sunnuntai 28. helmikuuta 2016

#75 Jos ois helppoo, kaikki tekis niin

ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata
mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen
jatkan, jaksan vaikka väkisin
jos ois helppoo, kaikki tekis niin
mus on voima, jota en voi vaimentaa
pusken täysii aina vaan
mun ei täydy, vaan mä saan


Monikaan täällä tai edes oikeassa elämässä, ei tiedä mistä me ollaan lähdetty. Mikä tilanne oli oikeasti loka-marraskuussa, kun Fani oli kipeimmillään. Jätin blogin syksyllä ja pidin teitä pimennossa, koska olin heikko ja väsynyt. Pelkäsin myöntää ääneen, kuinka vaikeaa meillä silloin oli. Pelkäsin myöntää, että olin luovuttamassa. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Fani liikkui uuden kotitallimme kentällä askeleen eteen - kolme taaksepäin. Se oli kipeä, lihakseton ja alakuloinen. Sen elämänilo oli kateissa. Se vihasi satulaa, se vihasi treenaamista. Välillä ajattelin, että se vihaa minuakin.

Me saatiin vielä yksi mahdollisuus korjata tilanne, parantaa Fani ja jatkaa eteenpäin. Olen sen mahdollisuuden antajalle mielettömän kiitollinen, että hän pelasti meidät. Sillä tiellä me nyt ollaan ja yksi päivä tällä viikolla havahduin siihen, että mihin me ollaan oikein jo päästy. Allani on treeneissä motivoitunut, joka kerta paremmin suorittava hevonen, ja tallissa vastassa on iloisesti hörisevä ystävä. Olen niin onnellinen että me ollaan nyt tässä!

Näiden kuvien myötä haluan näyttää teille, paljonko me ollaan tässä neljän kuukauden aikana tehty duunia. Meidän matkahan on vasta alussa, mutta on ihanaa nähdä kuvista, kuinka me ollaan jo kehitytty ratsukkona. Jos marraskuussa tilanne oli se, että hevonen liikkui ennemmin kahdella kuin neljällä jalalla, ei vielä joulukuussakaan helppoa ollut. Hevonen kyllä jo liikkui, mutta sen selässä istui holtittomasti pomppiva perunasäkki. Töitä on tehty ihan mielettömän paljon molempien kroppien parantamiseksim ja töitä on edelleen edessä. Mutta ensimmäistä kertaa mulla on sellainen olo, että täältä me tullaan - odottakaa vaan! Me niin ollaan radoilla kaudella 2016!

Kurinalainen treenikalenteri, paljon valmentautumista, paljon treeniä, kunnonkohotusta, ruokavalion muutoksia. Oikea suhde treeniä ja lepoa. Palautusjaksoja, treenijaksoja, mielenvirkistyspäiviä. Tässä meidän resepti, ja voin sanoa, että toimii! :) 

Kaikista kuvista kiitän ihanaa Annika Mäkeä, joka kävi meidät ikuistamassa!





maanantai 22. helmikuuta 2016

#74 Teemana hevosen hyvinvointi - blogi-ilta 13.2.2016

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Suomen Ratsutarvikkeen sekä Jalustin.netin kanssa, ja se sisältää tuotesijoittelua. 

Kun astun sisään turkulaiseen hevostarvikeliikkeeseen, minut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi omistajien toimesta jo heti ovella. Ystävällinen henkilökunta on tämän liikkeen avainasia, ja sen huomaa heti ulko-ovelta asti. Perheyritys sekä aito rakkaus hevosia kohtaan huokuvat omistajista. Tähän liikkeeseen on aina ilo saapua.

Suomen Ratsutarvike on Kim Degenhardtin sekä Jaana Luotolan luotsaama yritys, jonka he ovat omistaneet noin puolitoista vuotta. Se sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella aivan Turun keskustan tuntumassa. Parkkitilaa riittää vaikka hevoskopilla pihaan saapua. Suuri avara myymälätila on täynnä mitä upeampia tuotteita - Suomen Ratsutarvikkeella on laaja valikoima tuotteita niin hevoselle, ratsastajalle kuin myös koirillekin. Suomen Ratsutarvike toimii myös rehujen jälleenmyyjänä - he myyvät Marstallin sekä St. Hippolytin rehuja.

Se, mikä tekee Suomen Ratsutarvikkeesta Turun parhaan ja muista erottuvan hevostarvikeliikkeen, on äärettömän ystävällinen sekä palvelualtis henkilökunta. He eivät vain ole töissä hevostarvikeliikkeessä, vaan tekevät työtä niinkuin perheyrityksissä tehdään - täydestä sydämestä. Olen asioinut liikkeessä useasti sen jälkeen, kun viime vuonna muutimme Paimioon. Heiltä löytyy juuri oikeanlainen valikoima meidän tarpeisiin, ja olenkin löytänyt tuotteita niin Fanille kuin itsellenikin. Olen saanut liikkeestä aina ystävällistä ja iloista palvelua, mikä on tehnyt ostokokemuksesta entistäkin miellyttävämmän.

