#84 Kiitos että oot mun hevonen

Viimeiset viikot ovat olleet taas tasapainottelua työn ja arjen välillä. Tekemistä on riittänyt aamusta iltaan, ja välillä on ollut niitä päiviä, ettei tallille ole yksinkertaisesti ehtinyt. Ollaan treenattu siis ihan oman jaksamiseni ja ehtimiseni mukaisesti, ei niinkään valmennuksissa mutta omatoimisesti. Kuten olen jo aiemmin täällä kirjoittanut, en ota stressiä Fanin treeneistä tai vapaapäivistä. Tottakai pidän huolen, että se liikkuu säännöllisesti ja saa tarpeeksi treeniä, mutta en ala panikoimaan jos se saa ylimääräisen vapaan väärässä välissä. Sellaista se elämä vaan on, en voi elää pelkästään hevosharrastukselle vaikka joskus niin haluaisinkin. Jollain tämäkin harrastus on rahoitettava, ja töistä sitä rahaa saadaan. Ensi viikolla pitäisi kuitenkin päästä valvovan silmän alle, tarvitsen jonkun tiputtamaan minut pilvilinnoista jotta maanpinnalla voin taas todeta, etten mä niin kauheasti osannutkaan ratsastaa.. :D

Tänään meillä oli Fantsun kanssa ihan mielettömän hyvät treenit. Vaikka heti aamusta alkanut sade laantuikin ennen kun olin lähdössä ratsastamaan, päätin kuitenkin mennä maneesiin treenaamaan. Olen vähän kajahtanut siinä suhteessa, että ratsastan kesälläkin mieluummin maneesissa kuin kentällä. Peilit maneesien seinillä eivät valehtele, niitä kaipaan kentällä ratsastaessani useinkin. Varsinkin yksin ratsastaessani toisinaan on hyvä katsoa peilistä miltä se meno oikeasti näyttää, vaikka se tunne pitääkin olla "hyppysissä". Mutta esimerkiksi muodon kanssa on hyvä toisinaan katsoa peilistä miltä näyttää. Joskus Fanin kanssa tuntuu, että nyt se liikkuu hyvin niska pyöreänä mutta silti tarpeeksi koottuna, ja kun katson peilistä, se onkin niskastaan jännittynyt. Ehkä sitten, kun olen taitavampi, opin paremmin tuntemaan satulaan sen tunteen mutta toistaiseksi ne peilit pitää mut maanpinnalla ;)

Maneesi oli tänään tyhjä ja saimme treenata Fanin kanssa siellä alusta loppuun kahdestaan. On ihanaa, kun voi laittaa radion soimaan ja treenata rauhassa, lauleskellen tuttuja kappaleita samalla. Kun ratsastaa yksin, saa rauhassa keskittyä omiin touhuihin eikä tarvitse varoa tai ihmetellä muiden tekemisiä. Arjen pieniä luksushetkiä siis. Tänään tarkoitus oli treenata fiiliksen mukaan. Aloitin treenit meidän ns. perustyöskentelyllä, annoin Fanin liikkua alkuun pitkällä kaulalla pitäen kuitenkin huolen, että se käyttää selkäänsä. Näin jatkoin kaikissa askellajeissa, varsinkin laukassa sain sen hyvin liikkumaan selkä pyöreänä. Aloitin kootumman treenin käynnissä. Teen monesti käyntityöskentelyn koottu käynti-lisätty käynti siirtymisillä jolla saan Fanin venyttämään askelta ja samalla käyttämään kroppaansa paremmin. Lisäksi sillä saan sen heräteltyä hyvin isompiin vaihteisiin, näiden siirtymisten avulla saan sen herkemmäksi ja viriteltyä hyvin ravi -ja laukkatreeniin.

Tänään ravityöskentelyn jätin suosiolla pienemmälle, sillä halusin testata ja trenata vaihteita laukassa. Sain viime viikonloppuna melkoisia ahaa-elämyksiä laukassa, kun sain oikeasti Fanin laukkaamaan "lapojensa päällä" niin, että se on ihan suora. Periaatteessahan se ei ole koskaan vino kumpaakaan suuntaan - se on juuri niin vino kuin minäkin, mutta laukassa ruuna osaa kyllä säästellä itseään. Fani tykkää liikkua laukassa mieluummin vähän pitkänä ja etupainoisena, kuin ylämäkeen polkien takaa kunnolla mahan alle. Käynnissä ja ravissa Fani kokoaa ja liikkuu ylämäkeen paljon mieluummin kuin laukassa. Olen tehnyt sen kanssa laukassa paljon temmon muutoksia ja ollaan pätkittäin tehty kokoavaa liikettä kohti piruettilaukkaa, jotta se työntäisi enemmän takaa ja muuttaisi painopistettään takajaloille enemmän. Tätä treenataan pätkittäin, mutta koko ajan huomaan laukan laadussa muutoksia parempaan suuntaan.

Tänään onnistuneen laukkatreenin päätteeksi päätin kokeilla hieman temppuja Fanin kanssa, vaikka varsinaisesti näitä me ei vielä treenatakaan. Tiedän kuitenkin Fanin osaavan nämä temput, ja ajattelin, että nyt kun paketti on kunnolla kasassa testataan parit laukanvaihdot. Ensin tein vaihdot joka neljännellä, sitten joka kolmannella, ja kolmannella lävistäjällä huomasin tekeväni parit kakkoset! Vau :) Alkeellisiahan nämä vaihdot vielä ovat, sellaisia "kokeiltiimpahan nyt huvin vuoksi"-juttuja vielä, mutta tuli tosi hyvä mieli. Fani suoritti vaihdot hyvin, se nauttii niistä selkeästi. Vaihtojen jälkeen annoin sen hetken laukata pidemmällä kaulalla kunnes otin loppuun vielä muutaman kokoavan harjoitteen kohti piruettilaukkaa. Toisen kokoamisen kohdalla minulle tuli sellainen olo, että haluaisin kokeilla kääntää. En paljoa, vähän vaan.... Ja kappas, tehtiin puolikas laukkapiruetti! Ohhoh. Näin piruetin peilistä ja se näytti jopa ihan kohtalaiselta, ensimmäiseksi piruetin puolikkaaksi ikinä.  Tähän oli hyvä lopettaa treenit ja loppuun keventelinkin elastisen, kyljistään pehmeän, hyväntuulisen ja pohkeesta kohti tuntumaa liikkuvan ratsuni.

Treenin jälkeen kiitin rakasta treenikaveriani heittäytymällä Fanin kaulalle ja halaamalla sitä varmasti ainakin minuutin ajan. Taustalla radiosta soi Johanna Kurkelan Rakkauslaulu. Havahduin siihen kappaleeseen. Kuiskasin Fanille, vaikka ei meitä kukaan olisi muutenkaan kuullut: "Kiitos että oot mun hevonen." 

kuva: Annika Mäki

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan