torstai 17. marraskuuta 2016

#95 Kiireen keskellä

// edit. postaus on kirjoitettu keskiviikkona 16.11. mutta julkaistu vasta 17.11. \\

Viime aikoina on ollut (taas) aivan järkyttävä kiire. Tälläkin hetkellä istun junassa matkalla Helsingistä Turkuun. Päivä on kulunut seminaarin merkeissä Helsingissä, ja herätys oli 4.30 aamulla. Kaiken kiireen keskellä halusin kuitenkin tulla kirjoittamaan teille meidän kuulumisia koska aiemmista postauksista on käynyt ilmi, että tätä (huonosti hoidettua) blogia lukee edelleen kiva määrä ihmisiä! Kiitos että olette jaksaneet lukea ja olla mukana meidän elämässä, vaikka olenkin ollut blogin kanssa epäaktiivinen :)

Olen useita kertoja jo hehkuttanut täällä blogin puolella, kuinka ihana talli ja talliporukka meillä on. Nytkin kun kärsin jatkuvasta työkiireestä, ei minun kuitenkaan tarvitse stressata Fanista. Minulla on yksi vakio "lainakuski" Fanille tallilla, joka mielellään liikuttaa sitä minun ollessa kiireinen. Tällä viikolla hän huolehtii ruunan liikuttamisesta muutamana päivänä, jotta itse saan keskittyä töihin ja samalla myös omaan jaksamiseen.

Syksy on aikaa, jolloin minun on kaikista vaikeinta saada voimaa tai energiaa mistään. Pimeys, märkä, kylmyys ja koleus jotenkin "jäädyttävät" minut ja marraskuu on näistä syksyn kuukausista ehdottomasti pahin. Asiaa ei auta koko syksyn lisääntyvä työmäärä, joka huipentuu normaalisti joulukuun puoleen väliin. Olisi niin kiva päästä valoisaan aikaan tallille, mutta tällä hetkellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta pitää aamuvapaita tai lyhentää päivää iltapäivistä. Illat on pimeitä ja väsymys painaa... Voimaa jaksamiseen olen saanut ihanilta tallikavereilta, joiden kanssa treenataan pimeissä illoissa yhdessä ja tsempataan toinen toisiamme. Kotona ihana mies ymmärtää ja tukee. Onni on oma tukiverkosto joka oikeasti on kultaakin arvokkaampi tällaisina hetkinä, kun omat voimat ovat hieman äärirajoilla.

Klippasin Fanin uudelleen, kun se tuntui kasvattavan vielä karvaansa. Nyt jätin jalat ja pään klippaamatta, katsotaan koska alkaa kaduttamaan... ;)

Fanille tehtiin pari viikkoa sitten meidän luottoeläinlääkärin toimesta terveystarkastus, joka tehtiin tällä kertaa suppeammalla kaavalla koska tiedossa ei ollut mitään ongelmia tai "syitä" joita olisi pitänyt alkaa tutkimaan. Eläinlääkäri teki ensin kliinisen tutkimuksen, jonka jälkeen katsottiin Fanin liikkuminen liinassa ja lopuksi vielä taivutuskokeet. Ajatus oli, että mikäli hevonen reagoi taivutuksiin, otetaan mahdollisesti röntgenkuvia tai ultrataan. Mutta aihetta kuviin tai ultraan ei ollut, kaikki oli kunnossa. Edes heinäkuussa 2015 loukattua hankosidejalkaa eläinlääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi tutkia - jalka oli kuiva, loukkaantumiskohta siisti eikä hevonen reagoinut taivutuksiin. "Lääkkeeksi" eläinlääkäri määräsi voimaharjoituksia ja latua vaan - ja sitähän me sitten ollaan tehty! :)

Treenissä Fani on ollut kaikin puolin tosi hyvä, ollaan testattu nyt hieman erilaista kuolainta koska perus kolmipalalla minulla on toisinaan ollut sellainen olo ettei Fani tukeudu kuolaimeen tarpeeksi hyvin. Nyt meillä on testissä Sprengerin RS oliivikolmipala-kuolain, jossa on muotoiltu kielentila ja oliivirenkaat. Oliivikuolaimessa on puolensa: toisaalta Fani hakeutuu tuntumalle tällä kuolaimella paremmin, mutta se tulee myös ajoittain hieman vahvaksi ja koska kuolain on kovin hidas, käden pitää olla entistä nopeampi koska pidätteet menevät hitaammin läpi. Perus pakkaspöhinävirtaa on myös tuntunut riittävän, kovemmankaan treenin jälkeen hevonen ei ole vaikuttanut väsyneeltä vaan lähinnä siltä että nyt on tarpeeksi verrytelty, mitä tehdään seuraavaksi..?

Viime viikolla tehtiin jo oikeasti ihan vaikeita juttuja valmennuksissa, alkuviikon valmennuksessa treenattiin vaihtoja, ensin uralla ja sitten pituushalkaisijalla. Fani kuumenee vaihdoista vielä jonkin verran, varsinkin toiseen suuntaan joka on sille vaikeampi. Vasemmalta oikealle-vaihdot ovat sille jostain syystä vaikeampia, ja niitä se ennakoi enemmän "keräämällä kierroksia". Oikealta vasemmalle vaihdot ovat sujuvampia, jolloin se malttaa odottaa eikä kuumene niin paljoa. Toispuoleisuus vaihdoissa johtuu luultavimminkin minusta. Olen liikaa kiinni oikeassa enkä saa vasenta jalkaa kunnolla läpi. Tämä heijastuu juuri vaihdoissa. Vaihtotreenit on kuitenkin nyt ihan "uusi" juttu minulle, eikä Fanikaan niitä ole viime vuosina kovasti treenannut. Joten annettakoot se anteeksi, ettei heti kaikki suju kuin leikki :)

Kevyen hölkkäpäivän meno näyttää yleensä tältä! :)

Sunnuntain valmennuksessa tehtiin treeniä teemalla "kaksi ohjaa, kaksi pohjetta" eli keskityttiin saamaan hevoset kahden ohjan väliin ja pohkeen eteen. Tehtiin paljon avoja ja sulkuja ympyrällä kaikissa askellajeissa, ja myös rekvenssi-taivutuksia. Tässä näkyi selkeästi, missä askellajissa meidän ongelmat on - ravissa. Käynnissä ja varsinkin laukassa, johon on tullut paljon voimaa ja kantokykyä, tämä oli suhteellisen helppoa mutta ravissa oli ajottain hakemista ja sellaista rentoa ja sujuvaa en harjoituksesta ravissa saanut niin hyvin kuin olisin halunnut. Laukassa tehtiin lopuksi sulkuja uraa seuraten, ja Fani suoritti hyvin. Sulut ovat parantuneet mielestäni lähiaikoina huomattavasti. Ravissa se vaikeus niissäkin on, mutta ravia pitää nyt vaan työstää ja löytää taas se hyvä työskentelyravi jossa sulutkin sujuu.

Että tällaisia kuulumisia meille tällä kertaa! Videomateriaalia en ole saanut (valitettavan) pitkään aikaan, kun tu parempi puolisko ei ole raahautunut kanssani tallille, mutta voisin koittaa hänet saada jotain valmennusta kuvaamaan lähiaikoina. Kiinnostaisiko teitä katsoa videota meidän menosta? :)


tiistai 11. lokakuuta 2016

#94 Synttärihuminaa ja joogaa

Siitä koostui meidän viime viikko!

Viime viikko oli kaikin puolin aika mielettömän ihana. Heti viikon alussa tiistaina mulla oli syntymäpäivä, jota sain viettää ihanien ja rakkaiden ihmisten kanssa. Käytiin parhaan ystäväni kanssa nauttimassa kanelikahvit ja cupcaket Pink Vanilla Dessertsissä ja myöhemmin syötiin kullan kanssa kuuden lajin menu Kaskisissa. Molempia paikkoja en voi kuin lämpimästi suositella, wau millaisia ravintoloita ja kahviloita Turusta löytyykään! Syntymäpäivälahjaksi M päästi mut shoppailemaan Suomen Ratsutarvikkeeseen hänen kukkarollaan. Paras lahja ikinä, väitän että on kyllä kenen tahansa hevosihmisen unelmalahja saada shoppailla hevostarvikeliikkeessä toisen kukkarolla ;) Mukaan tarttui Lami-Cell:in uusi kypärä, sekä Horse Comfortin turvajalustimet ja niihin vielä Mountain Horsen jalustinkumit jotka sopivat omiin MH:n saappaisiini. Turvavarusteita siis kerrakseen!

Mun syntymäpäivä kiteytettynä kuviin :)

Viime viikolla ei Fanin kanssa tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Kelit on pysyneet hyvinä, niin ollaan menty vallan vielä ulkona. Maastoiltu ollaan viikottain, ja yritetty pitää treenikalenteri mahdollisimman monipuolisena :) Ilmat on lähi aikoina selkeästi viilentyneet, joten olen saanut kaivaa niin toppatakin kuin villaviltinkin kesäsäilöstä esiin. Fanillekin vaihdoin paksumman talliloimen ja kesäloimi on vaihtunut syksyn ulkoloimeksi. Parin kuukauden päästä on jo melkein joulu, hullua!


Perjantaina oli valmennus, mutta tällä kertaa ei treenattukaan ihan "normi"juttuja vaan joogattiin! Fani oli ihan älyttömän hyvä ja oli kyllä todellinen hyvänmielen tunti, näitä lisää :) Meidän tallilaiset käy ahkerasti joogaamassa hevostensa kanssa ja sitä kautta se on itsellekin tullut jo tutuksi. Joogassa tavoitellaan kyljistään ja selästään pehmeää hevosta. Siinä muodolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, niska pitää olla mahdollisimman alhaalla ja selkä mahdollisimman ylhäällä. Aion ehdottomasti mennä seuraavan kerran joogaamaan, kun "joogaguru" Visconte Simon Cocozza tulee valmentamaan Suomeen!