Lauantaina ei kuitenkaan ollut kyseessä aivan tavallinen shoppailureissu. Minut oli kutsuttu Jalustin.netin sekä Suomen Ratsutarvikkeen järjestämään bloggaajailtaan myymälään. Tämä oli bloggaajahistoriani ensimmäinen tapahtuma johon osallistuin, ja olin innoissani jo etukäteen illasta. Mukana oli joukko bloggaajia joista suurin osa oli lähiseuduilta, mutta mukaan oli lähtenyt bloggaajia kauempaakin. Alkumaljojen jälkeen saimme kuulla lyhyen esittelyn liikkeestä sekä omistajista, jonka jälkeen jokainen bloggaaja sai esittäytyä. Suurinosa blogeista oli entuudestaan tuttuja, mutta muutama vieraampikin blogi mahtui mukaan. Esittelyjen jälkeen alkoi varsinainen ohjelma, joista huolen pitivät illan esiintyjät Saija Pihkanen (Solheds) sekä Carolina Casagrande (Grande Atleta).


Solheds-tuotesarjasta luonnonmukaista apua hevosen ihonhoitoon

Solheds-tuotesarja oli minulle kokonaan uusi tuttavuus. Olen ollut siinä suhteessa todella onnekas Fanin kanssa, että meillä on pelkkä perus ihonhoito riittänyt tähän mennessä. Solheds-tuotesarjan perustaja Saija Pihkanen kertoikin lähteneensä alunperin kehittelemään sopivaa tuotetta oman hevosensa kesäihottuman hoitoon, ja sitä kautta Solheds tuotesarja on saanut myös alkunsa. Oli mielenkiintoista kuulla luennon aluksi siitä, millainen hevosen ihon rakenne on. Tiesittekö, että hevosen ihon rakenne ei juurikaan poikkea ihmisen ihosta? Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän. Ensi kerralla, kun kokeilen jotain tuotetta hevoselleni, testaan sitä ensin omaan ihooni. Jos oma ihoni sen kestää, kestää hevosenkin!

Solheds-tuotteet ovat täysin luonnonmukaisia, laadukkaita sekä hellävaraisia joita uskaltaa varmasti kokeilla myös herkimmillekin hevosille. Tuotteet ovat valmistettu tarkoin valikoiduista raaka-aineista, ja ne levittyvät iholle erittäin hyvin. Pääsimme testaamaan tuotteita ja ne todella levittyivät omalle iholle helposti. Tuotesarjasta löytyy apua niin kesäihottuman kuin haavojenkin hoitoon, valikoimasta löytyy niin aurinkosuojaa, jouhien selvitys ja kiillotusainetta kuin myös korvahuuhdetta koirien korville. Saija kertoi, että osa tuotteista toimivat myös kesällä ötököiden karkoittajina voimakkaan tuoksunsa ansiosta, mutta säännösten vuoksi hän ei voi niitä markkinoida hyönteiskarkotteina. Haisteltuani tuotteita voin kyllä todeta, että näitä testataan meillä kyllä ensi kesän laidunkautena!

Luennon lopuksi Saija kertoi, kuinka kuluttajien tulisi olla valveutuneempia siitä, millaisia tuotteita hevosillaan käyttävät. Tuotteiden etiketeistä tulee selvitä, mitä ainesosia niissä on käytetty ja esimerkiksi selvittävä, miten ne säilyvät. Lainsäädäntö ei valvo eläinten hoitotuotteita, joten kärjistetysti voidaan sanoa, että lähes ketä vaan voi tuoda markkinoille eläimille tarkoitetun hoitotuotteen. Kuluttajan pitää olla siis valveutunut ja tietää, mitä tuotteita hevoselleen käyttää.

Lisätietoa tuotesarjasta, sekä loistavia ohjeita esimerkiksi hevosen haavanhoitoon löydät Solhedsin nettisivuilta!

Suomen Ratsutarvikkeen valikoimasta löytyi Solheds-tuotesarjan tuotteita

Lymfaterapia sekä kinesioteippaus hevosten hoitomuotona

Seuraava luento käsitteli myös itselleni täysin uutta asiaa, nimittäin lymfaterapiaa. Carolina Casagrande aloitti luentonsa näyttämällä käytännössä, miten lymfaterapia tapahtuu ja miten laite toimii. Laitetta kokeiltiin jokaisen bloggaajan kädellä, ja pääsin itsekin testaamaan miltä laite tuntui iholla. Lymfaterapiassa tarkoituksena on hevosen imusolmukkeiden kautta parantaa hevosen aineenvaihduntaa, eli se poistaa nestettä ja muita jäämiä hevosen kropasta. Lisäksi lymfaterapiaa käytetään vammojen hoidossa, sekä yleisenä lihaksia rentouttavana hoitomuotona esimerkiksi suoritushevosilla. Carolina kertoikin, että suoritushevosia voidaan käsitellä laitteella vaikkapa kisapäivien välissä! 

Tiesittekö, että hevosella on kropassaan yli 8000 imusolmuketta, kun ihmisillä vastaava luku on vain noin 600? Minä en tiennyt, mutta tämän luennon jälkeen tiedän! Vastaavasti koiran kropassa imusolmukkeita on noin 60. Tästä syystä erityisesti hevoset vastaavat lymfaterapiaan yleisesti ottaen erittäin hyvin.
Lymfaterapiahoidon tehostamiseksi Carolina suorittaa myös hevosten kinesioteippauksia. Hevosten kinesioteipit eroavat ihmisten teipeistä, niiden liimapinta on erilainen. Allekirjoittanut nimittäin kysyi heti, pysyvätkö teipit hevosen iholla ja antavatko ne niiden olla rauhassa. Carolinan mukaan teipit pysyvät jopa viisi päivää, jolloin ne pitääkin jo ottaa pois. Kinesioteippauksen avulla voidaan esimerkiksi ohjata hevosen liikkumista oikeanlaiseksi sekä pidentää lymfaterapian vaikutuksia.

