maanantai 30. maaliskuuta 2015

#19 Muutosten tuulet puhaltaa

Tätä postausta kuvittavat viime viikon perjantaina otetut puomitreenien kuvat :)

Olen tovin jo miettinyt, milloin olisi oikea hetki julkistaa blogin puolella tulevan kevään uudet tuulet. Olen pantannut asian julkistamista lähinnä siksi, että olen halunnut varmistaa että kaikki asiaan liittyvät jutut ovat varmistuneet ja lyöty lukkoon ennenkuin alan niistä julkisesti huutelemaan. Pyrin pitämään blogini hevosblogina ja jättämään henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuvat asiat pois siitä, mutta on joitain asioita, jotka liittyvät niin olennaisesti Faninkin elämään että ne kuuluvat myös tänne blogin puolelle.

Olen itse kotoisin Loimaalta, asunut siellä koko pienen ikäni, kunnes viime syksynä muutin mieheni Mikon perään Tampereelle. Olen siitä asti kulkenut töissä autolla päivittäin Loimaalla, ja kieltämättä, pitkä työmatka on vaatinut veronsa. Syksy meni ajoon totutellessa ja olinkin tosi väsynyt työpäivän jälkeen. Ennen Tampereelle muuttoa työmatkani oli muutama minuutti, joten tämä on tottakai ollut suuri muutos elämääni että työmatkaan saa varata aikaa reilu tunti suuntaa kohti. Tallipaikka Fanille sijoittui työmatkan varrelle, jotta ei tarvitsisi työmatkan ohessa ajaa hirveästi enempää. Tämä tietysti verotti sen, ettei tallipaikka ole ihan kotimme lähellä vaan joudun viikonloppuisin ajamaan 20-25 minuuttia per suunta tallille. Voitte vaan kuvitella, paljonko autoon on kilometrejä tullut...

Kuvien laatu ei sateen vuoksi päätä huimaa mutta meillä oli kivaa!

Talven kuluessa sain kuulla työpaikkani keskittävän toimintansa pääpisteeseensä Turkuun ja lopettavan toimitilojen vuokrauksen Loimaalla. Tämä tarkoitti sitä, että kaikkien työntekijöiden tulee siirtyä työskentelemään Turkuun. Tässä kohtaa iski paniikki. Nykyisen reilun tunnin työmatkan sijaan työmatkani olisi yli kaksi tuntia per suunta! Vuorokaudesta loppuisi tunnit kesken jos tällaista työmatkaa joutuisin ajamaan päivittäin. Oman jaksamiseni kannalta oli siis alettava suunnittelemaan jotain muuta.

Mieheni on kotoisin Paimiosta ja hän on haaveillut jo muutaman vuoden palaavansa takaisin kotipaikkakunnalleen. Pikku hiljaa ajatus Paimioon muutosta alkoi tuntumaan koko ajan paremmalta idealta, ja kun Mikonkin työkuviot selkiintyivät niin, että muuttoa takaisin Varsinais-Suomeen saattoi alkaa suunnittelemaan, alkoi talojen etsiminen ja näytöissä käyminen. Maaliskuun alussa löysimmekin ihanan pienen omakotitalon, josta tulee uusi kotimme. Muutto tulee tapahtumaan kesäkuussa, toivottavasti jo touko-kesäkuun vaihteessa.



Oman kotimme löytymisen lisäksi on pitänyt etsiä myös uusi koti Fanille. Kriteerit Fanin tallipaikkaa kohtaan ovat kasvaneet jo tässä parissa kuukaudessa, sillä nykyinen tallimme Lempäälässä on tarjonnut meille niin hienot puitteet että vähempään emme aio uudessakaan paikassa tyytyä. Olen varannut Fanille tallipaikan 1.6. lähtien upealta maneesitallilta, jossa puitteet treenaamiseen ovat erinomaiset. Siellä on kokopäivätarhaus, loimitus sään mukaan, ruokinta kolme kertaa päivässä ja rauhallinen talli jossa hevosen on hyvä asua. Käytössämme on ruuhkaton maneesi, iso ulkokenttä sekä hulppeat maastot. Tallilla käy useita valmentajia, joiden tunneille haluan ehdottomasti päästä Fanin kanssa.

Luonnollisesti tuleva tallipaikka on nykyistä paikkaamme hieman kalliimpi, mutta toisaalta, katsoessani ulos kaatoräntäsateeseen, ei harmita yhtään maksaa vähän enemmän siitä että pääsee joka päivä ratsastamaan tarvittaessa sateen suojaan maneesiin. Kokopäivätarhaus ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys nykyajan isommilla talleilla, mutta tällä tallilla hevoset saavat tarhata aamusta asti ulkona. Lisäksi tämäkin tallipaikka sijoittuu tulevan työmatkani varrelle sillä erotuksella nykyiseen, että työmatkani on kokonaisuudessaan noin 15-20 minuuttia. Laskin päässäni nopeasti, että muuton yhteydessä päivääni jää lähemmäs kaksi tuntia "ylimääräistä" aikaa, mitä ei tarvitse enää viettää autonratissa istuen. Jää enemmän aikaa Fanille, koirille sekä perheelle ja parisuhteelle. Arjen luksusta, todellakin!



