sunnuntai 28. helmikuuta 2016

#75 Jos ois helppoo, kaikki tekis niin

ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata
mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen
jatkan, jaksan vaikka väkisin
jos ois helppoo, kaikki tekis niin
mus on voima, jota en voi vaimentaa
pusken täysii aina vaan
mun ei täydy, vaan mä saan


Monikaan täällä tai edes oikeassa elämässä, ei tiedä mistä me ollaan lähdetty. Mikä tilanne oli oikeasti loka-marraskuussa, kun Fani oli kipeimmillään. Jätin blogin syksyllä ja pidin teitä pimennossa, koska olin heikko ja väsynyt. Pelkäsin myöntää ääneen, kuinka vaikeaa meillä silloin oli. Pelkäsin myöntää, että olin luovuttamassa. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Fani liikkui uuden kotitallimme kentällä askeleen eteen - kolme taaksepäin. Se oli kipeä, lihakseton ja alakuloinen. Sen elämänilo oli kateissa. Se vihasi satulaa, se vihasi treenaamista. Välillä ajattelin, että se vihaa minuakin.

Me saatiin vielä yksi mahdollisuus korjata tilanne, parantaa Fani ja jatkaa eteenpäin. Olen sen mahdollisuuden antajalle mielettömän kiitollinen, että hän pelasti meidät. Sillä tiellä me nyt ollaan ja yksi päivä tällä viikolla havahduin siihen, että mihin me ollaan oikein jo päästy. Allani on treeneissä motivoitunut, joka kerta paremmin suorittava hevonen, ja tallissa vastassa on iloisesti hörisevä ystävä. Olen niin onnellinen että me ollaan nyt tässä!

Näiden kuvien myötä haluan näyttää teille, paljonko me ollaan tässä neljän kuukauden aikana tehty duunia. Meidän matkahan on vasta alussa, mutta on ihanaa nähdä kuvista, kuinka me ollaan jo kehitytty ratsukkona. Jos marraskuussa tilanne oli se, että hevonen liikkui ennemmin kahdella kuin neljällä jalalla, ei vielä joulukuussakaan helppoa ollut. Hevonen kyllä jo liikkui, mutta sen selässä istui holtittomasti pomppiva perunasäkki. Töitä on tehty ihan mielettömän paljon molempien kroppien parantamiseksim ja töitä on edelleen edessä. Mutta ensimmäistä kertaa mulla on sellainen olo, että täältä me tullaan - odottakaa vaan! Me niin ollaan radoilla kaudella 2016!

Kurinalainen treenikalenteri, paljon valmentautumista, paljon treeniä, kunnonkohotusta, ruokavalion muutoksia. Oikea suhde treeniä ja lepoa. Palautusjaksoja, treenijaksoja, mielenvirkistyspäiviä. Tässä meidän resepti, ja voin sanoa, että toimii! :) 

Kaikista kuvista kiitän ihanaa Annika Mäkeä, joka kävi meidät ikuistamassa!





10 kommenttia

  1. Ihania kuvia, ja hyvältä kuulostaa teidän meno! :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus ja kivoja nämä kuvat :)

    VastaaPoista
  3. Olipa ihana lukea että teillä menee hyvin! Hienoja kuvia ja Fanikin näyttää oikein tyytyväiseltä! :)

    VastaaPoista
  4. Hertalla vähän vain pienempi tähti otsassa, muutoin saa katsoa kyllä tarkkaan että kumpi nyt on kumpi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on se punainen väri! ;) Ja onhan Hertta nyt tuhat kertaa hienommassa kunnossa kuin Fani mutta on niissä kieltämättä jotain samaakin näköä :)

      Poista