Molemmat hoitomuodot kuulostivat todella mielenkiintoisilta ja kokeilemisenarvoisilta. Totesinkin ääneen, että harmi kun en tiennyt tällaisesta hoitomuodosta silloin, kun Fanin hankosidevamma ilmeni viime kesänä. Lymfaterapian avulla voidaan nopeuttaa myös vammojen paranemista sekä edistää aineenvaihduntaa, jolloin nesteet lähtevät kropasta liikkeelle. Lymfaterapia auttaa siis monenlaisiin vaivoihin! Luennon lopuksi Carolina esitteli meille mahtavia ennen ja jälkeen-kuvia, joissa näki selkeästi muutoksen, joka hevosissa tapahtui lymfahoidon jälkeen. 

Näitä ennen ja jälkeen kuvia sekä lisää informaatiota hoitomuodoista löydät GrandeAtletan nettisivuilta sekä Facebookista, 
käykää ihmeessä tutustumassa!

Carolina testasi lymfaterapialaitetta jokaisen iholla

Olin jo etukäteen päättänyt, että mikäli meillä ei ennen blogi-iltaa ilmene mitään suurta vajaavaisuutta nykyisessä (valtavassa) tavaramäärässä, en sorru ostoksiin blogi-iltana. Ratsutarvike kun sijaitsee niin lähellä meitä, että shoppailu myymälässä onnistuu oikeastaan milloin tahansa :) Blogi-illasta ei kuitenkaan täysin tyhjin käsin tarvinnut lähteä, nimittäin sain illasta lahjaksi Solheds-tuotesarjan Derma3 kesävoiteen. Jaana kertoi Solheds luennon aikana, kuinka oli saanut herkälle hevoselleen apua ötököistä kyseisestä voiteesta, ja päätin jo siltä istumalta että haluan kyseistä tuotetta testata myös Fanille, joka kärsii kesällä myös todella paljon ötököistä. Nyt kyseinen tuote löytyy meiltä hoitokaapista, ja se otetaan käyttöön heti, kun ensimmäiset ötökät ilmaantuvat kesällä!

Lisäksi sain testaukseen St. Hippolytin koirille tarkoitettua täysjyvämysliä. Illan päätteeksi juttelimme pitkän tovin kettuterriereistä Ratsutarvikkeen väen kanssa, sillä heillä oli myös valloittava kettuterrieri! Samalla tuli puhetta Hippolytin koirien rehusta, ja sainkin siltä seisomalta testattavaksi muutaman pussin kyseistä mysliä. Myslit on nyt testattu ja maisteltu, ja koekaniineille mysli maistui erinomaisesti! Luultavasti haen myslisäkin meidän koirille, se on loistava lisä koirille jotka syövät nappuloiden sijaan raakalihaa sekä kasviksia :)

Kuva lainattu Suomen Ratsutarvikkeen sivuilta

Ilta oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut, ja olin todella tyytyväinen, että lähdin mukaan tapahtumaan! Kiitos tapahtuman järjestäjille sekä kanssabloggaajille, oli mukava tavata teidät kaikki ja toivottavasti nähdään taas pian :)

torstai 11. helmikuuta 2016

#73 Ihan tavallista arkea

...sitä meidän elämä Fanin kanssa tällä hetkellä on!

Arki rullaa omalla painollaan, päivät ovat pitkiä ja pimeys tulee edelleen liian aikaisin, mutta yllättävän hyvin energiaa on riittänyt aamusta iltaan. Edes talviloman peruuntuminen (tai siis siirtyminen tulevaisuuteen) ei tunnu haittaavan, kai tämä tasainen kiire ja päivien aikataulutus sopii paremmin nyt tähän mielentilaan kuin lomailu. Sitä paitsi kesällä sitä paljon mieluummin lomailee, kun taivaalta ei sada räntälänttejä tai vettä, ja päivät on pitkiä ja lämpimiä ;)

Fanin kanssa ollaan jatkettu treenailuja ja ne ovat sujuneet omalla painollaan. Fanista huomaa, että hampaiden raspaus alkaa olemaan ajankohtaista. Se on selkeästi normaalia vahvempi ja epätasaisempi suustaan. 2.3. pitäisi tulla hampulääkäri Fanille joten pari viikkoa pitää vielä odotella. Harmi kun meillä ei ole hackamoreja. Tekisi mieli testata niitä nyt, kun Fani on suustaan vähän huono. En haluaisi kovasti rasittaa sen suuta, jos se on kipeä. Ehkä sellaiset pitäisi jossain kohtaa hommata :) Kankia ei ainakaan nyt laiteta suuhun ennenkuin saadaan hampaat tsekattua.


