#17 Loistava valmennus!

Eilen olin ensimmäistä kertaa Katariina Albrechtin tunnilla ja täytyy sanoa, että tunti tuli kuin tehty tilauksesta meille ja sain siitä enemmän kuin osasin kuvitellakaan! Tavallaan meillä on mennyt koko ajan kaikki tosi hyvin mutta tietynlainen "touchi" ja ryhti ratsastuksesta on puuttunut. Olen kaivannut jotakuta kertomaan minulle miten ratsastaa hevostani oikein. Eilen sain Katariinan tunnilla tähän kysymykseen vastauksen! Ja samalla tuli todettua, ettei se ratsastaminen edelleenkään ole mitään rakettitiedettä vaan samaa polkupyörällä ajoa, kunhan muistais vaan polkea...

Tämänkin postauksen kuvista kiitos ihana mieheni :)

Tunti aloitettiin testaamalla ns. mitkä ovat hevosten ongelmat. Fanin ongelmat olenkin jo tiedostanut, mutta niihinkin sain Katarinaan tunnilta varmistuksen. Fani jää helposti hitaaksi jalalle ja makaa ohjilla. Lisäksi se tykkäisi liikkua hieman kuolaimen takana, taittaen kaulansa 3. ja 4. nikamien kohdalta kun se tulisi taittua 1. ja 2. nikamien kohdalta. Kaikkihan nämä ongelmat ovat lähtöisin minusta, kuten opettaja sanoi Fanilla on kilometrejä ratsuna jo takana, se tietää paljon ja osaa paljon mutta se tietää myös miten sen on "helpoin" kulkea. Meillä on menossa nyt ns. "kuherruskuukausi" jolloin Fani pohtii millainen ratsastaja olen ja minä mietin millainen hevonen Fani on. Nyt on helppo tehdä hevoselle selväksi miten sen tulee liikkua, omin jaloin eteenpäin, itsensä kantaen.

Tunnin teemana oli apujen käyttö. Kenttä oli jäinen joten harjoitukset piti soveltaa sen mukaan mutta hyvin päästiin teemaan käsiksi. Ensin kokeiltiin miten meidän hevoset reagoi jos ei tehdä selässä mitään - jalka irti kyljistä, kädet hiljaa. Fani hidasti vauhtiaan selvästi kun jalat irtosivat kyljistä, tästähän sen jo pystyi päättelemään että se ei kulje omalla moottorilla. Tämän jälkeen alettiin tekemään harjoitusta, jossa pitkät sivut ratsastettiin ihan hiljaa - jalat irti kyljistä, kädet paikallaan. Lyhyillä sivuilla sai vaikuttaa hevoseen, mutta vain korjaten kahta asiaa kerrallaan.

Päätin keskittyä siihen että saan Fanin liikkumaan eteenpäin. Kuten Katariina tunnilla sanoikin, tärkeää ei ole se onko hevonen koko ajan edestä nyökyssä vaan se, että se liikkuu omin jaloin. Kyllä hevosen edestä saa myötäämään kun moottori löytyy. Ja näin kävi! Aluksi Fani kokeili onko pakko liikkua, mutta muutaman kierroksen jälkeen se ei enää hyytynyt pitkilläkään sivuilla vaan totesi että ehkä nyt tosiaan on pakko pistää vähän vauhtia. Kyllä tuli muuten kuskille hiki! Laukassa Fanin kanssa ei enää vastaavanlaista ongelmaa ollutkaan, minkä jo arvasinkin ennen harjoituksen alkamista. Fani kun on aina ollut paras ratsastaa laukassa, sillä on paljon ulottuvuutta laukassa ja sitä pystyy säätelemään parhaiten siinä askellajissa.

Loppuraveissa mulla oli allani kouluhevonen, joka liikkui omalla mooottorilla, ja pienikin hipaisu sai sen reagoimaan. Mahtava fiilis! Siihen ei tarvittu raippaa, ei kannuksia, ei mitään muuta kuin oikeanlaista ratsastamista. Ja näinhän se on - kun hevoselle kerran kerrotaan että "nyt mennään" kunnolla, se reagoi tuhat kertaa paremmin kuin se että vähän jatkuvasti muistuttelet sinnepäin että  "no mennääs nyt, mennään, noniin mentäskö nyt.." jne. Se pitää vaan ratsastaa herkäksi avuille.

Loppuravien eteen-alas venytystä

Kotiläksyjäkin saatiin, jotka varsinkin kuskin tulee pitää hyvässä mielessä:
- Kumpikaan ei vedä, ei hevonen eikä ratsastaja
- Ratsasta eteenpäin! Reaktio apuihin tultava välittömästi - sitten ihan hiljaa.
- Vasen nostava sisäkäsi avuksi taivuttamiseen - ei sivulle, ylöspäin

Seuraava tunti saatiin sovittua jo parin viikon päähän ja olen ihan liekeissä!! Oma motivaationi nousi taas huimasti, kun näinkin pienillä jutuilla sain hevoseeni ja koko ratsastamiseen ihan uudenlaista ryhtiä. Lisäksi opettaja oli hurjan mukava ja ystävällinen mutta vaativa, mikä sopii itselleni paremmin kuin hyvin.

Harmittavasti epätarkka kuva mutta ajatus kuvassa ihana, kiitokset hyvästä työstä parhaalle hevoselle :)