Toivon, että Fani ottaa tulevan muuton hyvin vastaan ja sopeutuu uuteen kotiinsa nopeasti. Meille muuttaessa se oli hieman stressaantunut vaihtuneesta ympäristöstä ja tietysti myös meistä uusista ihmisistä ympärillä. Stressaantuneisuus näkyi lähinnä syömisessä, se söi tosi huonosti alkuun ja oli tallissa yksinään levoton. Toivon mukaan sen muutto sujuu helpommin nyt, kun tutut ihmiset tulevat sen mukana uuteenkin talliin. Lisäksi minulla on paremmat lähtökohdat ennaltaehkäistä sen stressiä sekä esimerkiksi tuota ruokinta-asiaa, tiedän nyt, mikä sille maistuu silloinkin kun muut ruoat eivät tahdo maistua.

Voi että, jos olen aiempina vuosina toivonut kesää saapuvaksi, tänä vuonna odotan sitä kymmenen kertaa enemmän! Ei niinkään lomien tai upeiden kelien (no okei, kyllä myös niidenkin) takia, vaan siksi että päästään muuttamaan ensimmäiseen omaan yhteiseen kotiin ja loppuu tämä pitkän työmatkan ajaminen :) Samaan aikaan toisaalta jo haikea fiilis on hiipinyt mieleeni, tulee kova ikävä ihania tallikavereita ja muitakin ystäviä, jotka Tampereelle jäävät. Mutta toisaalta, onneksi Paimiosta ajaa Tampereelle muutamassa tunnissa joten tottakai kavereita käydään moikkaamassa myöhemminkin.

Sateista viikonalkua kaikille!





perjantai 27. maaliskuuta 2015

#18 Kuulumisia

Moikka!

Tää(kin) viikko on mennyt taas ihan hirmu nopeasti ja ajattelin nyt kirjoittaa teille mitä meille kuuluu ja mitä tällä viikolla on tapahtunut. Tähän viikkoon on mahtunut taas vähän kaikennäköistä touhua ja tehtävää!

Maanantaina Fani sai ansaitun vapaapäivän, kun tallille saavuttuani pitkän työpäivän jälkeen taivaalta satoi kämmenen kokoisia räntälänttejä. Nykyisellä tallilla missä asumme ei ole maneesia, ja musta tuntuu että sekä hevonen että kuski sitä hieman näinä päivinä kaipaavat... Ollaan vähän sokerista siis molemmat :) Tiistaina ratsastin Fanin jatkaen sunnuntaisen valmennuksen teeman mukaisesti ja sainkin sen tosi herkäksi ratsastettua siirtymisten avulla! Ihmeen hyvin sain ratsastettua yksinään, kun piti koko ajan mielessä että ei vedä yhtään taaksepäin, käsi joustaa eteenpäin ja jalka hiljaa, sitten terävä käsky - taas hiljaa. Hevonen oli alusta asti hienosti kuulolla ja parani vaan loppua kohti.

Tiistaina oli muuten hauskoja tilanteita joissa taas pääsin toteamaan että mun hevosen hermorakenne on kyllä kohdillaan. Ensinnäkin päivä oli jo itsessään tosi tuulinen, ja meidän kentälle tuuli osuu välillä oikein hyvinkin. Jossain lähellä tehtiin ilmeisesti jotain traktoreilla kun koko ajan kuului kolinaa joka kuuluu traktorin peräkärrystä. Fanihan ei tuulesta/tällaisista kolinoista ota mitään kipinää. Ratsastukseni aikana saapui kuorma-auto tuomaan heinäpaalia hevosille, ja se paali tuodaan ihan kentän läheisyyteen. Kuorma-auton kuljettaja jäi suustaan kiinni siinä pihalla ja meidän oli aika poistua kentältä. Kuorma-auto oli käynnissä ja vallannut talliin vievän tien niin, että jouduttiin kiertämään lähes tulkoon ojan kautta että mahduttiin ohittamaan kuorma-auto. Fani ei pelännyt kuorma-autoa yhtään, eikä tallin oven eteen kasatut vihreissä jätesäkeissä olevat turpeetkaan aiheuttanut sille juurikaan mitään reaktiota. Ai että meinasin haljeta tallissa ylpeydestä, kuinka fiksu ja järkevä hevonen mulla on! :)

"Joo siis ei mua mitkään pelota ku oon rohkee ku leijona!"

Eilen hain kokeiluun meille estesatulan, joka vaikuttaisi sopivan hevosen selkään oikein hyvin! Satula ei ole mikään uudenkarhea (niinkuin kuukausi takaperin ostettu uusi Amerigon koulupenkki...) tai upea edustuspenkki, mutta siinä on mielettömän hyvä istua ja hevoselle hyvin tilaa liikkua. Ajaa asiansa meillä varmasti, kun se tulee kuitenkin satunnaiseen estehyppelyyn/maastoiluun. Eilen koeratsastin satulan ensimmäistä kertaa ja pitihän sitä pieni ristikko kentälle kyhätä että päästään kokeilemaan miten siinä pystyy hyppäämään.