Treeneissä olen keskittynyt tasaiseen tuntumaan suuhun ja rehelliseen muotoon. Jotta Fanille saadaan rakennettua oikeanlainen ylälinja ja selkä, sen pitää liikkua läpi kroppansa selkä pyöreänä. Siksi treenaan sitä aika matalassa muodossa, keskityn vain siihen että se tulee rehellisesti kohti tuntumaa jalasta ja käyttää koko kroppaansa. Työskentelen tosi paljon ympyräkahdeksikolla, tehden avotaivutusta avoimilla ympyrän puoliskoilla. Sillä saa hyvin sisätakajalan aktivoitua ja kyljet hallintaan. Lisäksi teen paljon avoja ja sulkuja myös uralla kaikissa askellajeissa. Varsinkin laukassa olen saanut paljon apua Fanin takaosan aktivointiin ja kylkien hallintaan suluista ja avoista.

Kuvakaappaus videolta, pahoitteluni laadusta, mutta tässä siis ajatus siitä työskentelymuodosta jota olen Fanin kanssa hakenut treeneissä :)

Ongelmia treeneissä on tuottanut vasen käteni, josta ohimennen viime postauksessa mainitsinkin. Vasemmassa kädessäni todettiin reilut kolme vuotta sitten TOS-oireyhtymä. Lyhyesti sanottuna TOS-oireyhtymässä kainalon ja kaulanrangan välillä olevat verisuonet, valtimo tai olkahermopunos jäävät puristuksiin ja aiheuttavat puutumista, veren heikkoa kiertoa ja voimakasta kipuilua kädessä. Kärsin jo nuorempana kyseisestä vaivasta, mutten ottanut asiakseni selvittää asiaa silloin. Toisinaan, kun yritin kurotella tietyssä asennossa vasemmalla kädellä, olkapäähäni ja kaulaani tuli valtava hermokipu. Aloittaessani päätetyössä oireet pahenivat ja pahimmillaan käteni oli neljän tunnin työpäivän jälkeen täysin puutunut. Kaikki sormet olivat aivan puuduksissa! Silloin työkaverini passitti minut lääkäriin ja vaivaan löytyi syy. Fysioterapialla ja hyvillä jumppaohjeilla oireet ovat pysyneet pääosin kurissa. Nyt kuitenkin pitkät työpäivä ja lukuisat ylityötunnit näkyvät kädessäni. Pitkän työpäivän jälkeen käteni on aivan poikki, ja se näkyy ratsastaessa. Vasen käsi ei jaksa kantaa enkä jaksa edes pitää nyrkkiä kiinni, vaan käsi on ihan vetelä. Turhauttaa, kun oikea käsi toimii ja vasen ei. Silloin treenit sujuvat tietysti huonommin.

Olen yrittänyt nyt käydä mahdollisimman paljon ratsastamassa aamuisin, silloin käsi ei ole rasittunut työstä ja muutenkin olo on virkeä, toisin kuin monesti pitkän työpäivän jälkeen. Ratsastus ei toistaiseksi ole kättäni rasittanut, Fani kun on onneksi todella kevyt kädelle. Ehkä etupainoisella hevosella joka makaa helposti kädellä, oireilua voisi tulla. Voi olla, että käyn kättäni näyttämässä lääkärissä jossain kohtaa uudestaan. Oireilu on kuitenkin tässä viime aikoina selkeästi lisääntynyt, ja kädessä on taas havaittavissa verenkiertohäiriötä. Oireiden ollessa pahimmillaan, käteni muuttui helposti kalpeaksi ja sinertäväksi. Kun verisuonet jäävät puristuksiin, veri kiertää huonosti vasempaan käteen. On aika hurjan näköistä, kun toinen käsi on ns. normaalin värinen ja toinen melkein kuin kuolleen käsi!

Kuva on jo useamman vuoden vanha (ja terveellistä lounasta on nautittu) mutta tässä näkee hyvin tuon käden värin!

Että sellaista tällä kertaa! Huomenna on onneksi perjantai, ja viikonloppu voi alkaa! Lauantaina on tiedossa mukava ilta, josta kuulette lisää ensiviikolla :) Viikonloppuna aion nukkua kunnon yöunet, viettää aikaa tallilla ja perheen kanssa. Kuullaan siis viimeistään ensi viikon alussa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 8. helmikuuta 2016

#72 Sekalainen postaus (ja se voittaja)

Kaikki postauksen kuvat on otettu reilu viikko takaperin, kun käytiin tallilla ottamassa meidän "virallisia" 1v. kuvia!

Kiitos kaikille viime postaukseen kommentteja jättäneille! Oli kiva lukea, että blogistani ja rehellisistä teksteistäni pidetään. Ulkoasu ja pääosin kuvat miellyttivät, kuvia tosin voisi olla enemmän. Treenipostaukset ja tavalliset "arkipostaukset" saivat vihreää valoa, joten niitä tulee jatkossa useamminkin. Tasaisempaa postaustahtia kaivattiin, ja siihen toivon mukaan tuleekin parannus, kun yritän priorisoida elämäni niin että blogillekin jää enemmän aikaa. Videopostauksia toivottiin, pitää siis toteuttaa sellainenkin jossain kohtaa :)

Viime viikko meni pientä välihuilia pidellen. Tiistaina meillä oli valmennus, joka meni aika täydellisesti penkin alle. 95% ongelmista valmennuksessa johtuivat minusta, mutta myös Fani oli ihmeellisen tulisella tuulella. Se tuntui ottavan kierroksia niin ympäristöstä kuin minustakin, ihan sama mitä tein niin kaikki tuntui olevan huonosti. Paikoitellen meno tuntui siltä kuin olisi lohikäärmeellä ratsastanut :D Loppuviimein saatiin kuitenkin tehtyä kompromissi tultasyöksevän eläimen ja perunasäkin välille - kummallekin hyvä mieli, hevonen pehmeäksi ja herkäksi avuille, ja lopetettiin treenit siihen.

Annoin Fanille loppuviikon treenivapaata, jotta hevonen ja myös kuski saisivat hetken levätä, ja käytiinkin vain kävelemässä pitkiä käyntimaastoja päivittäin. Toisinaan Fanilla on näitä kausia, kun huomaan, että se on selkeästi vähän väsynyt. Pitkät talvet (tai huonot kelit) tekevät maneesikaudesta pitkän ja Fani on sellainen hevonen, että tiedän sen tylsistyvän, jos vaan päivittäin kierretään maneesia ympäri. Siksi tällaiset vapaat ovat sille treenikaudellakin tärkeitä, lihakset saavat levätä ja kroppa palautua, ja ennenkaikkea mieli myös levätä.

Eilen kipusinkin takaisin Fanin selkään, ja uskokaa pois, mulla oli kuin uudestisyntynyt hevonen allani! Fani oli alusta asti hyvin pohkeen edessä, rento ja pehmeä kyljistään. Jumppasin sitä isolla ympyräkahdeksikolla, ratsastaen vaan pitkällä kaulalla eteen alas. Fani oli aivan superhyvä! Eikä tietoakaan jäykkyydestä tai muusta. Pieni loma oli tehnyt myös itselleni hyvää, selkeästi uutta motivaatiota oli taas jostain löytynyt ja jaksoin tsempata tuon vasemman käteni kanssa (tästä tulossa tarkempaa postausta tällä viikolla). Tuli tosi hyvä mieli ja voi taas vaan todeta, että kyllä sitä oman hevosensa ja sen tarpeet tuntee jo aika hyvin :)


Seuraavaksi ajattelin vastata kysymyspostauksen kysymyksiin! Ilmeisesti olette varsin hyvin kärryillä meidän elämästä, kun kysymyksiä ei hirveästi tullut. Mutta laatu korvaa määrän, iso kiitos loistavista ja jopa vähän kinkkisistä kysymyksistä!

Millainen on unelmahevosesi? Ulkonäöllisesti ja luonteeltaan.
Ulkonäöllisesti unelmahevoseni on väriltään punarautias valkoisella läsillä ja kaikissa neljässä jalassa kokopitkät sukat. Kooltaan se on vähintään 170cm korkea, sillä on hienot liikkeet ja erityisen hyvä takaosa. Ruumiinrakenteeltaan se on roteva mutta elegantti, sopusuhtainen ja näyttävä kaikinpuolin ;) Luonteeltaan se on järkevä, rehellinen työmyyrä joka nauttii esiintymisestä. Ja tottakai ripaus kilpahevosen temperamenttia sopii pakettiin myös!

Haluaisitko oman tallin?
Tulevaisuudessa kyllä, mutta tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen siihen että joku muu huolehtii hevoseni perustarpeista. Mutta haaveissa olisi saada talli ja hevoset kotipihaan joskus :)

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Entä kymmenen?
Viiden vuoden päästä olen naimisissa ja toivon mukaan edelleen yhtä onnellinen kuin tällä hetkellä elämässäni :) Viiden vuoden päästä Fani on toivottavasti vielä edelleen täydessä treenikunnossa ja hiljalleen siirtymässä eläkkeelle. Fani Junior on silloin ollut jo tovin mukana kuvioissa toivon mukaan. Kymmenen vuoden päästä meillä on varmasti jo perheenlisäystä ja oma talli pihassa (jonne ostan lapsille jonkun übersöpön ponin) :)

Mitkä ovat suosikkiblogisi?
Suosikkiblogejani ovat treenipainotteiset kouluratsastusblogit, ehdoton suosikkiblogini on Kootussa Ravissa! Muita suosikkejani ovat mm. Sophia Backlund sekä Terhi treenaa.

Jos pääsisit katsomaan kenen tahansa suomalaisen bloggaajan hevosta, kenen luokse lähtisit vierailulle?
No kyllä mä ehdottomasti lähtisin katsomaan Nooran Herttaa! Nooran blogia lukiessani tulee usein sellainen olo, että haluaisin olla kärpäsenä katossa seuraamassa heidän treenejään. Fanissa kun toisinaan on hyvin samanlaisia piirteitä kun Hertassakin, varmaan sellaisia punaisten hevosten erityispiirteitä ;)

Miksi bloggaat?
Olen aina rakastanut kirjoittamista, äidinkieli oli lempiaineeni kouluaikoina ja esseiden yms. kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Olen oikeassakin elämässä hyvin sosiaalinen ja puhelias, joten kai tämä blogi on tietynlainen kanava purkaa ajatuksia pääni sisältä :) 

Mikä on Fanin lempiherkku?
Fanin lempiherkku on ehdottomasti porkkana! 

