#34 Itku pitkästä ilosta

Heippa vaan kaikki blogini lukijat jos teitä vielä täällä on! :)

Kesä alkaa olemaan jo loppupuolella, ja blogi on ollut hiljaa koko kesän. Muuton jälkeen kodin remontointi, pihatyöt ja kova valmentautuminen ja treeni Fanin kanssa veivät kaikki mehut ja bloggaus sai hetkeksi jäädä. Nyt kun työt ovat kesälomien jälkeen taas jatkuneet ja treenit on vaihtuneet saikkuiluun (tästä lisää alempana), on aika palata rakkaan harrastuksen eli bloggauksen pariin! Tarkoitus olisi uudistaa blogin ulkoasu myös lähiaikoina, katsotaan kuka sen tekee ja millainen siitä tulee mutta tämä pimeä talviulkoasu saa väistyä valoisamman tieltä vaikka tästä olen kovasti pitänytkin :) Mutta nyt tiivistetysti meidän kuulumisia!

Muuton jälkeen löysin meille aivan mahtavan valmentajan, jonka tunneilla aloimme käymään melkein heti muuton jälkeen. Jo muutaman tunnin jälkeen muutos koko ratsukossa oli ihan huikea - valmentaja totesikin jonkun tunnin aluksi, että sun hevonenhan on ihan kasvanut muutamassa viikossa, selkä on noussut ainakin viisi senttiä ylemmäs! Ja niinhän se oli. Kun lopultakin joku kertoi minulle että ulko-ohjasta kuuluu pitää kiinni, alkoi tapahtua edistystä. Ensimmäiset tunnit keskityttiin vaan tasaisen tuntuman hakemiseen, ulko-ohjasta kiinni pitämiseen ja siihen, että hevosen pitää edetä. Fani hyvin koulutettuna hevosena tarjoaa minulle helposti kaikkea lähes passagesta piaffeen, kun se ei tajua apujani tai joku asia on sille vaikeaa. Ekat tunnit menkiin vaan reippaalla temmolla vaan eteenpäin, haettiin sopivaa työskentelymuotoa ja tasaista tuntumaa.

Lisäksi omaan istumiseeni on tapahtunut suuria harppauksia eteenpäin. Valmentajan "polkupyörä-neuvon" jälkeen opin vihdoinkin miten hevoseni harjoitusravissa istutaan. Aiemmin se on ollut sellaista epätoivoista pomppimista trampoliinilla :D Nyt siellä voi jopa hetkittäin nauttia ja fiilistellä Fanin hienoa ravia. Aloin jo hieman suunnittelemaan kisakalenteria, alkukesä treenattiin tavoitellen Paimion 1-tason kisoja 15.8.2015 jossa oli tarkoitus startata He B ja He A. Sen jälkeen seuraavat kisat olisivat olleet 6.9.2015 1-tason kisat Kaarinassa jossa olisin jatkanut samoilla luokilla.

Fani pääsi loikkimaan vähän esteitäkin siskoni kanssa, joka on itseäni huomattavasti taitavampi estekuski!

Kisakalenterin heitin kuitenkin viime viikolla roskikseen. Viimeiseen kuukauteen emme ole treenanneet mitään. Fani oli lyhyen lomareissuni aikana ilmeisesti joko kaatunut laitumella tai satuttanut itsensä karsinassa (kukaan ei ole päässyt tilannetta todistamaan joten varmuutta ei ole mitä on tapahtunut) ja sen johdosta joutui sairaslomalle kotiin palattuani ja asian huomattuani. Ensin se turvotteli oikeaa etusta ja vasenta lapaa, mutta muutaman päivän jälkeen oej tuntui jo paremmalta joten keskityin hoitamaan lapaa joka oli turvonnut ja lämmin. Fani sai kolme viikkoa lähes päivittäin Bemer-hoitoa ja hieroja hieroi Fanin myös läpi. Jumeja ei löytynyt hieronnassa ja lapakin alkoi paranemaan, turvotus hävisi ja samaten lämpö. Mutta hevonen oli liikkeessä entistä huonompi, koko ajan oikeastaan vaan huonompaan suuntaan.

Fani Bemer-hoidossa

Muutaman päivän seurattuani tilannetta soitin eläinlääkärin katsomaan Fania ja hän pääsikin heti samana päivänä tulemaan. Fanin etujalka kuvattiin, samoin selkä (josta halusin röntgenkuvat jo ihan siitä syystä ettei selkää ole kuvattu aiemmin) ja röntgenkuvat olivat puhtaat, joten luut olivat luojan kiitos kunnossa! Seuraavaksi ultrattiin jänteet jotka olivat muuten siistit, mutta hankositeen alakiinnitys oli epämääräinen ja nesteinen. Lievänä hankkarivammana hevosta siis nyt hoidetaan, se on kipulääkekuurilla, ja koska vatsahaavasta ei ole paljoa aikaa, se on myös vatsahaavalääkityksellä ja tietysti mukana on myös Antepsin. Eli lääkitsemistä riittää!

Toipumisaikaa on tässä kohtaa vaikea sanoa, mutta kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen kaikki on mahdollista. Positiivista on se, että hevosen pitäisi tästä kuntoutua täysin ennalleen mutta harmittaa tietysti, että hyvin liikkeelle lähteneet treenit saa nyt unohtaa ja luultavasti kun jonain päivänä päästään treenailemaan ollaan aika lähellä lähtötilannetta taas.

Itse olen onneksi elämäni kunnossa (tai "kunnossa", mitä nyt vyötärönympärys on tässä kuukauden aikana kasvanut varmaan viisi senttiä :D) ja jatkan harjoituksia toivon mukaan lainaratsuilla Fanin saikkuilun aikana. Muutamalla ratsulla olenkin päässyt jo ratsastamaan ja toinen ratsuista oli siskoni kolme vuotias jaapelilainen suomenhevosruuna, aivan mahtava tapaus! Selväpäisempää nuorta en ole eläessäni tavannut! Tämän nuorukaisen kanssa jatketaan harjoituksia tulevaisuudessakin, kun hän opettelee ratsun saloja ja hän varmaan tulee vilahtelemaan bloginkin puolella jossain kohtaa :)

siskon 3v Tahvo :)

Loppuun vielä videopätkää treeneistä ennen sairaslomaa! Kysykää jos tulee mieleen jotain mitä en tässä avannut, voin vaikka tehdä ihan erillisen vastauspostauksen jos tulee mieleen enemmänkin kysymyksiä! :)