Jestas että mulle on vuosien mittaan kasvanut ihan hirveä rimakauhu. Este näyttää pieneltä kun katson sitä maasta käsin, mutta auta armias kun nousen hevosen selkään, se tuntuu valtavalta enkä meinaa päästä 40cm ristikostakaan yli. Onneksi tässäkin asiassa Fani korjaa ja tsemppaa mua, sillä se rakastaa hyppäämistä yli kaiken. Joka kerta kun käännän sen esteelle voin kuvitella mielessäni sen sanovan minulle että "nyt äippä harjasta kiinni ja suu suppuun, me hypätään nyt tää este täysiii!" ja niin se myös tekee. Voi että, miten se syttyi pienestä ristikostakin, ja meidän piti lopettaa harjoituksen ennen kuin ne kunnolla alkoivatkaan...

Oon mä joskus siis esteitä hypännytkin...

Kun Fani tästä yskästä paranee niin otan kyllä ehdottomasti muutaman estetunnin sen kanssa myös. Olisi ihanaa, että voitaisiin omaksi mielenvirkistykseksi hypellä vaikka kerran viikossa jotain maahankaivettuja esteitä. Kavaletti/puomityöskentely pitää myös lisätä sen viikko-ohjelmaan, jotta saadaan jumpattua selän lihaksia ja muutenkin vetristettyä hevosta. Ja esteet/puomit tekevät selkeästi hyvää Fanin psyykkeelle, se ei nimittäin ole kertaakaan ollut vielä yhtä innoissaan kun eilen kun pääsi hyppäämään pientä ristikkoa.

Tänään jatkettiinkin eilisen "esteteemaa" ja kyhättiin puomeja sekä kavaletteja kentälle. Fani kävi jopa ajoittain vähän kuumana, ja se oli vain positiivinen asia se! Fani syttyy kyllä ihanasti esteillä, voi että kun näkee miten se nauttii jokaisesta pienestäkin hypystä :) Taivaalta satoi kaatamalla räntää mutta kummasti unohtui sade kun pääsi vauhtiin. Treeni pidettiin lyhyenä ja simppelinä. Hetki työskentelyä kumpaankin suuntaan ja lopetus hyvään kohtaan kun fiilis on korkealla. Hevonen oli tyytyväinen ja niin oli kuskikin! :)

Tämän päivän puomityöskentelyä

Viikonloppu mennään rauhakseen Fanin kanssa, luultavasti toisena päivänä se saa vapaapäivän ja toisena päivänä tehdään jotain kivaa kevyesti.

Kivaa viikonloppua kaikille!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

#17 Loistava valmennus!

Eilen olin ensimmäistä kertaa Katariina Albrechtin tunnilla ja täytyy sanoa, että tunti tuli kuin tehty tilauksesta meille ja sain siitä enemmän kuin osasin kuvitellakaan! Tavallaan meillä on mennyt koko ajan kaikki tosi hyvin mutta tietynlainen "touchi" ja ryhti ratsastuksesta on puuttunut. Olen kaivannut jotakuta kertomaan minulle miten ratsastaa hevostani oikein. Eilen sain Katariinan tunnilla tähän kysymykseen vastauksen! Ja samalla tuli todettua, ettei se ratsastaminen edelleenkään ole mitään rakettitiedettä vaan samaa polkupyörällä ajoa, kunhan muistais vaan polkea...

Tämänkin postauksen kuvista kiitos ihana mieheni :)

Tunti aloitettiin testaamalla ns. mitkä ovat hevosten ongelmat. Fanin ongelmat olenkin jo tiedostanut, mutta niihinkin sain Katarinaan tunnilta varmistuksen. Fani jää helposti hitaaksi jalalle ja makaa ohjilla. Lisäksi se tykkäisi liikkua hieman kuolaimen takana, taittaen kaulansa 3. ja 4. nikamien kohdalta kun se tulisi taittua 1. ja 2. nikamien kohdalta. Kaikkihan nämä ongelmat ovat lähtöisin minusta, kuten opettaja sanoi Fanilla on kilometrejä ratsuna jo takana, se tietää paljon ja osaa paljon mutta se tietää myös miten sen on "helpoin" kulkea. Meillä on menossa nyt ns. "kuherruskuukausi" jolloin Fani pohtii millainen ratsastaja olen ja minä mietin millainen hevonen Fani on. Nyt on helppo tehdä hevoselle selväksi miten sen tulee liikkua, omin jaloin eteenpäin, itsensä kantaen.

Tunnin teemana oli apujen käyttö. Kenttä oli jäinen joten harjoitukset piti soveltaa sen mukaan mutta hyvin päästiin teemaan käsiksi. Ensin kokeiltiin miten meidän hevoset reagoi jos ei tehdä selässä mitään - jalka irti kyljistä, kädet hiljaa. Fani hidasti vauhtiaan selvästi kun jalat irtosivat kyljistä, tästähän sen jo pystyi päättelemään että se ei kulje omalla moottorilla. Tämän jälkeen alettiin tekemään harjoitusta, jossa pitkät sivut ratsastettiin ihan hiljaa - jalat irti kyljistä, kädet paikallaan. Lyhyillä sivuilla sai vaikuttaa hevoseen, mutta vain korjaten kahta asiaa kerrallaan.