Kerro Fanista joku hauska piirre, jota et ole välttämättä blogissa kertonut?
Fani on kova juttelemaan. Se pörisee ja hörisee jatkuvasti kun sen karsinan ohitse kävelee. Lisäksi se on oppinut viime aikoina pummaamaan ja tekeekin mitä ihmeellisempiä ilmeitä saadakseen herkkuja :) (näistä ilmeistä pitää joskus saada kuvia ja jakaa täällä blogin puolella!)

Lempi ratsastusvarusteesi? Entä lemppari Fanin varusteista?
Lempi ratsastusvarusteeni on tämän hetkiset ratsastushousuni! Ne on ostettu Horzen alennusmyynneistä, peruskokonahkapaikkaiset housut sukkapunteilla mutta ne on ollut ihan loisto-ostos, istuu tosi hyvin jalassa ja ovat kestäneet jokapäiväistä käyttöä hyvin. Fanin varusteista lempivaruste on Amerigon koulusatula, se on niin unelmasatula istua!

Mitä hevostarvikeliikettä/nettikauppaa käytät eniten?
Hevostarvikeliikkeistä eniten tulee käytettyä Hööksiä, Börjesiä sekä Suomen Ratsutarviketta. Näissä kaikissa on hyvät valikoimat tuotteita ja ne sijaitsevat sopivan matkan päässä, että voi ajella shoppailemaan. Verkkokaupoista pitää mainita Viljar Shop, se on ehdoton suosikkini! Siellä on mahtava asiakaspalvelu myymälässä ja verkkokauppatoimitukset saapuvat nopeasti :) 

Vielä viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä - blogin 1 vuotisarvonta on päättynyt ja palkinnon onnekas voittaja on selvinnyt! Arvonta suoritettiin puolueettomalla, netistä löytyneellä Arvontakoneella. Tällä kertaa arvonnan voitti Anniina! Otan sinuun yhteyttä sähköpostitse. Kiitos kaunis kaikille osallistuneille ja mukavaa viikonalkua kaikille! :)


tiistai 2. helmikuuta 2016

#71 Nyt juhlitaan vuoden vanhaa blogia! (arvonta)

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun julkaisin ensimmäisen postauksen tässä blogissa. Päätös perustaa blogi oli helppo, olin jo etukäteen ennen Fanin muuttoa päättänyt sellaisen tehdä. Aluksi ajatus oli kirjoittaa lähinnä päiväkirja-tyylisesti ajatuksia tänne, jotta Fanin ja minut tuntevat voisivat käydä lukemassa kuulumisia. Ajatus ei sinänsä ole alkuperäisestä muuttunut, mutta blogi on ajan kanssa muuttunut enemmän "oikeaksi blogiksi" kuin päiväkirjaksi.

Rakastan kirjoittamista yli kaiken. Jo alakouluikäisenä tykkäsin kirjoittaa tarinoita, ja äidinkieli oli lempiaiheeni aina lukioon asti. Kirjoittaminen on ollut aina todella helppoa minulle, ja oikeassakin elämässä hyvin sosiaalisena ja puheliaana ihmisenä ajatuksia on helppo jakaa muille. Blogin syntyyn on siis pitkälti vaikuttanut myös valtava kirjoittamisennälkäni. Bloggaaminen on yksi harrastuksistani. Tällä hetkellä en voisi kuvitella, etten enää kirjoittaisi blogia!

Vuoden aikana blogin lukijakunta on kasvanut matkan varrella paljonkin. Alkuun blogissani vierailtiin muutamia kymmeniä kertoja viikossa, nyt blogiini eksyy kuukausittain lähemmäs 2000 vierailijaa. Aluksi kommentteja postauksiin harvemmin tuli, nykyään ovat harvassa jo ne postaukset, kun kommentteja ei tule yhtään. Tässä muutamia tilastoja blogin historiasta:

Blogihistorian suosituimmat postaukset:

1: #21 Huoli parhaasta ystävästä - Fanin ensimmäinen diagnosoitu vatsahaava, meidän yhteinen ensimmäinen klinikkareissu sekä valtava huoli ja murhe parhaasta ystävästä. Tässä kiteytettynä postauksen teksti.
2: #65 Joskus on olta epäitsekäs parhaan ystävänsä vuoksi - Postaus siitä, kun tuntuu ettei aika riitä yksinään tarjoamaan hevoselleni tarpeeksi rakkautta ja liikuntaa. Tämä postaus herätti paljon keskustelua niin blogin puolella kuin oikeassa elämässäkin :)
3: #30 Sain enemmän mitä uskalsin toivookaan - Keväinen kuvapostaus Fanin ja minun hellittelyhetkestä kentällä :)
4. #67 Kun tuntuu etten riitä - Tämä postaus oli vuoden kommentoiduin postaus! Ajatuksien purkua siitä, kun tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä ja osaava hevoselleni. Sain kovasti kannustavia kommentteja ja keskustelua syntyi tästäkin aiheesta niin blogin puolella kuin oikeassa elämässäkin.

