perjantai 27. maaliskuuta 2015

#18 Kuulumisia

Moikka!

Tää(kin) viikko on mennyt taas ihan hirmu nopeasti ja ajattelin nyt kirjoittaa teille mitä meille kuuluu ja mitä tällä viikolla on tapahtunut. Tähän viikkoon on mahtunut taas vähän kaikennäköistä touhua ja tehtävää!

Maanantaina Fani sai ansaitun vapaapäivän, kun tallille saavuttuani pitkän työpäivän jälkeen taivaalta satoi kämmenen kokoisia räntälänttejä. Nykyisellä tallilla missä asumme ei ole maneesia, ja musta tuntuu että sekä hevonen että kuski sitä hieman näinä päivinä kaipaavat... Ollaan vähän sokerista siis molemmat :) Tiistaina ratsastin Fanin jatkaen sunnuntaisen valmennuksen teeman mukaisesti ja sainkin sen tosi herkäksi ratsastettua siirtymisten avulla! Ihmeen hyvin sain ratsastettua yksinään, kun piti koko ajan mielessä että ei vedä yhtään taaksepäin, käsi joustaa eteenpäin ja jalka hiljaa, sitten terävä käsky - taas hiljaa. Hevonen oli alusta asti hienosti kuulolla ja parani vaan loppua kohti.

Tiistaina oli muuten hauskoja tilanteita joissa taas pääsin toteamaan että mun hevosen hermorakenne on kyllä kohdillaan. Ensinnäkin päivä oli jo itsessään tosi tuulinen, ja meidän kentälle tuuli osuu välillä oikein hyvinkin. Jossain lähellä tehtiin ilmeisesti jotain traktoreilla kun koko ajan kuului kolinaa joka kuuluu traktorin peräkärrystä. Fanihan ei tuulesta/tällaisista kolinoista ota mitään kipinää. Ratsastukseni aikana saapui kuorma-auto tuomaan heinäpaalia hevosille, ja se paali tuodaan ihan kentän läheisyyteen. Kuorma-auton kuljettaja jäi suustaan kiinni siinä pihalla ja meidän oli aika poistua kentältä. Kuorma-auto oli käynnissä ja vallannut talliin vievän tien niin, että jouduttiin kiertämään lähes tulkoon ojan kautta että mahduttiin ohittamaan kuorma-auto. Fani ei pelännyt kuorma-autoa yhtään, eikä tallin oven eteen kasatut vihreissä jätesäkeissä olevat turpeetkaan aiheuttanut sille juurikaan mitään reaktiota. Ai että meinasin haljeta tallissa ylpeydestä, kuinka fiksu ja järkevä hevonen mulla on! :)

"Joo siis ei mua mitkään pelota ku oon rohkee ku leijona!"

Eilen hain kokeiluun meille estesatulan, joka vaikuttaisi sopivan hevosen selkään oikein hyvin! Satula ei ole mikään uudenkarhea (niinkuin kuukausi takaperin ostettu uusi Amerigon koulupenkki...) tai upea edustuspenkki, mutta siinä on mielettömän hyvä istua ja hevoselle hyvin tilaa liikkua. Ajaa asiansa meillä varmasti, kun se tulee kuitenkin satunnaiseen estehyppelyyn/maastoiluun. Eilen koeratsastin satulan ensimmäistä kertaa ja pitihän sitä pieni ristikko kentälle kyhätä että päästään kokeilemaan miten siinä pystyy hyppäämään.

Jestas että mulle on vuosien mittaan kasvanut ihan hirveä rimakauhu. Este näyttää pieneltä kun katson sitä maasta käsin, mutta auta armias kun nousen hevosen selkään, se tuntuu valtavalta enkä meinaa päästä 40cm ristikostakaan yli. Onneksi tässäkin asiassa Fani korjaa ja tsemppaa mua, sillä se rakastaa hyppäämistä yli kaiken. Joka kerta kun käännän sen esteelle voin kuvitella mielessäni sen sanovan minulle että "nyt äippä harjasta kiinni ja suu suppuun, me hypätään nyt tää este täysiii!" ja niin se myös tekee. Voi että, miten se syttyi pienestä ristikostakin, ja meidän piti lopettaa harjoituksen ennen kuin ne kunnolla alkoivatkaan...

Oon mä joskus siis esteitä hypännytkin...

Kun Fani tästä yskästä paranee niin otan kyllä ehdottomasti muutaman estetunnin sen kanssa myös. Olisi ihanaa, että voitaisiin omaksi mielenvirkistykseksi hypellä vaikka kerran viikossa jotain maahankaivettuja esteitä. Kavaletti/puomityöskentely pitää myös lisätä sen viikko-ohjelmaan, jotta saadaan jumpattua selän lihaksia ja muutenkin vetristettyä hevosta. Ja esteet/puomit tekevät selkeästi hyvää Fanin psyykkeelle, se ei nimittäin ole kertaakaan ollut vielä yhtä innoissaan kun eilen kun pääsi hyppäämään pientä ristikkoa.

Tänään jatkettiinkin eilisen "esteteemaa" ja kyhättiin puomeja sekä kavaletteja kentälle. Fani kävi jopa ajoittain vähän kuumana, ja se oli vain positiivinen asia se! Fani syttyy kyllä ihanasti esteillä, voi että kun näkee miten se nauttii jokaisesta pienestäkin hypystä :) Taivaalta satoi kaatamalla räntää mutta kummasti unohtui sade kun pääsi vauhtiin. Treeni pidettiin lyhyenä ja simppelinä. Hetki työskentelyä kumpaankin suuntaan ja lopetus hyvään kohtaan kun fiilis on korkealla. Hevonen oli tyytyväinen ja niin oli kuskikin! :)

Tämän päivän puomityöskentelyä

Viikonloppu mennään rauhakseen Fanin kanssa, luultavasti toisena päivänä se saa vapaapäivän ja toisena päivänä tehdään jotain kivaa kevyesti.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti