalenteria, alkukesä treenattiin
tavoitellen Paimion 1-tason kisoja 15.8.2015 jossa oli tarkoitus
startata He B ja He A. Sen jälkeen seuraavat kisat olisivat olleet
6.9.2015 1-tason kisat Kaarinassa jossa olisin jatkanut samoilla
luokilla.
Fani pääsi loikkimaan vähän esteitäkin siskoni kanssa, joka on itseäni huomattavasti taitavampi estekuski!
Kisakalenterin heitin kuitenkin viime viikolla roskikseen. Viimeiseen kuukauteen emme ole treenanneet mitään. Fani oli lyhyen lomareissuni aikana ilmeisesti joko kaatunut laitumella tai satuttanut itsensä karsinassa (kukaan ei ole päässyt tilannetta todistamaan joten varmuutta ei ole mitä on tapahtunut) ja sen johdosta joutui sairaslomalle kotiin palattuani ja asian huomattuani. Ensin se turvotteli oikeaa etusta ja vasenta lapaa, mutta muutaman päivän jälkeen oej tuntui jo paremmalta joten keskityin hoitamaan lapaa joka oli turvonnut ja lämmin. Fani sai kolme viikkoa lähes päivittäin Bemer-hoitoa ja hieroja hieroi Fanin myös läpi. Jumeja ei löytynyt hieronnassa ja lapakin alkoi paranemaan, turvotus hävisi ja samaten lämpö. Mutta hevonen oli liikkeessä entistä huonompi, koko ajan oikeastaan vaan huonompaan suuntaan.
Fani Bemer-hoidossa
Muutaman päivän seurattuani tilannetta soitin eläinlääkärin katsomaan Fania ja hän pääsikin heti samana päivänä tulemaan. Fanin etujalka kuvattiin, samoin selkä (josta halusin röntgenkuvat jo ihan siitä syystä ettei selkää ole kuvattu aiemmin) ja röntgenkuvat olivat puhtaat, joten luut olivat luojan kiitos kunnossa! Seuraavaksi ultrattiin jänteet jotka olivat muuten siistit, mutta hankositeen alakiinnitys oli epämääräinen ja nesteinen. Lievänä hankkarivammana hevosta siis nyt hoidetaan, se on kipulääkekuurilla, ja koska vatsahaavasta ei ole paljoa aikaa, se on myös vatsahaavalääkityksellä ja tietysti mukana on myös Antepsin. Eli lääkitsemistä riittää!
Toipumisaikaa on tässä kohtaa vaikea sanoa, mutta kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen kaikki on mahdollista. Positiivista on se, että hevosen pitäisi tästä kuntoutua täysin ennalleen mutta harmittaa tietysti, että hyvin liikkeelle lähteneet treenit saa nyt unohtaa ja luultavasti kun jonain päivänä päästään treenailemaan ollaan aika lähellä lähtötilannetta taas.
Itse olen onneksi elämäni kunnossa (tai "kunnossa", mitä nyt vyötärönympärys on tässä kuukauden aikana kasvanut varmaan viisi senttiä :D) ja jatkan harjoituksia toivon mukaan lainaratsuilla Fanin saikkuilun aikana. Muutamalla ratsulla olenkin päässyt jo ratsastamaan ja toinen ratsuista oli siskoni kolme vuotias jaapelilainen suomenhevosruuna, aivan mahtava tapaus! Selväpäisempää nuorta en ole eläessäni tavannut! Tämän nuorukaisen kanssa jatketaan harjoituksia tulevaisuudessakin, kun hän opettelee ratsun saloja ja hän varmaan tulee vilahtelemaan bloginkin puolella jossain kohtaa :)
siskon 3v Tahvo :)
Loppuun vielä videopätkää treeneistä ennen sairaslomaa! Kysykää jos tulee mieleen jotain mitä en tässä avannut, voin vaikka tehdä ihan erillisen vastauspostauksen jos tulee mieleen enemmänkin kysymyksiä! :)