Blogihistorian suosituimmat hakusanat (millä blogiin on päädytty):

1: vatsahaava hevonen - Ei yllätä, että blogiini on löydetty tällä hakusanalla. Viime vuonna varmasti lähemmäs neljännes postauksista käsitteli vatsahaavaa ja sen hoitoa. Blogini lukijakuntaan on varmasti löytänyt tiensä ihmisiä, joilla on vatsahaavahevosia tai kamppaillut vatsaongelmaisen hevosen kanssa.
2: blogspot unelmista totta - Ilmeisesti joku on hakenut tietoisestikin meidän blogia mutta unohtanut osoitteen, tämä kun oli varmasti suosituin hakusana kaikista! ;)
3: kraniosakraalihoidon jälkeen - Kraniosakraalihoitoon liittyvistä hakusanoista moni on löytänyt tiensä meidän blogiin. Fani sai keväällä vanhan tallikaverin toimesta kraniohoitoa mutta sittemmin se on jäänyt, kun tilalle on tullut muita tehokkaita hoitokeinoja.
4: peptizole hevoselle - Vatsahaavalääkitykseen liittyvät hakusanat ovat olleet myös todella suosittuja!

Sitten päästäänkin itse huipentumaan eli arvontaan! Päätin toteuttaa blogin historian ensimmäisen arvonnan näin yksivuotissyntymäpäivien kunniaksi. Arvonta on täysin omakustanteisesti toteutettu, siinä ei siis ole sponsoreita mukana.

Osallistumisohjeet arvontaan:
- Arvontaan voivat osallistua ainoastaan blogin rekisteröityneet lukijat
- Arvontaan osallistut kommentoimalla risuja ja ruusuja blogista, sekä toimivan sähköpostiosoitteesi tähän postaukseen
- Arvonta suoritetaan maanantaina 8.2.16 joten aikaa on osallistua viikon verran!
- Arvonnan voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja palkinto toimitetaan voittajalle kotimaan postissa

Arvonnan palkinto on yhden suosikkimerkkini tuotteita ratsastajalle: JH Collectionin ihanat ja erittäin lämpimät talviratsastushanskat, sekä samansävyiset ratsastussukat. Nämä lähtevät siis yhdelle onnekkaalle! :)




Onnea kaikille arvontaan!

maanantai 1. helmikuuta 2016

#70 Emmi & Fani 1 vuotta!

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Fani muutti meille. Päivä oli yksi elämäni onnellisimmista ja jännittävimmistä päivistä - mukaan mahtui niin perhosia vatsassa, jännitystä ilmassa kuin onnenkyyneliä silmäkulmassakin. 1.2.2015 oli tunteikas päivä, kun pienen tytön unelmasta tuli ison tytön toteutunut unelma. Palataan siis hetkeksi takaisin loppuvuoteen 2014 - sinne, mistä kaikki aikoinaan alkoi.

Syksyllä 2014 pitkään tauolla ollut hevosharrastus sai uutta tuulta purjeisiinsa, kun huomasin eräänä rauhallisena työpäivänä selailevani hevostalli.netin vuokrattavia hevosia. Olin jutellut avomieheni kanssa siitä, kuinka haluaisin palata takaisin hevosharrastuksen pariin, ja hän kannusti minua tekemään niin. Ei aikaakaan, kun löytyi mahtava vanhempi opetusmestari läheltä kotiamme, ja aloin vuokraamaan hevosta muutaman kerran viikossa. Kyseisen ruunan kanssa oli helppo palata takaisin ratsastuksen pariin - se antoi anteeksi virheitäni, eikä ottanut nokkiinsa vaikkei kuski aina tiennytkään, mitä piti tehdä.

Joulukuussa 2014 loukkaannuin ratsailla siinä määrin, että jouduin sairaslomalle ja ratsastus sai toviksi jäädä. Aluksi luulin, että vanha iskias-vaiva nosti päätään, kun yllättävästä sivuttaisliikkeestä alkanut vihlova kipu ei ottanut helpottuakseen. Myöhemmin todettiinkin, että SI-nivelessäni oli hiusmurtuma sekä sen ympärillä lihakset revähtäneet. Ihmekös siis, etten päässyt yli kuukauteen kävelemään suorassa, en saanut kenkiä kunnolla jalkaani ja autosta ylös nouseminen aiheutti valtavaa kipua, kuin myös sängystä nouseminen. Muistan elävästi vieläkin sen vihlovan kivun, mikä kropassani noina aikoina oli. Panacod ja Cirdalud tulivat tutuiksi!

Vaikka selkäni oli valtavan kipeä eikä ratsaille nouseminen ollut ensimmäisenä mielessä, huomasin jälleen selaavani hevostalli.netin syövereitä. Tällä kertaa löysin itseni selaamasta myytäviä hevosia. "Opetusmestari kouluhevonen"... Voitte varmasti arvata, kenen myynti-ilmoitus alkoi tällaisella otsikolla. Ei aikaakaan, kun huomasin kirjoittavani Fanin silloiselle omistajalle viestiä koskien ruunaa. Mieheni positiiviset ja kannustavat kommentit hevosenostosta saivat minut ajattelemaan, että oman hevosen ostaminen voisi olla mahdollista. Pian olimmekin sopineet jo koeratsastuksen samalle viikolle.