Tällaista joogajumppaa me tehdään paljon Fanin kanssa tällä hetkellä, jotta saataisiin selkä, varsinkin risti -ja lanneselän alue, sekä takajalat kunnolla töihin ja liikkumaan oikein. Paljon takaosajohteisia väistöjä, etuosakäännöksiä, voltteja jossa taivutetaan "yli" ja ohjaa syötetään kohti suuta kun hevonen antaa niskastaan periksi. Näiden harjoitteiden avulla olen saanut Fanin ihan uskomattoman elastiseksi ja pehmeäksi kropastaan! Tässä vielä hyvä video mistä näkee juurikin näitä harjoitteita joita Fanin kanssa joogatessa teen:


Eilen juoksutin ruunan kentällä, ja pieniä vihreitä miehiä tuntui olevan liikenteessä tai Fantsulla muuten vaan ihan hirmuisesti liikaa virtaa.. Allaoleva video sen todistaa :D Tällä viikolla Fanilla on tiedossa lisää joogaa, ja perjantaina treenataan normaaliin tapaan valmennuksessa. Olisi kiva päästä vähän hyppäämään tai tekemään puomeja Fanin kanssa, katsotaan saanko aikaiseksi rakentaa meille rataa kentälle joku päivä!

torstai 6. lokakuuta 2016

#93 Still falling for you

Fire and ice
This love is like fire and ice
This love is like rain and blue skies
This love is like sun on the rise
This love got me rolling the dice
Don't let me lose
Still falling for you



Brighter than gold
This love shining brighter than gold
This love is like letters in bold
This love is like out of control
This love is never growing old
You make it new
Still falling for you



And just like that
All I breathe
All I feel
You are all for me
I'm in
And just like that
All I breathe
All I feel
You are all for me
No one can lift me, catch me the way that you do
I'm still falling for you


 Postauksen kaikki kuvat: Annika Mäki / Photoma valokuvaus
Kappaleen sanat: Ellie Goulding - Still Falling For You  

Löytyikö kuvista suosikkiasi?

tiistai 27. syyskuuta 2016

#92 Ihana syksy ❤


Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen kaunis ja kaikinpuolin ihana. Kelit ovat suosineet ja mieli on pysynyt virkeänä, kun aurinkokin on vielä näyttäytynyt meille lähes päivittäin. Olen niitä ihmisiä, joihin syksyn ja talven pimeys vaikuttavat varsinkin alkuun melko voimakkaasti. Saan energiaa auringosta ja lämmöstä, kylmä ja kolea taas saavat minut "syysmasennuksen partaalle" - käpertymään peiton alle lämpimään ja odottamaan parempia kelejä. Marraskuussa, kun on pimeää, märkää ja koleaa, käyn itseni kanssa saman keskustelun siitä, miksi olenkaan valinnut ulkoilmaharrastuksen... Toisaalta jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä, mutta marras-joulukuun pimeys ja vesisateet saavat kyllä sisäisen mukavuudenhaluisen Emmin valloilleen ja tallireissun sijaan sohva kuulostaisi paljon paremmalta idealta ;)

Toinen, ketä nauttii lämmöstä ja auringosta, on Fani. Lämmin ja aurinkoinen syksy on ollut varmasti myös sen mieleen. Olemme päässeet maastoilemaan viikottain, laukkailemaan kuiville sänkipelloille ja olemme muutenkin nauttineet auringon valosta päivittäin. Fanin viikkokalenteri muuttuu väkisinkin yksipuoleisemmaksi kun kelit huonevat ja päivät lyhenevät, maneesista tulee loppuvuotta kohden yhä tutumpi paikka. Kun sateet ja kylmyys alkavat, alkaa myös yksi Fanin "inhokkiasioista", nimittäin loimittaminen. Se ei ole koskaan ollut erityisen ilahtunut loimituksesta, mutta toisaalta palelee ihan älyttömän helposti joten ilmaankaan ei kuitenkaan pärjäisi. Tosin loimia meillä on pidetty jo tovi, mutta toistaiseksi on pärjätty pelkän talliloimen voimin niin sisällä kuin ulkonakin.

Nyt nautitaan siis syksystä vielä kun sitä on kauniina meillä jäljellä, ja otetaan kaikki ilo irti siitä! 

Ihanaa syksyä kaikille meidän lukijoille!

Video, jonka Emmi Lehtinen (@leemmi) julkaisi


PS. Meitä voi seurata myös Instagramissa, jonne päivittelen blogia aktiivisemmin meidän arjesta :)

perjantai 16. syyskuuta 2016

#91 Täällä taas

En enää aio aloittaa uutta blogipostausta hiljaisuuden jälkeen sanoilla "anteeksi kun en ole ehtinyt, on ollut kiire, blogille ei ole ollut aikaa..." jne. Olen oikeastaan koko kuluvan kesän miettinyt suljenko blogin kokonaan, kun sille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aloitin kirjoittamaan tätä blogia kun ostin Fanin helmikuussa 2015. Tämä blogi on kulkenut mukanamme alusta asti, ja siksi siihen on tullut jonkinlainen tunneside matkan varrella. Siksi blogin sulkeminen ei tunnu oikealta, ja toisaalta, ajoittain minulla on kova tarve ja halu kirjoittaa kuulumisia tänne. Joten blogi saa jäädä - kirjoitustahti on mitä on, mutta tulen tänne aina silloin kirjoittamaan kun sellainen fiilis tulee. Ja nyt sellainen fiilis tuli joten saatte kuulla meidän kuulumisia kuluneelta kesältä ja alkusyksyltä!

Meillä Fanin kanssa kisakausi alkaa olemaan lopussa. Viimeksi Fani starttasi Paimiossa 1-tason kilpailuissa valmentajani kanssa Helppo A:2 2009 luokan, josta ratsukko nappasi hienosti 4. sijan prosentein 62.586%. Aika hyvin siihen nähden, että Sanna ehti ratsastamaan Fanilla vain kaksi kertaa ennen kisoja, ja hevonenkaan ei ollut kisoissa ihan parhaimmillaan toppausta kaipaavan satulansa johdosta. Itse ratsastin Fanilla samaisen luokan Ypäjän kisaviikolla elokuun alussa tehden kauden pohjanoteerauksen - olin todella pettynyt tulokseen 57% +rapiat siihen nähden, että treeneissä hevonen oli ollut super ja vielä kisaverkassakin, kunnes kuski päätti tuupata helteessä kolmenvartin verkan ja hevonen ilmoitti että nyt väsyttää... Että silleen. Noh, näistä kisoista on jo yli päästy, ja tosiaan hienosti Sanna korjasi tilanteen seuraavissa kisoissa sijoituksen kera!

Kisoissa tuon sopivan verkka-ajan löytäminen on ollut haastavaa. Vaikka Fani periaatteessa "käy kuin kello" myös kilpailuissa, on se vähän erilainen ratsastaa kisoissa välillä. Jos on kovin lämmin ilma, silloin Fani on helposti vetelä eikä verkata kannata kuin max. 20 minuuttia + käynnit, mutta sitten on ollut kilpailuja joissa tuo 20 minuuttia ei olisi riittänyt verkka-ajaksi mitenkään. Ehkä tuohonkin tulee ajan kanssa vielä paremmin rutiinia, tämä kausi kuitenkin on ollut vasta ensimmäinen yhteinen kausi kilpailuissa ja kaikki on ollut uuden opettelua.

Ypäjän kisaviikolta, kuva: Henni-Leena Helenius

Fanilla on parhaillaan menossa palauttelujakso treenistä, se hierottiin viime viikolla ja oikealta puolelta selkää löytyikin melkoisia jumeja, joten nyt mennään jumppatreeniä ja availlaan paikkoja. Paljon liikutaan myös maastakäsin jotta saadaan notkistettua selkää ilman ihmisen tuomaa painorasitetta. Irtojuoksutusta, maastakäsin juoksutusta ja tavoitteena olisi myös ottaa ohjasajo mukaan treeniin! Katsotaan mitä siitä tulee, kun sinne asti päästään :)

Klippasin Fanin viime viikonloppuna kauttaaltaan, kun se alkoi jo kasvattamaan talvikarvaa. Tuntuu että tänä syksynä hevoset aloittivat talvikarvan kasvatuksen tavallista aiemmin tai sitten se syksy vaan tuli jotenkin yllättäen allekirjoittaneelle... Fani tapansa mukaan seisoi hievahtamatta koko toimituksen ajan. Sain ajella sen korvat (myös sisäpuolelta), pään, jalat ja kaikki paikat eikä se välittänyt mistään. Klippauksen päätteeksi Fani pääsi juoksemaan vapaana kentälle, jossa se ensitöikseen otti hiekkakylvyn nakulle iholleen.


Fanin satula käväisi toppaajalla tällä viikolla, ja topatun satulan lisäksi matkaamme lähti uusi Mattesin palakarvaromaani satulan väliin. Se toimii tehokkaasti iskunvaimentajana selkään ja samalla se auttaa satulaa vielä etupalojen ansiosta nostamaan hieman leveää satulaa edestä ylöspäin. En antanut kaventaa meidän satulaa, sillä se oli vain hieman leveä ja toivon ja uskon, että Fanin selkään saadaan lisää tavaraa nyt kun kisakausi on ohi ja voidaan palata takaisin normitreeniin. Olen aina ollut hieman kahden vaiheilla näiden padien ja romaanien kanssa, mutta tullut nyt siihen tulokseen että tämän hevosen kohdalla ne on ihan loistava keksintö. Fani kun on äärimmäisen herkkä pienestäkin kiristyksestä tai puristuksesta. Toivottavasti tämä Mattes toimii myös siinä hyvin, että meidän herkkäsieluinen Fani voisi liikkua taas ilman ahdistusta.