Päätin keskittyä siihen että saan Fanin liikkumaan eteenpäin. Kuten Katariina tunnilla sanoikin, tärkeää ei ole se onko hevonen koko ajan edestä nyökyssä vaan se, että se liikkuu omin jaloin. Kyllä hevosen edestä saa myötäämään kun moottori löytyy. Ja näin kävi! Aluksi Fani kokeili onko pakko liikkua, mutta muutaman kierroksen jälkeen se ei enää hyytynyt pitkilläkään sivuilla vaan totesi että ehkä nyt tosiaan on pakko pistää vähän vauhtia. Kyllä tuli muuten kuskille hiki! Laukassa Fanin kanssa ei enää vastaavanlaista ongelmaa ollutkaan, minkä jo arvasinkin ennen harjoituksen alkamista. Fani kun on aina ollut paras ratsastaa laukassa, sillä on paljon ulottuvuutta laukassa ja sitä pystyy säätelemään parhaiten siinä askellajissa.

Loppuraveissa mulla oli allani kouluhevonen, joka liikkui omalla mooottorilla, ja pienikin hipaisu sai sen reagoimaan. Mahtava fiilis! Siihen ei tarvittu raippaa, ei kannuksia, ei mitään muuta kuin oikeanlaista ratsastamista. Ja näinhän se on - kun hevoselle kerran kerrotaan että "nyt mennään" kunnolla, se reagoi tuhat kertaa paremmin kuin se että vähän jatkuvasti muistuttelet sinnepäin että  "no mennääs nyt, mennään, noniin mentäskö nyt.." jne. Se pitää vaan ratsastaa herkäksi avuille.

Loppuravien eteen-alas venytystä

Kotiläksyjäkin saatiin, jotka varsinkin kuskin tulee pitää hyvässä mielessä:
- Kumpikaan ei vedä, ei hevonen eikä ratsastaja
- Ratsasta eteenpäin! Reaktio apuihin tultava välittömästi - sitten ihan hiljaa.
- Vasen nostava sisäkäsi avuksi taivuttamiseen - ei sivulle, ylöspäin

Seuraava tunti saatiin sovittua jo parin viikon päähän ja olen ihan liekeissä!! Oma motivaationi nousi taas huimasti, kun näinkin pienillä jutuilla sain hevoseeni ja koko ratsastamiseen ihan uudenlaista ryhtiä. Lisäksi opettaja oli hurjan mukava ja ystävällinen mutta vaativa, mikä sopii itselleni paremmin kuin hyvin.




Harmittavasti epätarkka kuva mutta ajatus kuvassa ihana, kiitokset hyvästä työstä parhaalle hevoselle :)

lauantai 21. maaliskuuta 2015

#16 Juoksutuspäivä

Eilen päätin juoksuttaa Fanin torstaisen vapaapäivän jälkeen. Fani liikkuu hyvin liinassa joten sitä on aina kiva ja helppo juoksuttaa. Lisäksi tällä viikolla se on tehnyt ratsain niin paljon töitä, että päätin antaa sille hieman erilaisen tavan liikkua. Viikonloppuna tallikaveri ratsastaa sen lauantaina ja sunnuntaina mennään tunnille, joten senkin puolesta yksi välipäivä ratsastuksesta sopi aikatauluihin erinomaisesti.



En ole itse mikään mestarijuoksuttaja. Perus ratsastuskouluoppilaana juoksuttaminen on jäänyt aika hataralle pohjalle enkä ole oikeastaan pahemmin juoksuttanut hevosia ennen ensimmäisiä ylläpitohevosia. Fani on oikeasti hyvä opetusmestari siinäkin, sillä se liikkuu tosi kiltisti liinassa ja vaikka se spurttailisi ja vähän hepuloisi, se ei koskaan tee mitään tuhmaa. Ja eiköhän tämäkin asia ole niinkuin kaikki muukin - tekemällä oppii :) Fanin kalenteriin juoksuttaminen kuuluu lähes viikottain.

"Joo kävelin jo kierroksen saanks jo porkkanan?"
Eilen Fanilla oli selkeästi taas energisempi päivä. Alkuun käynnissä se työskenteli hyvin ympyrällä, mutta kun rauhallisesti pyysin sen siirtymään raviin Fani päättikin hieman avata paikkoja ja päästeli tovin täyttä laukkaa pukitellen ja riehuen liinassa :D Päätin siinä mielessäni, että antaa herran juosta jos virtaa kerran on! Hetken aikaa se jaksoi painella ja spurttailla, mutta lopulta Fani rauhoittui ja alkoi kuuntelemaan minuakin liinan toisessa päässä.

"Pidä kii äippä nyt mä meen täysii!"
Fani teki hyvin töitä liinassa, vasen kierros on selkeästi haastavampi jossa se mielellään asettuu hieman ulospäin. Tallikaverini ohjeilla yritin saada hevosen käyttämään selkäänsä paremmin ja asettumaan kierroksen suuntaan, paikoitellen se onnistuikin hyvin mutta ei se nyt ihan niin hyvältä näyttänyt kuin hänen juoksuttamana :) Tein paljon siirtymisiä käynti-ravi/ravi-laukka välillä ja loppua kohden Fani oli tosi hienosti kuulolla.