Ensimmäisestä koeratsastuskerrasta minulla ei hirveästi ole kerrottavaa, nimittäin selkäni oli silloin niin hirvittävän kipeä, että isoliikkeisen Fanin selässä kierros ravia riitti toteamaan että auts, sattuu ja paljon. Koeratsastuksessa ratsastin luultavasti yhteensä vain muutaman kierroksen ravia ja laukkaa kumpaakin suuntaan, loput temput ja liikkeet näytti myyjä ratsain. Vaikka koeratsastus oli ihan kamalaa omasta kivustani johtuen, olin täysin myyty tuolle punaisen ruskealle otukselle. Se ei liiemmin minusta vielä välittänyt, mutta sen lempeät silmät ja luotettava katse kertoivat minulle, että tässä on oikea palanen kultaa. Muistan ikuisesti, kun kotimatkalla koeratsastuksesta pysähdyimme Riihimäen ABC:lle lounaalle. Selkäni oli automatkan aikana alkanut kipuilla niin kovasti, että mieheni joutui kirjaimellisesti puoliksi kantamaan minut ABC:lle sisään, koska toinen jalkani ei noussut maasta senttiäkään. Kotimatkan itkin Mikolle, miksi minun pitää loukata selkäni juuri, kun unelmieni hevonen on myynnissä.

Toisella koeratsastuskerralla selkäni tuntui jo hieman paremmalta mutta kipu esti edelleen esimerkiksi harjoitusravissa istumisen. Fani tuntui ymmärtävän, mitä siltä halusin, ja teki kiltisti pyydetyt liikkeet. Muistan vieläkin, kun minua neuvottiin tekemään sulkutaivutusta Fanin kanssa. Aloin nauramaan ja totesin, että en minä ole koskaan sulkutaivutusta aiemmin tehnyt. "No mutta Fani on", ja niinhän se oli. Se vei minut sulkutaivutusten saloihin jo heti toisella koeratsastuskerralla :) Kotimatkalla kipu selässä voimistui jälleen. Kotona ilta menikin lääkehöyryissä nukkuen, ja päätimme yhdessä, että emme voi ostaa Fania koska selkäni on tässä kunnossa. Kun ei ollut tiedossa, kuinka kauan vie että selkä tulee kuntoon.

Ilmoitettuani myyjälle, ettemme ostaisi Fania, itkin koko illan. Tiesin, että unelmien hevonen valui juuri käsieni lävitse. "Ei tule toista Fania," sanoin Mikolle, mutta faktat oli pidettävä nyt mielessä päällimmäisenä. Selkäni ei silloin kestänyt edes satunnaisia ratsastuksia, miten se olisi kestänyt sitä päivittäin? Punainen ruuna jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Heräsin se mielessä, ja menin nukkumaan lähes joka ilta katsellen padiltani koeratsastusvideoita. Kun sen myyjä sitten otti vielä minuun yhteyttä, tiesin, että nyt on tehtävä päätös sydämellä, ei niinkään järjellä. Päätimme ostaa Fanin, mutta niin, että se jäisi vielä kuukaudeksi myyjälle jotta saisin levätä ja parannella selkääni. Eli todellisuudessa Fanin ostopäätös tehtiin jo 3.1.2015, mutta ruuna jäi vielä myyjälle tammikuun ajaksi. Kun Fani meni loppiaisaamuna ostotarkastuksesta läpi, oli asia sinetöity - Fani muuttaisi meille 1. helmikuuta.

Helmikuun ensimmäinen päivä oli lumentäyteinen päivä. Isoja lumihiutaleita satoi mennen tullen ajellessamme Tuusulaan hakemaan ruunaa kotiin. Mukana meillä oli ystäväpariskunta, jotka ystävällisesti auttoivat Fanin kuljettamisessa uuteen kotiinsa Lempäälään. Minua jännitti niin, etten aamulla saanut aamiaista syötyä. Vatsassani oli enemmän perhosia kuin koskaan aiemmin, ja ensimmäiset kyyneleet tippuivat silmäkulmasta jo menomatkalla, pelkästä ajatuksesta, että kohta saisin oman hevoseni kotiin.

Ja kun se hetki koitti, kun katsoin ensimmäistä kertaa omaa ruunaani silmiin paikan päällä, olin sulaa vahaa. Kirjaimellisesti. Jännitys helpotti, ja lihakseni rentoutuivat silminnähden. Kun Fani pakattiin autoon, en voinut lopettaa hymyilemistä. Sillä hetkellä olin maailman onnellisin heppatyttö.

Siitä se sitten lähti - meidän yhteinen tarina. Kuten edellisiltana kirjoitin jo Instagramiin, vuosi on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja siihen on mahtunut paljon kaikkea, niin ylä -kuin alamäkiäkin. Mutta kaikesta me ollaan Fanin kanssa yhdessä selvitty. Fani on opettanut minua ihan mielettömän paljon niin ratsastajana kuin etenkin hevosenomistajana. Mulla on sellainen tunne, että seuraavasta vuodesta yhdessä tulee entistä mahtavampi. Mulla on sellainen huipputiimi nyt takana, etten voisi olla onnekkaampi! Meidän tarina on vasta alussa :)

Huomenna jatketaan vuosipäiväjuhlintaa, kun blogi juhlii 1 vuotissyntymäpäiviä, ensimmäisestä postauksesta tulee kuluneeksi tasan vuosi! 

Viikonloppuna otettiin meidän 1v. kuvia, niitä tiedossa lisää omassa postauksessaan! :)