Maastoilu on otettu taas osaksi viikkokalenteria ja joka viikko ollaankin käyty muutamana päivänä maastossa, välillä vain kävelylenkillä ja sitten otettu ihan reippaampi maasto. Meilläpäin on tiet todella hyvässä kunnossa, ja vaihtelevaa maastolenkkiä löytyy useammaksikin tunniksi! Ollaan tehty ihan kunnon laukkasuoriakin ja ollaanpahan kokeiltu hypätä "maastoestettäkin", kun polun varteen oli kaatunut puu sopivasti. Fani on maastossa kiltti, mutta todella vireä. Olenkin harkinnut jonkun vahvemman kuolaimen hankkimista maastoon, sillä varsinkin laukassa Fanin sisäinen täykkäri herää henkiin ja ollaan pari kertaa paineltu sellaista kyytiä että kuski ei ole päättänyt vauhtia... :D Mutta pääasia, että hauskaa on ollut ja hevoselle tekee äärettömän hyvää päästä maastoilemaan ja hetkeksi pois tutusta talliympäristöstä!

Välillä Fani myös harrastaa emännän juoksutusta, tässä mallia jalka nousee samaan tahtiin ;)

Tässä meidän kuulumiset nyt näin lyhyesti ynnättynä, toivottavasti joku lukija vielä meidät muistaa ja kuulumiset joitain kiinnostaa - kertokaa ihmeessä jos vielä blogiani luette, voin vaikka innostua kirjoittamaan tässä kuussa toisenkin kerran! :)


Tämä video otettiin vähän ennen Paimion kisoja, ihan kohtalaista pätkääkin tulee paikoitellen :)
Pahoittelut huonoa laatua, video on otettu puhelimella. Laittakaa fullscreeniksi että näkyy!


Hauskaa viikonloppua kaikille! :D



keskiviikko 17. elokuuta 2016

#90 Jos tämä olisi viimeinen päivä yhdessä


Olen tässä reilun puolentoista vuoden hevosenomistajan tielläni huomannut, että elämä tuon punaisen ruunan kanssa on oikeastaan jatkuvaa ylä -ja alamäkeä. Vähän niinkuin avioliitossa luvataan - niin myötä -kuin vastoinkäymisissä, saman olen luvannut myös kavioliitossani. Ja siinä pysynyt, vastoinkäymisistä huolimatta. En pelkää vaikeuksia tai vastoinkäymisiä, mutta kyllä ne välillä musertavat - kun kaikkesi annat, kaikkesi yrität ja aina sekään vaan ei riitä. Fanin kanssa olen oppinut elämään päivä kerrallaan, ja nauttimaan jokaisesta päivästä jotka olen sen kanssa saanut viettää. Me ollaan käyty jo pari kertaa niin pohjalla, että sitä on oppinut huomaamaan, ettei yhteinen aika ole loputonta ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia kun se vielä on siinä.

Sain oikeastaan tästä ajatuksesta idean kysyä Annika Mäkeä kuvaamaan meitä. Hänhän kävi talvella ikuistamassa meidät lumisella hangella, ja rakastuin jo tuolloin niihin kuviin. Annikan kanssa saatiin heti lomani alkuun sovittua kuvaukset ja etukäteen mietittiin kaikki kuvauksiin liittyvät seikat valmiiksi. Panostin tällä kertaa kuvauksiin, letitin Fanin ja panostin myös omaan ulkonäkööni hieman. Kukat Fanin jouhiin nappasin omasta kukkapenkistä, tosin kuvauksissa osa niistä tippui pois joten improvisoitiin luonnonkukilla loput. En osannut etukäteen kuvitellakaan, kuinka upeasti Annika tulisi meidän teeman toteuttamaan mutta kun näin kuvat, henkeni suorastaan salpautui.

Kuvauksiemme teema oli "viimeinen päivä yhdessä". Niin surulliselta kuin se teemana kuulostaakin, ei kuvista ollut tarkoitus tehdä surullisia eikä niistä sellaisia tullutkaan. Mutta kuvista oli tarkoitus tehdä herkkiä, ja niistä piti näkyä kiitollisuus, uskollisuus ja ennenkaikkea rakkaus. Jos tai kun joskus joudun vaikean päätöksen rakkaan ystäväni puolesta tekemään, ei meidän viimeinen päivä ole pelkkiä surunkyyneliä. Kyllä varmasti kyyneliä, mutta myös onnenkyyneliä. Onnenkyyneliä siitä kiitollisuudesta, että olen saanut parhaaksi ystäväkseni Fanin ja viettää vuosia sen kanssa yhdessä.

Nämä kuvat saivat minut liikuttumaan nimenomaan onnenkyyneliin. Olen niin onnellinen, että löysin ja sain juuri Fanin ensimmäiseksi omaksi hevosekseni. Vaikka meillä on välillä vähän vaikeaa ja toisinaan niitä vastoinkäymisiä, en vaihtaisi päivääkään siitä että saan punaisen ruunani kanssa tätä tietä yhdessä tallustaa. Toivottavasti meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia matkaa kuljettavana. Kiitos Fani, ja ennenkaikkea kiitos Annika näistä upeista kuvista!

Lisää kuvia tulossa blogiin myöhemmin kera kuulumispostauksen!








Kaikki kuvat on ottanut Annika Mäki / Photoma hevosvalokuvaus!

torstai 30. kesäkuuta 2016

#89 En mä ole teitä unohtanut

...vaikka blogi onkin aivan kammottavan kauan hiljaa ollutkin. 

Olen miettinyt blogia ja teitä lukijoita paljonkin viime aikoina. Monesti on mielessä käynyt ajatus että "tänään kirjoitan blogiin kuulumisia" mutta aina se on jäänyt, kunnes tänään päätin että nyt tämä hiljaisuus saa luvan loppua. Hiljaisuuden syy on sama mikä varmaan jokaista työssäkäyvää hevosihmistä vaivaa - krooninen aikapula. Minkäs teet, kun vuorokaudesta loppuvat tunnit jatkuvasti kesken. Nipistetään yöunista, laitetaan herätyskello aiemmin soimaan, niillähän vuorokauteen lisää tunteja saa ;) En muistanutkaan, kuinka vähän kesällä tulee nukuttua. Kuusi tuntia tuntuu riittävän pitkälle, vaikka kyllä se iltaisin sitten näkyykin, ettei nuku tarpeeksi. Ja että menee pää kolmantena jalkana koko päivän paikasta a paikkaan b, c, d... Huomaa muuten, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut! Kirjoittaminen takkuaa selkeästi, ja ajatus rönsyilee. Tästä postauksesta siis tulkoot virallinen rönsyilypostaus, mutta ennenkaikkea katsaus kuluneeseen alkukesään!

29.5.2016 Keiramon talli Helppo A:1 2009, kuva: Henskun Valokuvaus

Meidän alkukesä on sujunut tiiviisti treenaten ja kisoja kierrellen. Valmennuksia on ollut yhdestä kolmeen viikossa ja kisoja joka toinen tai kolmas viikonloppu, joten tekemistä on riittänyt! Tottakai väleihin on mahtunut myös palauttelevia jaksoja ja itse asiassa parhaillaan Fani viettää noin viikon mittaista rentoa treenivapaata, jolloin ollaan tehty vaan kivoja juttuja maastakäsin/ratsain ja Fani on myös hieman lomaillut laitumella itseään lihottaen.

Treeneissä on koettu ihan älyttömiä ahaa-elämyksiä useammallakin osa-alueella. Yhtenä kauniina päivänä valmentajani istui kentän laidalle ja ilmoitti, että tänään niistä naruista pidetään kiinni. Kuulostaa tyhmältä, mutta oikeastaan vasta tämän valmennuksen jälkeen ymmärsin minkälainen on oikea tuntuma suuhun. Ja kas kummaa, sen jälkeen niistä naruista on pidetty kiinni! Ja ennenkaikkea, ratsastettu jalalla. En ole eläissäni vielä ennen tuota valmennusta oikeasti ymmärtänyt, paljonko pitää ratsastaa jalalla. Hevosen suu ja koko pään liike rauhoittui kuin seinään, se suoristui kerta heitolla ja meno on kuulemma näyttänyt todella paljon paremmalta kuin aiemmin. Ja tietysti se myös tuntuu paremmalta, hevonen on tyytyväinen ja oma ratsastaminen on helpompaa. Hevonen on tyytyväinen, kun käsi on hiljaa, tuntuma on vakaa ja jalka ratsastaa - ollaan siis kehitytty selkeästi oikeaan suuntaan!

18.6.2016 Kaarina Dressage Weekend FEI Helppo B Lasten esiohjelma A

Toinen ahaa-elämys on koettu Fanin liikkumisessa. Meillä on ollut paljon tekemistä varsinkin sen ravin suhteen, missä se mielellään lähtisi juoksemaan selkä alhaalla ja niska jäykkänä. Haluan sen rehellisesti pyöreäksi, niskaa alemmas, selkää ylös ja hevonen ravaamaan lapojensa päälle. Enemmän ajatusta ravia "takaa eteenpäin" kuin edestä kovaa kauhoen. Ollaan tehty ihan valtavasti töitä erilaisten siirtymisten, puomien ja muiden tehtävien avulla, että saataisiin ne takajalat rungon alle ja selkää pyöreämmäksi. Varsinkin siirtymiset askellajien sisällä ovat äärettömän tehokkaita tässä treenissä: ravissa ensin hölkkäravia - hieman kokoamista (ilman että jännittyy/nousee edestä) - sitten hieman eteen kohti keskiravia, ei kuitenkaan niin kovaa, että lähtee taas "etupää keulimaan" ja takapää jää alta. Tämä on sellaista less is more-treeniä, siirtymiset pitää olla selkeitä mutta ei sellaisia hiljaa - täysiä - hiljaa.