"No voin mä hetken mennä hiljaa mut sit mä ainakin nuuhkin maata ku toi äippä ei vaan osaa!"
Fanin lisääntyneen energian huomaa muutenkin kuin ratsastaessa. Fanilla oli tarhasta haettaessa haava vasemman etujalan sisäsääressä jonka se oli telonut tarhaillessa. On varmaan riehunut sielläkin jotain omiaan ja osunut jonnekin. Haava oli onneksi ihan pintavekki ja tosi siisti, joten betadinella sen vaan putsasin. Onneksi tuli hankittua kunnon ensiapulaukku kun hevonen ostettiin :)

Harmi ettei videolle päätynyt pahimmat hepuloinnit, mutta näkee videolta sentään vähän eroa alun ja lopun työskentelyyn. Pahoittelut hieman "karskia" videota, en ole aikoihin editoinut Movie Makerilla mitään joten tästä videosta tuli vähän pelkistetty versio :)

Mukavaa viikonloppua kaikille! 


perjantai 20. maaliskuuta 2015

#15 Ihan tavallinen tallipäivä

Taas on muutama päivä mennyt sellaisessa kiireessä, ettei pahemmin ole kerennyt blogiin kirjautua. Tiistaina oltiin Teivossa raveissa, missä meni koko ilta. Ravit ja ravurit ovat yllä ihan utopiaa allekirjoittaneelle, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa oli seurata ravien kulkua! Keskiviikkona olin Katy Perryn Prismatic Worl Touria katsomassa Helsingissä, kun ihana ystäväni antoi minulle lipun keikalle synttärilahjaksi. Mielessä blogi on kuitenkin ollut koko viikon, ja nyt lopultakin on luvassa postausta!

Tällä viikolla ei tallilla ole tehty oikeastaan mitään erikoista. Fani on liikkunut oikein hyvin, kranion jälkeen se on aina vähän huonompi muutaman päivän mutta se on tehnyt kyllä hyvin töitä kaikesta huolimatta. Itselläni on taas sellainen fiilis että pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti valvovan silmän alle ratsastamaan, ja onneksi sunnuntaina näin tulee myös tapahtumaan! Luvassa on tunti uuden valkun kanssa - jännittävää! Tuntuu, että oma kroppa ei taas pysy yhtään mukana ja kuvia/videoita katsellessa tulee "miksi mä ratsastan näin"-fiilis. Toivottavasti tunti on antoisa ja saan siitä taas virtaa tsempata itseäni itsenäisesti ratsastaessakin :)

Koska tällä viikolla meidän arjessa ei ole tapahtunut hevostelun osalta mitään uutta ja ihmeellistä, ajattelin kirjoittaa hieman meidän "normaalista/perus" tallipäivästä. Postausta on kuvittamassa ystäväni Saaran ottamat upeat kuvat, jotka on otettu keskiviikkona. Tästä pääsette katsomaan Saaran omaa blogia!

Fani saa aamuruokansa sisälle ja pääsee tarhaamaan noin klo 7-8 aikoihin. Se tarhaa ihastuttavan pv-tamman kanssa samassa tarhassa, ja niillä on ulkona vapaa heinä eli ne syövät pitkin päivää. Itse saavun tallille yleensä siinä 16-17 aikaan kun töistä kotiudun. Ensimmäiseksi menen laittamaan Fanin päivämössöt turpoamaan ja haen kaikki varusteet valmiiksi. Sitten haen hyväntuulisen, koko päivän tarhanneen hevoseni sisälle ja alan laittamaan sitä kuntoon.



Pihalla on vielä ihanan valoisaa, ja saammekin nauttia ratsastaessa kevätauringon viimeisiä lämpöjä ennenkuin se laskee horisontin taakse. Meidän tallilla on hyväpohjainen ja hyvin valaistu kenttä, jossa on mukava ratsastaa. Ratsastan Fania aina vähän fiiliksen mukaan - miltä hevonen tuntuu sinä päivänä, mitkä on omat fiilikset. Jos olemme olleet lähipäivinä tunneilla, pyrin yleensä jatkamaan tunneilla tehtyjä harjoituksia muutaman päivän jotta ne eivät samantien tunnin jälkeen unohtuisi. Ja jos tunneilla on saatu ahaa-elämyksiä ja hyviä pätkiä, pyrin jatkamaan harjoituksia annettujen ohjeiden mukaisesti jotta saisin samanlaisia ahaa-elämyksiä ja hyviä suorituksia myös itsenäisesti treenatessa. Pyrin lopettamaan treenin aina hyvään pätkään, ja kiitokseksi Fani saa porkkanan hyvästä työstä.



Ratsastuksen jälkeen Fani saa tallissa päivämössönsä, joka sisältää Hippolyt Irish Mashia ja Hippolaxia. Sillä välin kun hevonen syö, riisun sen varusteista ja hoidan sen asianmukaisesti pois. Tunnustelen jalat aina ennen ja jälkeen ratsastuksen, vaikka Fanilla onkin yleensä ihan kuivat jalat. Sitten tehdään loppuvenytykset porkkanoiden kanssa ja hevonen saa joko vaihtoehtoisesti jäädä sisälle tai sitten laitan sen vielä muutamaksi tunniksi ulos, riippuen kellosta ja säästä ja onko kaverit vielä ulkona. Iltaruoat hevoset saavat 19-20 aikaan ja ne pääsevät yöpuulle.

Loppuun vielä muutama fiilistelykuva keskiviikolta. Ihana saada vähän erilaisia kuvia, Saara on kokenut kuvaaja ja on kuvannut mua niin koirien kuin hevostenkin kanssa aiemmin :)






Kakkatalkoot :)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

#14 Hieman hepuli päivä

Eilen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja saatiin taas nauttia ihan älyttömän hienosta kevätpäivästä. Tallille saavuimme vasta iltapäivällä, sillä päätettiin vihdoin käydä Tampereen uudessa hienossa Sokoshotelli Tornin Skybar-ravintolassa päiväkahvilla ja voin kyllä lämpimästi suositella paikkaa, oli hieno! :) Täällä tulee varmasti piipahdettua myöhemminkin, kun terassikausi starttaa. Kyllä näytti Tamperekin pieneltä paikalta Tornihotellin ylimmästä kerroksesta käsin.