Kisoissa ollaan menty nyt 1-tasolla Helppoa A:ta ja 2-tasolla debytoitiin Helpossa B:ssä. Tuo Kaarina Dressage Weekendin viimeisin rata oli ensimmäinen rata, johon olin oikeasti jo vähän edes tyytyväinen. Muilla radoilla ei olla kyllä suoritettu läheskään omalla tasollamme, vaan kuski on matkustellut radan läpi ja hevonen koittanut paikkailla kuskin töppäilyjä. Kaarina Dressage Weekendissä startattiin siis FEI Helppo B Lasten esiohjelma A-luokka, josta prosentteja saatiin 62,885%. Tuomarit rokottivat paljon Fanin jännittyneestä käynnistä, toinen tuomareista antoi jopa 4,5. Harmittavasti nuo käyntipisteet laskivat meidän kokonaistulosta, kun ne arvosteltiin kertoimella kaksi. Ravi ja laukkaohjelma olivat tasaista 6,5-7,0 ja alapisteet 6,0-7,0. Sain toiselta tuomarilta istunnasta jopa 7,0, mistä olen ihan fiiliksissä vieläkin. Sen eteen on meinaan tehty töitä ja paljon! :) Alla meidän ratavideo.


Jotta kisakausi ei taas sujuisi liian hyvin, on harmaita hiuksia aiheuttanut Fanin yleiskunto. Fani alkoi yllättäen laihtumaan keväällä, ja silloinhan epäiltiin matoja aiheuttajaksi ja hain sille matolääkkeen. Laihtuminen silloin selkeästi loppuikin, mutta sittemmin huomasimme, ettei sen karva vaihdu samassa tahdissa muiden hevosten kanssa ja nyt se on laihtunut taas lisää. Tänään Fanista on viety verinäytteet klinikalle mistä tehdään laaja verenkuva, ja luultavasti seuraavaksi otetaan lantanäyte koska olen aika varma, että sillä on vieläkin matoja. Mitään muita yleisoireita sillä ei ole, vain laihtuminen ja huono karva. Treeneissä se liikkuu mielellään, se on hyväntuulinen ja syö myös todella hyvin. Olen lisännyt sen ruokintaan nyt greenlinea ja öljyä, heinää se saa niin paljon kuin syö ja tuoreella se on myös päivittäin. Ruokinta sillä siis pitäisi olla kunnossa, joten se ei voi olla syypää laihtumiselle. Toivottavasti selviäisi pian syy laihtumiselle, että päästäisiin hoitamaan vaiva kuntoon!

Mitä teille kuuluu, rakkaat lukijat?  
Oletteko käyneet kilpailuissa tai kokeneet ahaa-elämyksiä treeneissä? 


tiistai 17. toukokuuta 2016

#88 Meidän viikko

Olen jo pitkään halunnut toteuttaa postauksen, jossa kerron meidän normaalista arkiviikon ohjelmasta. Siis viikosta, jossa ei ole sinänsä mitään erikoista tai poikkeavaa - sellaisesta tavallisesta arkiviikosta. Fanin viikkokalenteri tehdään valmiiksi edellisen viikon sunnuntaina ja se muokkaantuu omien menojeni mukaisesti niin, että pystyn siitä mahdollisimman hyvin pitämään kiinni. Toki pitää antaa itselleni armoa, jos on ylitöissä ja työpäivä venähtää 12 tuntiseksi, ei välttämättä rankka treeni ole päivän juttu vaan vaihdetaan treenit maastolenkiksi ja jatketaan treenausta seuraavana päivänä. Sama juttu myös hevosen kohdalla - jos huomaan, että se on väsynyt tai muulla tapaa haluton ja olen ajatellut tehdä rankemman treenin, vaihtuu suunnitelmat toki lennosta kevyemmäksi treeniksi tai vaikkapa maastolenkiksi.

Olen tietyllä tapaa aika rento treenaaja - kun treenataan, treenataan kyllä kunnolla, mutta en ota painetta vaikka joku viikko treenit jäisivätkin vähemmälle jos omat aikataulut ei anna periksi. Pidän myös äärettömän tärkeänä lepojaksoja, jolloin tehdään vaan kevyttä jumppaa. Fanista näkee, kun se on väsynyt ja tarvitsee lepoa. Kun ollaan kasvatettu peruskuntoa ja opeteltu samalla uusia juttuja, on Fani selkeästi väsynyt ja se on kaivannut lepojaksoja. Molemmat, sekä kroppa että mieli kaipaavat aina silloin tällöin pieniä taukoja kovasta treenistä :) Sama juttu koskee myös kuskia, on päiviä jolloin olen äärettömän väsynyt. Oma väsymykseni johtuu ennemmin töistä kuin harrastuksista, mutta joskus kroppa on väsynyt rankan treenijakson jälkeen ja selässä huomaan, että olen voimaton. Silloin otetaan pieni tauko treenistä ja lähdetään metsään kävelylle. Siellä virkistyvät molemmat!


Otetaan esimerkiksi viime viikon treenikalenteri:

Maanantai: Kevyt treeni 
Tiistai: Valmennus
Keskiviikko: Juoksutus 
Torstai: 1h reipas maasto
Perjantai: Treeni
Lauantai: Kävely/vapaa
Sunnuntai: Kevyt treeni

Maanantaina tein valmistelevan treenin tiistain valmennukseen. Koitan pitää aina valmennusta edeltävän treenin suhteellisen kevyenä, mutta sellaisena, että saan kaikki avut hyvin avuille. Puhun valmennusta edeltävästä treenistä "virittelytreeninä", jolloin lähinnä virittelen hevosen valmiiksi seuraavan päivän valmennukseen. Maanantaina tein Fanilla paljon väistöjä linjoilla, koska halusin, että se on ihan suora kyljistään ja kaulastaan. Lisäksi ratsastin sen aika pitkässä ja pyöreässä muodossa, annoin sen työskennellä matalassa muodossa jossa se liikkuikin tosi hyvin selkänsä läpi! Treeni kesti noin 40 minuuttia jonka päätteeksi käytiin vielä 15 minuutin kävelylenkki.

Tiistain valmennuksessa teemana oli jumppa puomeilla. Allekirjoittanut on myöntänyt olevansa yksi surkeimmista puomien käyttäjistä koskaan, ja siksi varmasti puomit otettiinkin mukaan treeniin valmennuksessa. Tehtiin korotetuilla puomeilla jumppaa, jossa tarkoituksena oli saada hevonen pyöreäksi ja elastiseksi kyljistään. Tässä puolierot kyllä huomasi selkeästi - Fanin selkeästi heikompi vasen kylki ja vasen takapolvi oli vaikeuksissa, kun tehtiin ympyrällä puomiharjoitusta vasemmalle. Tehtiin myös paljon laukka-käyntisiirtymisiä puomien avulla tulevia kouluratoja ajatellen, ja väistöjä linjoilla niin, että ylitettiin puomeja väistöissä. Oli muuten vaikeaa, mutta älyttömän hyödyllistä! Näitä pitää tehdä jatkossa paljon useammin. Fani liikkui helteestä huolimatta tosi hyvin ja olin tosi tyytyväinen!

Keskiviikkona jatkettiin puomiteemaa vielä juoksutuksessa, jossa käytin apunani kolmea puomia niin käynnissä kuin ravissakin. Nostin hieman kaikkia puomeja sisäsyrjästä kavalettipalojen avulla, joten Fani joutui ympyrällä liikkuessaan käyttämään sisäpuolen jalkojaan enemmän. Tämä on tosi rankkaa Fanille, varsinkin kun sen takaosa on vielä aika voimaton. Onni on kuitenkin se, että F on tosi varovainen puomeilla ja siksi se tekee tosissaan hommia kun ei halua kolauttaa puomeihin. Fani liikkui tosi vetreästi ja hyvin liinassa.

Torstaina aurinko paistoi ihanasti aamusta iltaan taivaalla, ja päätettiin tallikaverin kanssa suunnata katseet kohti merta ja lähteä rantalenkille maastoilemaan! Tarkoitus oli tehdä reipas mutta rento maastolenkki kauniissa kevätsäässä, ja onnistuttiin siinä kyllä tosi hienosti. Matka taittui pitkään ravissa, jonka päätteeksi yksi pitkä suora saatiin päästellä reipasta laukkaa. Loppumatka taitettiin kävellen, jutustellen ja nauttien ihanasta ilmasta. Hevoset olivat todella hyväntuulisia ja rentoja, ja meillä oli oikein ihana maastoreissu! Fanille maastolenkit tekevät ihan älyttömän paljon hyvää, niin kropalle kuin mielellekin. Sen paikat tuntuvat aukeavan kun se pääsee laukkaamaan koko kroppansa läpi reipasta laukkaa, ja mielikin virkistyy kun pääsee hetkeksi kotitallin pihasta kauemmaksi metsään samoilemaan :)

Perjantaina pääsinkin ratsastamaan hyvin vetreällä ja virkeällä ruunallani koulutreenit kentällä. Tein perusverryttelyn, eteen alas jumppaa hieman joogamaisesti, jonka jälkeen alettiin treenaamaan pätkiä meidän seuraavan kilpailun kouluradasta. Tehtiin vastalaukkoja ja väistöjä, sekä paljon siirtymisiä. Tarkoitus oli ratsastaa koko rata, mutta tajusin kesken treenin, etten muistakaan rataa vielä ulkoa... Hups! Ensi kerralla sitten. Fani oli tosi hyvä ja oli mukava lähteä viikonlopun viettoon, kun treenit sujuivat ruunan kanssa kivasti. Nämä olivatkin meidän tämän viikon viimeiset treenit, sillä lähdin viikonlopuksi Messilään firman juhliin ja Fani jäi tallikaverin hoidettavaksi.