Turisti :)

Tallilla vastassa odotti hyväntuulinen hevonen, joka oli nauttinut jo päiväheinänsä. Tallissa laitettiin Fania rauhassa kuntoon ja lähdettiin kävelyttämään ruunaa kentälle ja samalla otettiin hieman yhteiskuvia :) Selkään laitettiin nyt ensimmäistä kertaa muutama postaus takaperin kertomani BOT selänlämmitin. Huomattiin heti sama minkä olin lukenut jo aiemmin muiden blogeista, eli selänlämmitin valuu pelkällä loimivyöllä ikävästi :/ Täytyy siis hankkia siihen rintaremmi tai vaihtoehtoisesti ommella tarra kiinni johonkin loimeen. Poseerauskuvat onnistuivat kuitenkin kivasti, saatiin paljon kauniita keväisiä kuvia hevosesta ja omistajakin näytti siedettävältä osissa kuvia.



Ehdittiin noin 15 minuuttia hengailla kentällä kun tallikaveri tuli ja liikutti Fania vielä juoksutusliinassa. Tänään lähinnä enää tarkistettiin, että kaikki toimii ja hevonen taipuu kraniohoidonkin jälkeen vielä hyvin. Fani liikkui liinassa edelleen hyvin ja olisikin ollut jo valmis ratsastettavaksi heti liinatyöskentelyn jälkeen. Päätin kuitenkin antaa hevoselle hieman kevyemmän päivän vielä, ja päästin sen juoksemaan kentälle vapaana. Tallimme kentän aidat ovat hieman matalat varsinkin tallin päädystä, mutta sain sen verran porukkaa kentälle seisomaan ettei tarvinnut pelätä hevosen hyppäävän aidan yli.

Jarrutus täydestä laukasta alá Fantsu :)

Fanilla on selkeästi ollut hieman "kevättä rinnassa" ja se on pörhistellyt ja ollut hieman tavallista lennokkaammalla tuulella. Mielestäni tämä on vain hyvä asia Fanin kohdalla, se kun on aika neutraali ja rauhallinen luonteeltaan. Toivottavasti se osaa tämän ylimääräisen energiansa suunnata ratsastukseen, jossa se voisi suorittaa kyllä hieman korkeammillakin kierroksilla joitain liikkeitä ;) Noh, eilen se suuntasi ylimääräisen energiansa kentällä riekkumiseen sillä se esitteli sellaisia kevätjuhlaliikkeitä että meinasi alkaa itseäni hirvittää! Se spurttaili kentän päästä päähän aivan täyttä laukkaa, pukitteli, hyppi, kauhoi etujaloillaan sekä esitteli keskiraviaan sellaisilla jousilla että ei voinut kuin ihmetellä että miten tuon ravin saa siitä ulos kuski selässä? :) Hetken riekkumisen jälkeen Fani oli selkeästi sen näköinen että nyt riittää, joten päätettiin lopettaa juoksutus siltä erää ja suunnata talliin.

Nonni, ny loppu si!

Fanille on nyt tuo mysli alkanut maistumaan tosi hyvin ja aloinkin miettimään, voisiko tuo lisääntynyt energia ja "hepulointi" johtua siitä että se syö nyt enemmän ja paremmin. Varmasti sillä on vaikutuksensa hevosen energiamäärässä, mutta pitää nyt seurailla paljonko tuo ruokavalio sen energiaa lisää ja vähentää sitten vaikka kauran määrässä jos näyttää että hevonen on joka päivä lentoon lähdössä. Tällä hetkellä kuitenkin otan kaiken ylimääräisen energian positiivisesti vastaan, sillä minusta on ihana nähdä kun 14 vuotias hevoseni on kuin pikku varsa päästessään vapaaksi juoksemaan :)

Loppuun vielä muutama onnistunut otos eiliseltä, kiitos kuvista kuuluu taas rakkaalle avopuolisolleni joka jaksaa meitä kuvailla ja käydä tallilla kanssani auttelemassa Fanin kanssa :)






lauantai 14. maaliskuuta 2015

#13 Ihana kevät

Kuukausi takaperin en olisi kyllä villeimmissä unissakaan voinut kuvitella että maaliskuun puolessa välissä päästään nauttimaan näin upeista kevätkeleistä! Olen koko viikon tuijottanut ikkunan takaa ihanaa auringonpaistetta ja huokaillut, kun omat ulkoiluni ovat rajoittuneet lyhyisiin koiranulkoilutuskeikkoihin. Eilen sain jo esimakua tästä ennenaikaisesta keväästä, kun kävin katsomassa Fania (ks. edellinen postaus). Tänään kuitenkin pääsin pitkästä aikaa oman hevosen selkään ja ai että, olen loistanut auringon kanssa kilpaa siitä asti :)

Eilisen kraniohoidon vuoksi tänään piti ottaa kevyesti ja pysyä käyntityöskentelyssä, joten päätettiin paremman puoliskoni kanssa yhdistää huvi ja hyöty, ja pakattiin tallireissulle myös meidän perheen pienemmät nelijalkaiset Pulma ja Veera mukaan. Satuloitiin Fani, ja kun olin turvallisesti hevosen selässä M lähti hakemaan koiria autosta. Kun kaikki oli mukana, suunnattiin kohti metsää eli tiedossa oli rauhallinen maastolenkki aurinkoisessa kevätsäässä!