Lauantain Fani vietti ansaittua vapaapäivää kölliskellen tarhassa ja nauttien vihreästä. Normaalisti pyrin käymään vapaapäivinäkin kävelyttämässä Fania, mutta tällä kertaa aikataulullisista syistä se ei ollut mahdollista.

Sunnuntaina Fanilla ratsasti tallikaverini, joka oli tehnyt hänen kanssaan paljon joogaa ja eteenalas-jumppaa, ja hän tykkäsi ruunasta kovasti. Ihanaa, kun meillä on ihania tallikavereita, joiden hoiviin voi hyvällä mielin jättää hevosen jos on itsellä kiireitä tai menoa. Pikkuhiljaa tämäkin "kontrollifriikki" alkaa luottamaan ratsuaan muidenkin käsiin, ei se mene rikki.. :)

tiistai 10. toukokuuta 2016

#87 Varovaista kisakalenterin suunnittelua

Viime postauksessa kertomani kisareissun jälkeen Fani sai seuraavan alkuviikon hieman huilia - ei toki täyttä seisontaa, mutta kävelylenkkejä ja hölkkää liinan päässä. Fani kengitettiin uuteen kenkään heti kisojen jälkeisenä maanantaina, ja tiistaina se sai kokonaisvaltaisen hieronta/osteopatiahoidon jossa keskityttiin ongelmakohtien hoitoon. Kokonaisvaltainen keväthuolto tuli oikeaan paikkaan, kaviot olikin jo vähän pitkät ja jumejakin kropasta löytyi joten turhaa ei ollut kumpainenkaan huolto :)

Huomasin jo vähän ennen kisoja, että Fani on laihtunut jostain syystä. Se syö hyvin, sen hampaat katsottiin vain muutamaa kuukautta takaperin ja muutenkin yleisilme sillä on tyytyväinen. Treenissä se suorittaa hyvin ja on kaikin puolin ok, mutta se on laihtunut. Syitä laihtumiselle alettiin miettiä, ja tottakai ensimmäisenä allekirjoittaneelle tuli mieleen vatsa(haava). Senhän takia Fani ei oikein ottanut lihoakseen aiemmin, kun mikään ei imeytynyt kunnolla vuotavien haavaumien takia. Muita vatsahaavaan liittyviä yleisoireita sillä ei kuitenkaan ole ilmaantunut, joten toivon, että kyse ei olisi tällä kertaa siitä vaan jostain muusta.

Eri syiden poissulkemiseksi ensitöikseni hain Fanille klinikalta matolääkkeen jonka se sai viime viikolla. Se on madotettu viimeksi syksyllä jolloin se madotettiin aika aikaisin, joten on hyvin mahdollista, että sillä on matoja. Tässä kohtaa joku varmaan miettii, miksen ottanut lantanäytettä. No siksi, että viime keväänä otin - se näytti puhdasta, mutta Fanilla oli silti matoja ja se piti lääkitä. Juttelin klinikalla hoitajan kanssa ja hän kertoikin, ettei lantanäyte näytä kaikkia matoja joten 100% luotettavuus lantanäytteellä ei siis ole. Joten tässä kohtaa koin järkevämmäksi lääkitä suoraan, kun epäilys madoista on näinkin selkeä.

Seuraavaksi Fanilta otetaan verinäyte, jonka kiikutan klinikalle saadakseni tietää mitä sen veriarvot sanovat. Olen muutenkin miettinyt verinäytteen ottamista, ihan vain nähdäkseni miltä Fanin veriarvot näyttävät. Muutimme myös valmentajani kanssa hieman Fanin ruokintaa, Eggersmannin Natur Müslistä Struktur-mysliin. Se on sellainen massankasvatus/lihotusmysli, joka toivon mukaan auttaa Faniakin saamaan lihaa luidensa ympärille. Heinän ja väkirehujen määrää nostettiin vähäsen, ja ovatpahan hevoset päässeet jo vihreällekin maistelemaan lyhyitä pätkiä - joten luulisi, että näillä eväillä lihaa alkaisi taas kertymään luiden päälle!

Treenissä Fani on kuitenkin ollut hyvä, eikä normaalit vatsahaavaoireilut ota ilmestyäkseen joten alan pikku hiljaa itsekin uskomaan, ettei keväinen laihtuminen johdu nyt kipeästä vatsasta. Lämpöaalto on vaikuttanut myös Fanin vireystilaan, koska hevosillahan kestää pidempään tottua lämpimään ilmaan kuin kylmään. Olen kuitenkin ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka mielellään se on tehnyt töitä lämmöstä huolimatta. Hiki on valunut molemmilla, mutta treenit ovat olleet oikeinkin onnistuneita. Kangetkin kaivettiin taas kaapista, ja nyt pienenä haaveena olisi päästä starttaamaan seuraavat kisat kangilla. Katsotaan toteutuuko tämä vai jätetäänkö ne vielä kuitenkin kotiin odottamaan suurempia koitoksia :)

Kisoista päästäänkin siihen, mitä olen mielessäni tässä pyöritellyt kuluvan viikon tai jo kaksikin. Kevään ja alkukesän kisakalenteria nimittäin. Kisoja näyttäisi olevan lähes joka viikonloppu täällä Varsinais-Suomessa, mutta pitää hieman miettiä mitä luokkia lähtee starttaamaan ja mitä on järkevä kilpailla. 2-luvan sain seuralta ja nyt odotellaan, että sekä omani että hevosen maksut päivittyvät Kipaan. 1-tasolla on kuitenkin ihan kivoja kisoja tässä touko-kesäkuussa, joten tottakai startataan niissä jos luokat ovat vain meille sopivia. Näillä näkymin seuraavat kisat ovat 29.5.2016, ja sen jälkeen seuraaavat kisat mennäänkin jo 2-tasolla! Jännittävää :)

Aurinkoista ja lämmintä viikon jatkoa kaikille!


torstai 28. huhtikuuta 2016

#86 Ylpeä

Viime viikon lauantaina tein jotain sellaista, mitä en ollut vielä koskaan elämässäni tehnyt aiemmin. Lähdin koulukisoihin oman hevosen kanssa. Voin kertoa, että vaikka kisoja on tullut kierrettyä jo jonkin verran, ei mikään rata ole tuntunut yhtään niin spesiaalilta kuin tämä rata lauantaina, jonka ratsastin omalla hevosellani. Ensimmäistä kertaa. Hevonen, joka allani oli, oli tietysti rakas punainen ruunani Fani.

Kilpailuihin päätettiin lähteä melko lyhyellä varoitusajalla - ilmoittauduin kisoihin vain muutamaa päivää ennen ilmoittautumisajan umpeutumista. Päätös lähteä kisoihin syntyi edellisviikon reissusta, jonka teimme yhdessä valmentajani kanssa Paimioon Korpimäen Ratsutilalle. Sinne saapui Amerigo-satulamerkin kehittäjä Peter Menet tarkistuttamaan Amerigo-satuloiden istuvuutta, ja Satula.comin Marja toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi varmistamaan uuden satulan istuvuus. Fani käyttäytyi koko reissun ajan niin superhienosti, että päätös lähteä seuraavana viikonloppuna kisoihin syntyi jo kotimatkalla.

Kilpailuista ei valitettavasti ole materiaalia julkaistavaksi, mutta postausta kuvittaa treenikuvat kahden viikon takaisista treeneistä :)

Alunperin olin suunnitellut ratsastavani Wiurilan 1-tason kouluratsastuskilpailuissa luokan He B:0, mutta pohdittuani valmentajan kanssa luokkavalintaa, päädyimme kuitenkin starttamaan heti Helppo A-tasolta, luokasta Helppo A:10 2011. Kyseinen rata on sujuva ja sopii teknisesti meille hyvin. Siinä on paljon sellaisia juttuja jotka ovat meille jo tuttuja ja joita ollaan jo ehditty treeneissäkin harjoitella, kuten lisäykset, keskiaskellajit ja etuosakäännökset. Kipaan luokkamuutoksen tein vain muutamaa tuntia ennen ilmoittautumisajan sulkeutumista joten todella viime tippaan meni kyllä tämän kanssa!

Päätin jo etukäteen, että otan kilpailuihin asenteen "lähdetään treenaamaan valkoisten aitojen sisäpuolelle". Onnistuin ihan uskomattoman hyvin pitämään hermoni kasassa koko kilpailupäivän - en tiedä, onko vuodet tehneet tehtävänsä tässä suhteessa mutta aiemmin olin ihan hirveä jännittäjä kisoissa. Nyt olin oikeasti todella viilipytty koko päivän, eikä minua jännittänyt juurikaan missään kohtaa. En tiedä oliko se sen ansiota että päätin ottaa nämä kilpailut ennemmin treeninä kuin kilpailusuorituksena, mutta luulen, että myös luottamus ja tuntemus omasta hevosesta helpotti jännitystä. Aiemmin olen kuitenkin kisannut aina lainahevosilla.

Matkat sujuivat molempiin suuntiin hyvin, ja allekirjoittanut muisti pakata kaiken olennaisen mukaansa reissuun. Tietynlainen kisafiilis heräsi henkiin oikeastaan siinä kohtaa kun pääsin verryttelemään Fania ulkokentälle. Sellainen hyvä, ehkä vähän odottavakin fiilis. Verryttely venyi ehkä vähän liian pitkäksi, arvioituani verryttelyn tarpeen hieman yläkanttiin ja kisojen aikataulun myöhästyessä hieman. Tämä oli oikeastaan jo vähän odotettavissa, kuitenkin ekat kisat Fanilla ja tavallaan verryttely kisapaikalla on aina hieman erilainen kuin perustreeni kotona. Verryttelyssä en saanut Fania aivan niin hyvin kuulolle kuin olisin halunnut, vaan se jäi vähän pitkäksi ja pohkeen taakse. En kuitenkaan ottanut siitäkään stressiä - me mennään radalle just sellaisina, kuin me nyt ollaan!


Rata ratsastettiin maneesissa joka oli meidän onni. Nimittäin taivas repesi raesateeksi juuri, kun pääsimme odottamaan vuoroamme maneesiin. Fani oli maneesissa aivan tyyni, kun odotimme edellisen suorituksen loppumista. Kun sain luvan siirtyä valkoisten aitojen sisäpuolelle, meni Fani hieman lukkoon. Se nimittäin pysähtyi aivan keskelle rataa ja suorastaan tärisi, ja ääneen pörisi edessä näkyvää ihmismassaa. Taisi siis hieman olla ruunankin muisti ruosteessa, millaista siellä kisapaikalla olikaan... :) Kävimme sitten katsomassa yhdessä jännittävän tuomarinpöydän ja katsomopäädyn, ja pian vihellys jo kuuluikin - saa aloittaa.

Radasta minulla ei ole hirveästi mitään tuuletettavaa - raviohjelma oli ihan ok, etuosakäännökset olivat hitaat, käynti oli jännittynyttä ja laukka olisi saanut pyöriä paremmin. Rikot tulivat toisessa vastalaukassa sekä viimeisessä puolivoltissa, jossa jostain syystä Fani nosti laukan. Muuten rata oli mielestäni tasainen ja ehjä, mutta tosiaan kaikin puolin vähän pohkeen takana ja liikaa alamäkeen. Mutta treenaamaan me lähdettiin, treeniä me saatiin, radasta hengissä selvittiin ja läpikin päästiin! 56,60% on mielestäni ihan ok tulos siihen nähden, miten vähän meillä on oikeasti treeniä takana ja millä tasolla ollaan tällä hetkellä. Tietystikään kilpailuhenkisenä ihmisenä en voi tähän tulokseen olla tyytyväinenkään, mutta siihen olen, että me suoriuduttiin kisoista ja radasta kunnialla.

Parasta koko kisareissussa oli kuitenkin mun ihanan valmentajan kommentit radan jälkeen. Hän on ihminen, joka kehuu hyvin harvoin ja silloin kun hän sanoo hyvä, se on priima. Nähtyään mun radan hän kertoi kuinka mielettömän ylpeä hän on minusta ja Fanista, kuinka hienosti me meidän ekasta radasta ja ekoista kilpailuista selvittiin. Tuli tosi hyvä mieli ja sellainen olo, että me pystytään vielä ihan mihin vaan!


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

#85 Luksusta arkeen

Pieni blogihiljaisuus on nyt toivon mukaan taaksejäänyttä elämää, kun suurimmat kiireet arjessa on taas hetkeksi selätetty. Tiedossa on postausta mm. meidän kisadebyytistä eiliseltä, joten pysykäähän kuulolla! Palataan kuitenkin hetkeksi kuukauden takaiseen blogivierailuun Veljekset Wahlstenille.

Moni sai lukea jo yhden hehkutuspostaukseni koskien blogivierailua Veljekset Wahlstenilla. Päivä oli aivan mahtava, ja tuolloin saimme tehdä mukavia tuotehankintoja heidän myymälässään. Allekirjoittanut suorastaan ratkesi liitoksistaan, kun myymälä oli pullollaan toinen toistaan upeampia tuotteita eikä valinnanvaikeutta helpottanut se, että moni niistä suorastaan huusi nimeäni. Loppuviimein hipelöityäni tuntikausia tuotteita kypäristä edustusloimiin, päädyin kompromissiin itseni kanssa: hankin kolme tuotetta, joista kaksi tuli puhtaasti järkisyistä meille käyttöön ja kolmas hankittiin sitten enemmänkin ajatuksella "pientä luksusta arkeen". Nyt palataankin näihin tuotteisiin, kun olen päässyt niitä hieman jo testaamaan.


Ensimmäinen tuote, joka oikeasti hyllystä lähti meidän jokapäiväiseen arkikäyttöön oli W-Profilen kylmäyspatjat. Olen jo pitkään tuskaillut Fanin kanssa jalkojen kylmäyksen haastavuudesta, kun F ei suostu seisomaan 10-15 minuuttia paikallaan kylmän veden virratessa jaloissa. Se vihaa vettä, oikeasti. Sitä on äärettömän hankalaa saada kävelemään edes vesilätäköistä. Voitte kuvitella, millaisia meidän pesuhetket pesuboksissa ovat... Mielenkiintoisia! Palatakseni kuitenkin tähän tuotteeseen, W-Profilen kylmäyspatjat ovat olleet aivan mieletön apu ja helpotus jalkojen kylmäykseen!

Kylmäyspatjat pääsivät heti käyttöön ja ovat olleet nyt reilun kuukauden jo käytössä viikottain. Tarrat ovat vahvat ja kestävät, ja niiden avulla patjat saa tosi hyvin pysymään jaloissa paikallaan. Ja mikä kylmäyspatjoissa on mahtavaa on se, että niiden vaikuttaessa jaloissa pystyy itse tekemään kaikkea muuta! Ei enää seisomista vesiboksissa hevosen kanssa vesiletku kädessä. Kuinka kätevää! Ainoa miinus on, etten ostanut näitä heti neljää kappaletta - nyt jalat pitää kylmätä kahdessa erässä joten aikaa menee hieman enemmän. Seuraavana hankintalistalla onkin toinen pari näitä, nämä ovat loistava keino kylmätä jalkoja helposti ja tehokkaasti!

Kylmäyspatjat käytössä treenien jälkeen

Toinen "järkihankinta" Veljekset Wahlstenilta oli FeedXCell-vitamiinivalmiste, jonka päätin hankkia Fanille tukemaan sen elimistöä karvanlähdönaikaan. Syötän melko maltillisesti Fanille mitään vitamiinivalmisteita - joku voisi sanoa, että syötän niitä sille huonosti. Pelkään vitamiinivalmisteiden "lisäaineita" kuten esimerkiksi piilosokereita, joita löytyy yllättävän monesta vitamiinisekoitevalmisteesta. Tämä valmiste kuitenkin vakuutti sen monipuolisesta vitamiinimäärästä sekä siitä, että siinä ei ole mitään ylimääräistä tai sellaista, joka ei hevoselle sopisi. Fani on syönyt FeedXCelliä nyt noin kuukauden ja huomasin, että kahden viikon syötön jälkeen karvanlähtö helpotti sillä lähes kokonaan. En tiedä oliko se kyseisen tuotteen ansiota, mutta se oli ainakin ensimmäinen havainto, jonka tein tuotteen käytön aloittamisen jälkeen. Otan tämän valmisteen varmasti jatkossakin kuuriluontoisesti meille käyttöön, se ei ollut mikään kallis valmiste ja se on perussyöttömäärällä riittoisa.

Sitten päästäänkin siihen tuotteeseen, mikä ei varsinaisesti ollut "järkiostosten listalla" mutta myös hyvin tarpeellinen hankinta. Horse Comfort-tuotesarja on lanseerannut uuden Premium-sarjan, jonka tuotteet olivat Veljekset Wahlstenin myymälässä esillä ja ne iskivätkin minuun heti ensisilmäyksellä. Hetken kierrettyäni myymälässä huomasin silmieni harhailevan ruskeassa huovassa, jossa oli upeat ja näyttävät yksityiskohdat. "Minullahan ei ole vielä ruskeaa huopaa, ja edellisviikolla heitin yhden huovan roskiin sen hajottua lopullisesti..." Pian huomasin vakuuttelevani itseäni siitä, miten tämä huopa kuuluisi minun ostoslistalleni. Ja niin siinä kävi, että kyseinen ruskea Horse Comfort Premium-sarjan koulusatulahuopa lähti matkaani.

Tässä tämä "pahamaineinen" Premium-sarjan esittelypöytä Wahlstenilla, josta tuo ruskea huopa huusi nimeäni ensisilmäyksestä asti... ;) Seuraavaksi meidän ostoslistalla taitaakin olla tuo sininen huopa, sekin on aivan ihana!

Vaikka aluksi päätin, että kyseinen huopa säästetään arkikäytöltä ja pidetään enemmän sellaisena edustushuopana, huomasin pian käyttäväni huopaa päivittäin. Se istuu niin äärettömän hyvin meidän satulassa, että en malttanut laittaa ensimmäisen koeratsastuksen jälkeen sitä enää kaappiin. Siinä on juuri täydellinen leikkaus edessä jotta säälle on tarpeeksi tilaa. Se ei valu eikä liiku ratsastuksen aikana, ja se hengittää hyvin kosteutta lävitseen. Huopa on näyttävä ja on herättänyt huomiota jo nyt - tallikaverini ovat sitä vuorotellen käyneet ihailemassa. Se on ehdottomasti paras huopani niin ulkonäöllisesti kuin muodollisestikin, ja aion kyllä hankkia toisen samanlaisen jossain kohtaa, jotta tämänkin raaskii välillä laittaa pesuun!