Tässä meidän pienimmät nelijalkaiset: sileäkarvaiset kettuterrierinartut Veera ja Pulma :)

Maastolenkki sujui oikein hienosti, onhan meillä maailman parhaimmat ja hienoimmat nelijalkaiset perheenjäsenet :) Matkalla vastaan tuli useita autoja, ja Fani käyttäytyi hienosti jokaisen kohdalla. Viimeinen autokohtaaminen matkalla tuli todella kapealla hiekkatiellä, jossa jouduin pysäyttämään Fanin ojanpientareelle jotta iso auto mahtui ohi. Kiltisti ruuna seisoi paikallaan tien vieressä odottaen, että auto meni ohi. Hieno Fani :) Meidän pienimmät nelijalkaiset eivät pahemmin välitä Fanista, eikä Fani niistä. Joskus ne saattavat hieman haistella toisiaan kuonot vastakkain, mutta pitävät hyvän etäisyyden toisiinsa. Näin lenkkeily yhdessä onnistuu hyvin, kun ei tarvitse pelätä että koirat olisivat hevosen jaloissa.

Takaisin tallissa oltiin reilun tunnin maastoilun jälkeen. Fani söi tyytyväisenä päivämössöt ja meni takaisin ulos nauttimaan upeasta kevätsäästä. Samalla tuli todettua, että me tarvittaisiin uusi kevyempi loimikerrasto. Fani on osittain klipattu ja muutenkin lyhytkarvainen, joten se tulee vielä tovin pitämään loimia yllään vaikka kelit tästä lämpenisikin. Siksi tarvittaisiin ohuempi ulkoloimi jotta se ei paahdu nykyisen kanssa. Foreca kuitenkin hieman varoitteli, että takatalvi olisi tulossa ja kelit viilentymässä, joten en vielä hirveää paniikkia kevyempien ulkoloimien hankinnassa pidä...

Ilokseni sain tänään myös todeta, että ruuna on ottanut uuden Havens myslinsä, josta kerroin muutama postaus takaperin, erinomaisesti vastaan. Se on syönyt sitä nyt muutaman päivän, ja joka aamu on kuppi ollut tyhjä. Jes!! Tätä on odotettu!  Josko nyt olisi löytynyt sellainen ruokavalio Fanille josta se pitää ja joka sille maistuu, jotta omistaja ei saa enempää harmaita hiuksia ja hevonen alkaisi vihdoinkin saamaan sitä massaa jota sille olen kovasti toivonut kasvavaksi! :)

Loppuun vielä muutama kuva tallin pihasta ennenkuin lähdettiin lenkille, jonne kamera ei tällä kertaa mukaan tullut.



Ei oltu tänään kovinkaan kuvauksellisia, tässä "poseerauskuvien" parhaimmistoa... :D

perjantai 13. maaliskuuta 2015

#12 No johan alkaa taipumaan!

Tänään pääsin pitkästä aikaa tallille katsomaan Fania ja seuraamaan, kun tallikaverini käsitteli Fania. Ruuna on saanut tämän viikon hieman erilaista liikuntaa, sillä sitä on työstetty vain maastakäsin. Tallikaverini on perehtynyt hevosen suoristamiseen ja taivuttamiseen todenteolla, sillä Fani on ollut jo tovin rungostaan kovin jäykkä ja taipunut varsinkin vasemmalle huonosti. Lisäksi olen huomannut vasemmalle lievää vinoutta varsinkin laukassa, joten olen epäillyt sen olevan hieman jumissa selästään.

Tallikaverini on tehnyt Fanin kanssa ihan mahtavaa työtä tämän viikon! Kun näin Fanin liinassa työskentelemässä, karva kiiltäen, korvat hörössä, tyytyväisenä eteenpäin liikkuen en voinut kuin hymyillä :) Jes, ei se olekaan tuhoon tuomittu rautakanki! Fani on kuulemma mallioppilas, Fanin työmoraalia kehuttiin ja se on todella nopea oppimaan. Olen kyllä huomannut tuon työmoraalin itsekin, nimittäin Fani on kyllä todella yritteliäs hevonen ja jos annan sille esimerkiksi epämääräisiä apuja eikä se tiedä mitä siltä haluan, se aina tarjoaa jotain. Toinen hevonen voisi nostaa kädet pystyyn ja todeta että tee itse kun et osaa oikein neuvoa mutta ei Fani :)

Liinassa pyörittämisen jälkeen oli aika hoitaa Fania kraniosakraalin avulla toiseen kertaan. Tällä kertaa hoidettiin ne alueet jotka viimeksi jäi hoitamatta. Lavat olivat kuulemma nyt hyvin auki (jes!), mutta ristiselän alue ja jalat hoidettiin nyt. Jännintä oli, että vasen takajalka reagoi hoitoon todella voimakkaasti! Ilmeisesti vanha vamma heijastui Fanille hoidon aikana, sillä se mm. tärisi päästään, liikutteli leukaluitaan ja haukotteli kun kyseistä jalkaa käsiteltiin. Loppuviimein Fani oli tyytyväinen ja rento hoidon jälkeen, ja jotenkin tuntui että jotain sillä aukesi kropassa. Viimeistään siinä kohtaa huomasin että hevonen on kuin "uudestisyntynyt", kun matkalla tarhoille se esitteli hieman kevätjuhlaliikkeitä mikä ei todellakaan ole tälle hevoselle normaalia ;)