Kiitos vielä kerran Veljekset Wahlstenille sekä Siirille, että pääsin mukaan blogivierailulle Lahden myymälään, 
oli ihan mielettömän hieno päivä jota muistelen edelleen hymyssä suin :)

lauantai 9. huhtikuuta 2016

#84 Kiitos että oot mun hevonen

Viimeiset viikot ovat olleet taas tasapainottelua työn ja arjen välillä. Tekemistä on riittänyt aamusta iltaan, ja välillä on ollut niitä päiviä, ettei tallille ole yksinkertaisesti ehtinyt. Ollaan treenattu siis ihan oman jaksamiseni ja ehtimiseni mukaisesti, ei niinkään valmennuksissa mutta omatoimisesti. Kuten olen jo aiemmin täällä kirjoittanut, en ota stressiä Fanin treeneistä tai vapaapäivistä. Tottakai pidän huolen, että se liikkuu säännöllisesti ja saa tarpeeksi treeniä, mutta en ala panikoimaan jos se saa ylimääräisen vapaan väärässä välissä. Sellaista se elämä vaan on, en voi elää pelkästään hevosharrastukselle vaikka joskus niin haluaisinkin. Jollain tämäkin harrastus on rahoitettava, ja töistä sitä rahaa saadaan. Ensi viikolla pitäisi kuitenkin päästä valvovan silmän alle, tarvitsen jonkun tiputtamaan minut pilvilinnoista jotta maanpinnalla voin taas todeta, etten mä niin kauheasti osannutkaan ratsastaa.. :D

Tänään meillä oli Fantsun kanssa ihan mielettömän hyvät treenit. Vaikka heti aamusta alkanut sade laantuikin ennen kun olin lähdössä ratsastamaan, päätin kuitenkin mennä maneesiin treenaamaan. Olen vähän kajahtanut siinä suhteessa, että ratsastan kesälläkin mieluummin maneesissa kuin kentällä. Peilit maneesien seinillä eivät valehtele, niitä kaipaan kentällä ratsastaessani useinkin. Varsinkin yksin ratsastaessani toisinaan on hyvä katsoa peilistä miltä se meno oikeasti näyttää, vaikka se tunne pitääkin olla "hyppysissä". Mutta esimerkiksi muodon kanssa on hyvä toisinaan katsoa peilistä miltä näyttää. Joskus Fanin kanssa tuntuu, että nyt se liikkuu hyvin niska pyöreänä mutta silti tarpeeksi koottuna, ja kun katson peilistä, se onkin niskastaan jännittynyt. Ehkä sitten, kun olen taitavampi, opin paremmin tuntemaan satulaan sen tunteen mutta toistaiseksi ne peilit pitää mut maanpinnalla ;)

Maneesi oli tänään tyhjä ja saimme treenata Fanin kanssa siellä alusta loppuun kahdestaan. On ihanaa, kun voi laittaa radion soimaan ja treenata rauhassa, lauleskellen tuttuja kappaleita samalla. Kun ratsastaa yksin, saa rauhassa keskittyä omiin touhuihin eikä tarvitse varoa tai ihmetellä muiden tekemisiä. Arjen pieniä luksushetkiä siis. Tänään tarkoitus oli treenata fiiliksen mukaan. Aloitin treenit meidän ns. perustyöskentelyllä, annoin Fanin liikkua alkuun pitkällä kaulalla pitäen kuitenkin huolen, että se käyttää selkäänsä. Näin jatkoin kaikissa askellajeissa, varsinkin laukassa sain sen hyvin liikkumaan selkä pyöreänä. Aloitin kootumman treenin käynnissä. Teen monesti käyntityöskentelyn koottu käynti-lisätty käynti siirtymisillä jolla saan Fanin venyttämään askelta ja samalla käyttämään kroppaansa paremmin. Lisäksi sillä saan sen heräteltyä hyvin isompiin vaihteisiin, näiden siirtymisten avulla saan sen herkemmäksi ja viriteltyä hyvin ravi -ja laukkatreeniin.

Tänään ravityöskentelyn jätin suosiolla pienemmälle, sillä halusin testata ja trenata vaihteita laukassa. Sain viime viikonloppuna melkoisia ahaa-elämyksiä laukassa, kun sain oikeasti Fanin laukkaamaan "lapojensa päällä" niin, että se on ihan suora. Periaatteessahan se ei ole koskaan vino kumpaakaan suuntaan - se on juuri niin vino kuin minäkin, mutta laukassa ruuna osaa kyllä säästellä itseään. Fani tykkää liikkua laukassa mieluummin vähän pitkänä ja etupainoisena, kuin ylämäkeen polkien takaa kunnolla mahan alle. Käynnissä ja ravissa Fani kokoaa ja liikkuu ylämäkeen paljon mieluummin kuin laukassa. Olen tehnyt sen kanssa laukassa paljon temmon muutoksia ja ollaan pätkittäin tehty kokoavaa liikettä kohti piruettilaukkaa, jotta se työntäisi enemmän takaa ja muuttaisi painopistettään takajaloille enemmän. Tätä treenataan pätkittäin, mutta koko ajan huomaan laukan laadussa muutoksia parempaan suuntaan.

Tänään onnistuneen laukkatreenin päätteeksi päätin kokeilla hieman temppuja Fanin kanssa, vaikka varsinaisesti näitä me ei vielä treenatakaan. Tiedän kuitenkin Fanin osaavan nämä temput, ja ajattelin, että nyt kun paketti on kunnolla kasassa testataan parit laukanvaihdot. Ensin tein vaihdot joka neljännellä, sitten joka kolmannella, ja kolmannella lävistäjällä huomasin tekeväni parit kakkoset! Vau :) Alkeellisiahan nämä vaihdot vielä ovat, sellaisia "kokeiltiimpahan nyt huvin vuoksi"-juttuja vielä, mutta tuli tosi hyvä mieli. Fani suoritti vaihdot hyvin, se nauttii niistä selkeästi. Vaihtojen jälkeen annoin sen hetken laukata pidemmällä kaulalla kunnes otin loppuun vielä muutaman kokoavan harjoitteen kohti piruettilaukkaa. Toisen kokoamisen kohdalla minulle tuli sellainen olo, että haluaisin kokeilla kääntää. En paljoa, vähän vaan.... Ja kappas, tehtiin puolikas laukkapiruetti! Ohhoh. Näin piruetin peilistä ja se näytti jopa ihan kohtalaiselta, ensimmäiseksi piruetin puolikkaaksi ikinä.  Tähän oli hyvä lopettaa treenit ja loppuun keventelinkin elastisen, kyljistään pehmeän, hyväntuulisen ja pohkeesta kohti tuntumaa liikkuvan ratsuni.

Treenin jälkeen kiitin rakasta treenikaveriani heittäytymällä Fanin kaulalle ja halaamalla sitä varmasti ainakin minuutin ajan. Taustalla radiosta soi Johanna Kurkelan Rakkauslaulu. Havahduin siihen kappaleeseen. Kuiskasin Fanille, vaikka ei meitä kukaan olisi muutenkaan kuullut: "Kiitos että oot mun hevonen.

kuva: Annika Mäki

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

torstai 7. huhtikuuta 2016

#83 Jalustin.netin postaushaaste: Pahin tippumiseni


Oletteko jo huomanneet uudistuneen Jalustin.netin vaihtuvat postaushaasteet? Itse en ensimmäisestä postaushaasteesta syttynyt vielä kirjoittamaan, mutta toinen haaste jonka aihe on Pahin tippumiseni, sai minut tarttumaan tuumasta toimeen. Nämä postaushaasteet ovat osa uudistunutta Jalustin.nettiä, käykää ihmeessä tutustumassa sivustoon tarkemmin ja katsomassa mitä kaikkea uutta siellä on!

Olen ollut suhteellisen pitkällä, noin 18 vuotta kestäneellä ratsastusurallani siitä onnekas, etten ole koskaan loukkaantunut pahasti, vaikka satulasta olenkin monesti tippunut. Olen tippunut niin monta kertaa, ettei laskuri ole enää vuosiin pysynyt mukana. Ratsastuskouluvuosina satulasta suistuminen oli toisinaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus oli aikoja, kun satulasta tipuin lähes kuukausittain. Ehkä alkeellisilla ratsastustaidoilla ja vaihtuvilla tuntihevosilla oli osansa asiaan, mutta kyllä sitä vielä kokeneempanakin tuli toisinaan tiputtua ratsastuskoulutunneilla. Onneksi näin vanhemmiten satulasta suistuminen on rajoittunut tähän noin kerran vuodessa tapahtumaan, ja ehkä parempi näin. Lapsena ja nuorena paikat kestivät ihan uskomattomiakin ilmalentoja, mutta luulempa, että nykyään en kestäisi ihan samanlaisia alastuloja yhtä hyvin.


Pahin ja mieleenpainuvin tippumiseni tapahtuikin ratsastuskouluaikoina, jolloin ratsastimme Ypäjän hevosopiston ratsastuskoulussa. Päädyimme aikoinaan Ypäjälle tunneille, kun tuntui, että paikallisissa ratsastuskouluissa meille ei tarjottu tarpeeksi tasokasta opetusta ja hevoset eivät olleet kovinkaan taitavia. Ypäjällä pääsimmekin ratsastamaan taitavampia hevosia ja hyvien opettajien silmien alle. Ratsastuskoulun hevoset pitivät joulun pyhät talvilomaa jolloin tunteja ei ollut, ja joulun jälkeen tunneille palatessamme hevoset olivat selkeästi levänneitä ja virkeitä. Meille oli merkitty ensimmäiselle tunnille joulun jälkeen heti puomi/estetunti, ja minulle hevoseksi Gampare. "Kamuksi" kutsuttu puoliveriruuna oli sopivan kokoinen, kivaliikkeinen hevonen jolla ratsastin aika paljon tunneilla. Kamu oli hyväntuulinen, ja alkuverryttely sujui laukkoihin asti hienosti. Ravien jälkeen tarkoitus oli tehdä pääty-ympyröillä laukkaa puomien yli, ja jatkaa uraa pitkin aina toiseen päätyyn toistaen saman puomitehtävän sielläkin.