Huomenna käydään kävelemässä jotta paikat eivät mene jumiin tämänpäiväisestä käsittelystä ja sunnuntaina tallikaverini vielä kertaalleen taivuttelee Fanin liinan päässä. Maanantaina olisikin sitten aika nousta kunnolla ratsaille ja testailla miten hevonen taipuu rungostaan ratsastajan kanssa :) Jännityksellä odotan myös, onko Fani syönyt myslinsä jotka sille tänään hain! Toivottavasti! :)

Loppuun vielä muutama kuva tämänpäiväisestä liikkumisesta, kauniissa säässä tuli kyllä upeita kuvia Fanista!







torstai 12. maaliskuuta 2015

#11 Ajatuksia ruokinnasta

Tässä "pakkoloman" aikana on tullut pohdittua kaikenlaista hevosenpidosta oikeanlaiseen liikutukseen, ruokintaan jne. Tuoreena hevosenomistajana sitä jatkuvasti epäilee omia kykyjä arvioida hevosen liikunnan ja ruokinnan tarvetta. Pelkään jatkuvasti tekeväni isoja virheitä, ja joudun vakuuttelemaan itselleni että kyllähän mä nyt kymmenien vuosien hevostaustoilla osaan jotain itsekin oikein tehdä.

Fanin ruokinta on alusta asti mietityttänyt minua. Fani on harvinaisen nirso hevonen, se syö silloin kun sitä huvittaa ja sitä mitä sitä huvittaa. Pidin sen ruokinnan tismalleen samanlaisena kuin edellisessä kodissa, jotta meidän alkutaival olisi mahdollisimman tasainen ja hevonen ei stressaantuisi ruokinnan muutoksista. Fani söi siis kauraa ja Racing Progressia 50/50 suhteessa sekä hippolaxia. Huomasin heti, että progress ei maistu sille kovin hyvin. Kaura sille maistuu hyvin, samoin hippolax.

Itse miellän, että Fanilla saisi olla enemmän massaa ja lihasta. Sen selässä on edelleen tilaa lihaksille; lapojen päällä on kuopat, ja selkärangan ympärille mahtuisi enemmänkin lihasta. Etuosa on vahva, mutta takaosa on kevyt ja lihasköyhä. Tulevan kauden tavoitteena olisikin sekä oikeanlaisen ruokinnan että liikunnan avulla saada takaosaan lisää lihasta.

Olen päättänyt jättää progressin nyt toistaiseksi pois Fanin ruokinnasta, koska se ei sille selkeästikään maistu ja se jättää edelleen säännöllisesti ne syömättä. Kuitenkin se kaipaa jotain täysrehua kauran kaveriksi, koska se tarvitsee lisää massaa enkä voi syöttää sille kauraa ylettömiä määriä. Fanin päivittäinen "kauraraja" on selkeästi kaksi litraa - jos se saa sitä enemmän, rupeaa mörköjä näkymään kirjaimellisesti joka nurkan takana :D

Fanin ruokintaan lisättiin pari viikkoa sitten Hippolyt Iris Mash, jonka tarkoituksena on puhdistaa ruoansulatuskanavaa sekä edistää ruoansulatusta. Irish Mash on erinomainen lisä ruokintaan, sillä se sisältää paljon erilaisia hevoselle tärkeitä ainesosia kuten vehnälesettä, pellavansiementä sekä oluthiivaa. Se tulee olemaan Fanin ruokavaliossa jatkossakin, jotta löydetään oikeanlainen balanssi sen ruokavalioon. Irish Mash on hyvä täydennysrehu kun tehdään muutoksia ruokintaan, ja se maistuu hevosille tosi hyvin. Fani ainakin rakastaa sitä, se syö sen aina ensimmäisenä :)

Olen nyt tutkinut erilaisia myslejä vaihtoehdoksi Fanin ruokintaan, ja ajattelin huomenna käydä ostamassa sille säkin Havensin Reform Herbalia. Tuotekuvauksen mukaan se sopii nirsoille hevosille (check!), kasvattaa massaa (check!) ja se sopii syötettäväksi kauran kanssa (check!). Tämä siis ehdottomasti testataan nyt, ja jätetään progress pois. Niiden ainesosat ovat hyvin saman tyyppiset joten muita suuria muutoksia ei ruokintaan tarvitse tehdä. Kivennäistä täytyy lisätä ruokintaan, sillä sitä ei mysli sisällä mutta progress sisälsi.

Pidetään nyt sormet ja varpaat ristissä että Fani ottaa tulevat ruokavalion muutokset hyvin vastaan ja Havensin rehu alkaisi maistumaan progressia paremmin! Sitten kun ruokavalio on kunnossa, onkin enää oikeanlaisen treenauksen aika jotta niitä lihaksia saadaan oikeasti kasvamaan :)

PS. Huomenna tää kidutus loppuu, pääsen tallille katsomaan omaa ihanaa hevostani! :)