En tainnut päästä kuin yhden puomin yli laukassa, kun Gampare onnistui yllättämään minut kiskoen ohjat käsistäni ja heittäytyen iloiseen pukkilaukkaan puomin jälkeen. Olin jo heti ensimmäisessä pukissa pahasti jäljessä liikkeessä, eikä mennyt kuin metri - ehkä puolitoista, niin maistelin jo maneesin hiekkaa. Epäonnekseni satuin tippumaan juuri maneesin päädyssä, törmäten Ypäjähallin puista maneesin seinämää vasten ja lyöden kylkeni lujasti siihen. Huomasin heti ylös noustessani, että ratsastushousuni olivat nirhautuneet lantion kohdalta hieman rikki ja housun välistä pilkisti kipeä, vertavuotava haava. Kävin maneesin vessassa pyyhkimässä paperilla suurimmat hiekat pois, ja sen jälkeen hammasta purren nousin takaisin hevosen selkään.

Tämä kuva on ensimmäisistä keskiviikkokisoista, joihin Kamun kanssa pääsin.

Tunti jatkui kunnialla loppuun asti, ja tunnin jälkeen kiitin hevosta joka oli lopputunnin tehnyt kaikki pyytämäni tehtävät nöyrästi. Vasta oikeastaan kotimatkalla havahduin viiltävään kipuun hengittäessäni. Tuntui kuin joku työntäisi puukolla kylkiluideni väliin aina kun hengitän sisään. Kipu paheni illan aikana, ja seuraavana päivänä kävin koulussa terveydenhoitajan pakeilla. Hän kuunteli keuhkoni ja totesi tunnustelujen jälkeen, että luultavasti alimmat kylkiluuni ovat saaneet osuman - joko murtuman tai hiusmurtuman, ja tämän varmistamiseksi olisi hyvä käydä terveyskeskuksessa niitä näyttämässä. En kuitenkaan moiseen suostunut, olin teinivuosina todella lääkärikammoinen ja totesin itsekseni, että vaikka ne murtuneet olisivatkin, ei niille mitään voisi tehdä enkä sitä paitsi halunnut saada ratsastuskieltoa. Tuolloin kun viikon kohokohdat olivat ratsastuspäivät tietysti! Vanhempani eivät olisi antaneet minun ratsastaa, mikäli olisivat tienneet kylkiluideni olevan mahdollisesti murtuneet, joten päätin olla kertomatte heille asiasta.

Seuraavalla viikolla meillä oli jälleen estetunti, ja tällä kertaa hevoseksi minulle oli merkitty suomenhevosruuna Esko. Ratsastaminen teki tuolloin todella kipeää - voitte vaan kuvitella, luultavasti murtuneilla kylkiluilla. Eskolla oli vielä muistaakseni suomenhevoseksi aika isot liikkeet ja ravi varsinkin oli vaikea istua. Edellistunnin tippuminen oli säikäyttänyt minut myös henkisesti, ja muutenkin hieman arkana hyppääjänä Esko huomasi oman jännitykseni heti tunnin alusta alkaen. Ja niin siinä sitten kävi, että heti ensimmäisellä esteellä Esko nakkasi minut ristikon toiselle puolen ja totesi, että hyppää yksinäsi. Voitte vaan kuvitella, mitä kipeät kylkiluuni tästä tuumasivat ja pystyinkö jatkamaan ratsastusta tämän välikohtauksen jälkeen. Noh, kotona oli sitten pakko kertoa äidille mitä oli tapahtunut ja ratsastuskieltoahan sieltä tuli. Lääkäriin en edelleenkään suostunut ja taisinpahan pari päivää kiukutella asiasta muutenkin kotona :D

Toinen hevonen jolla menin Ypäjän aikoina paljon oli Oopium, vanhempi puoliveriruuna.

Voi noita aikoja! Tulipahan tätä postausta kirjoittaessani selattua vanhojen hevosystävien kuvia ja muisteltua ratsastuskouluaikoja samalla. Vaikka noina vuosina mietti, että tekisi mitä vaan että saisi oman hevosen eikä tarvitsisi ratsastaa ratsastuskoulun hevosilla, näin jälkikäteen ajateltuna en vaihtaisi näitä vuosia mihinkään. Nämä olivat todella opettavia ja ihania vuosia, joista on jäljellä paljon ihania muistoja joita nyt muistellaan hymyillen ja välillä nauraenkin! Nykyään tippumisia ja läheltäpiti-tilanteita sattuu Fanin kanssa onneksi harvemmin, ja isommat estehyppelyt olemme jättäneet nuoremmille, rohkeammille ja ehjemmille :)

Lukijat - haluatteko kuulla lisää tarinoita menneistä edesottamuksistani hevosharrastuksen parissa? Sana on vapaa! Voin toteuttaa tarin

Tässä kuvassa olen vuonna 2006 estekisoissa. Nuorempana olin aika tavalla rohkeampi hyppääjä kuin nykyään - nyt pienet pystytkin tuntuvat toisinaan kerrostalojen kokoisilta... :D

tiistai 29. maaliskuuta 2016

#82 Ihana pääsiäinen

Pääsiäinen meni aivan liian nopeasti, mutta voi pojat, että muutaman päivän loma teki hyvää! Nukuttiin muutamana aamuna niin pitkään kuin unta riitti, tehtiin aurinkoisia aamulenkkejä koirien kanssa ja nautittiin kiireettömistä päivistä. Tottakai meidät tuntien myös ohjelmaa riitti - valmennusta, satulansovitusta, reissua kotikonnuille Loimaalle ja syömistä sukulaisten kanssa useampanakin päivänä. Auto sai pesun ja kesärenkaat alle, kotona yritin vähän siivoilla sellaisia nurkkia joihin muuten tulee harvemmin katsottua ja pyykkiä tuli pestyä useamman viikon edestä. Mutta mitä tärkeintä - sai viettää aikaa kotona perheen kanssa ja myös Fanin kanssa tuli vietettyä kiireetöntä aikaa tallilla :)

Fanin kanssa pääsiäinen sujui siis oikein mukavasti. Treenattiin ja lepäiltiin sopivassa suhteessa kumpaakin. Sovittelin sille kasan uusia penkkejä todeten, että sopivaksi jo pariinkin kertaan todettu satulamalli istuu sen selkään edelleen parhaiten. Sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa valmennus, joka sujui oikeastaan aika hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin olin saanut ylläpidettyä Fanin ratsastettavuutta nämä viikot, kun meillä ei valmennuksia ollut. Faniahan ei ole ratsutettu nyt reiluun kuukauteen enää. Luultavasti ratsutus jatkuu taas myöhemmin keväällä/kesällä, mutta toistaiseksi sen ainoa pilotti olen minä.


Valmennuksessa tehtiin totaalista läpiratsastusta - vastataivutuksia, avoa, asetuksia ja taivutuksia. Ongelmana on mun erittäin epätasaiset ja heiluvat kädet, jotka eivät vain tunnu ottavan paikkaansa kyljissä. Valmentaja manasikin mun oikeaa kättäni oikein urakalla, huh että voi olla vaikea saada se pysymään kiinni kyljessä (jos jollain on tähän ongelmaan antaa vinkkejä, otan niitä ilomielin vastaan!) Mutta valmennuksen aikana tuli haukottua pari kertaa ilmaa, kun tehtiin sellaisella vou-ravilla tehtäviä että huhhuh! Olen oppinut lopultakin istumaan Fanin harjoitusravissa, ja nyt se alkaa näkyä treenissä - enää Fani ei jännity tehtävissä harjoitusravissa, vaan luottaa mun käteen ja ratsastamiseen. Sunnuntaina tehtiinkin parit avotaivutukset niin hienossa tahdissa ja ravissa, että kesken avotaivutuksen mä vaan "heräsin" fiilistelemään että kyllä kulkee!

Ahh mikä takakeno ja vammakädet mutta Fani on hienoin :)

Harmi etten saanut meidän hovikuvaajaa paikalle sunnuntaina, olisi ollut hienoa nähdä videolta nämä onnistuneet pätkät. Mutta onneksi se fiilis jäi tietysti mieleen, tietää mitä tunnetta tavoittelee taas ensi treeneissä! Meillä oli myös hauska välikohtaus valmennuksessa, kun Fani hämmentyi ikkunasta heijastunutta valopilkkua maneesissa. Se loikkasi aivan valtavalla hypyllä valoläiskän ohi enkä ollut yhtään ajatellut sen tekevän niin! Ei ollut kaukana ettei kuski maistellut hiekkaa, en odottanut ihan näin isoa reaktiota. Tulipahan todistettua että Fani osaa halutessaan tehdä myös näyttäviä liikkeitä!

Tällä viikolla jatketaan treenejä ja nautitaan aurinkoisista kevätkeleistä, viikkokalenteri elää omien töiden ja menojen mukaan mutta pyritään siihen että pysytään säännöllisesti liikkeessä. Sunnuntaina matkaan hevosmessuille Tampereelle, sieltä tulee tottakai myös raporttia sitten ensi viikolla. Ja ps. Tätä postausta kuvittaa vielä viimeiset Annikan ottamat kuvat, löytyi vielä muutama ihana kuva julkaistavaksi :) Seuraavaksi sitten taas jo vähän keväisempiä kuvia!

 Postauksen kaikki kuvat on ottanut Annika Mäki