#19 Muutosten tuulet puhaltaa

Tätä postausta kuvittavat viime viikon perjantaina otetut puomitreenien kuvat :)

Olen tovin jo miettinyt, milloin olisi oikea hetki julkistaa blogin puolella tulevan kevään uudet tuulet. Olen pantannut asian julkistamista lähinnä siksi, että olen halunnut varmistaa että kaikki asiaan liittyvät jutut ovat varmistuneet ja lyöty lukkoon ennenkuin alan niistä julkisesti huutelemaan. Pyrin pitämään blogini hevosblogina ja jättämään henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuvat asiat pois siitä, mutta on joitain asioita, jotka liittyvät niin olennaisesti Faninkin elämään että ne kuuluvat myös tänne blogin puolelle.

Olen itse kotoisin Loimaalta, asunut siellä koko pienen ikäni, kunnes viime syksynä muutin mieheni Mikon perään Tampereelle. Olen siitä asti kulkenut töissä autolla päivittäin Loimaalla, ja kieltämättä, pitkä työmatka on vaatinut veronsa. Syksy meni ajoon totutellessa ja olinkin tosi väsynyt työpäivän jälkeen. Ennen Tampereelle muuttoa työmatkani oli muutama minuutti, joten tämä on tottakai ollut suuri muutos elämääni että työmatkaan saa varata aikaa reilu tunti suuntaa kohti. Tallipaikka Fanille sijoittui työmatkan varrelle, jotta ei tarvitsisi työmatkan ohessa ajaa hirveästi enempää. Tämä tietysti verotti sen, ettei tallipaikka ole ihan kotimme lähellä vaan joudun viikonloppuisin ajamaan 20-25 minuuttia per suunta tallille. Voitte vaan kuvitella, paljonko autoon on kilometrejä tullut...

Kuvien laatu ei sateen vuoksi päätä huimaa mutta meillä oli kivaa!

Talven kuluessa sain kuulla työpaikkani keskittävän toimintansa pääpisteeseensä Turkuun ja lopettavan toimitilojen vuokrauksen Loimaalla. Tämä tarkoitti sitä, että kaikkien työntekijöiden tulee siirtyä työskentelemään Turkuun. Tässä kohtaa iski paniikki. Nykyisen reilun tunnin työmatkan sijaan työmatkani olisi yli kaksi tuntia per suunta! Vuorokaudesta loppuisi tunnit kesken jos tällaista työmatkaa joutuisin ajamaan päivittäin. Oman jaksamiseni kannalta oli siis alettava suunnittelemaan jotain muuta.

Mieheni on kotoisin Paimiosta ja hän on haaveillut jo muutaman vuoden palaavansa takaisin kotipaikkakunnalleen. Pikku hiljaa ajatus Paimioon muutosta alkoi tuntumaan koko ajan paremmalta idealta, ja kun Mikonkin työkuviot selkiintyivät niin, että muuttoa takaisin Varsinais-Suomeen saattoi alkaa suunnittelemaan, alkoi talojen etsiminen ja näytöissä käyminen. Maaliskuun alussa löysimmekin ihanan pienen omakotitalon, josta tulee uusi kotimme. Muutto tulee tapahtumaan kesäkuussa, toivottavasti jo touko-kesäkuun vaihteessa.

Oman kotimme löytymisen lisäksi on pitänyt etsiä myös uusi koti Fanille. Kriteerit Fanin tallipaikkaa kohtaan ovat kasvaneet jo tässä parissa kuukaudessa, sillä nykyinen tallimme Lempäälässä on tarjonnut meille niin hienot puitteet että vähempään emme aio uudessakaan paikassa tyytyä. Olen varannut Fanille tallipaikan 1.6. lähtien upealta maneesitallilta, jossa puitteet treenaamiseen ovat erinomaiset. Siellä on kokopäivätarhaus, loimitus sään mukaan, ruokinta kolme kertaa päivässä ja rauhallinen talli jossa hevosen on hyvä asua. Käytössämme on ruuhkaton maneesi, iso ulkokenttä sekä hulppeat maastot. Tallilla käy useita valmentajia, joiden tunneille haluan ehdottomasti päästä Fanin kanssa.

Luonnollisesti tuleva tallipaikka on nykyistä paikkaamme hieman kalliimpi, mutta toisaalta, katsoessani ulos kaatoräntäsateeseen, ei harmita yhtään maksaa vähän enemmän siitä että pääsee joka päivä ratsastamaan tarvittaessa sateen suojaan maneesiin. Kokopäivätarhaus ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys nykyajan isommilla talleilla, mutta tällä tallilla hevoset saavat tarhata aamusta asti ulkona. Lisäksi tämäkin tallipaikka sijoittuu tulevan työmatkani varrelle sillä erotuksella nykyiseen, että työmatkani on kokonaisuudessaan noin 15-20 minuuttia. Laskin päässäni nopeasti, että muuton yhteydessä päivääni jää lähemmäs kaksi tuntia "ylimääräistä" aikaa, mitä ei tarvitse enää viettää autonratissa istuen. Jää enemmän aikaa Fanille, koirille sekä perheelle ja parisuhteelle. Arjen luksusta, todellakin!

Toivon, että Fani ottaa tulevan muuton hyvin vastaan ja sopeutuu uuteen kotiinsa nopeasti. Meille muuttaessa se oli hieman stressaantunut vaihtuneesta ympäristöstä ja tietysti myös meistä uusista ihmisistä ympärillä. Stressaantuneisuus näkyi lähinnä syömisessä, se söi tosi huonosti alkuun ja oli tallissa yksinään levoton. Toivon mukaan sen muutto sujuu helpommin nyt, kun tutut ihmiset tulevat sen mukana uuteenkin talliin. Lisäksi minulla on paremmat lähtökohdat ennaltaehkäistä sen stressiä sekä esimerkiksi tuota ruokinta-asiaa, tiedän nyt, mikä sille maistuu silloinkin kun muut ruoat eivät tahdo maistua.

Voi että, jos olen aiempina vuosina toivonut kesää saapuvaksi, tänä vuonna odotan sitä kymmenen kertaa enemmän! Ei niinkään lomien tai upeiden kelien (no okei, kyllä myös niidenkin) takia, vaan siksi että päästään muuttamaan ensimmäiseen omaan yhteiseen kotiin ja loppuu tämä pitkän työmatkan ajaminen :) Samaan aikaan toisaalta jo haikea fiilis on hiipinyt mieleeni, tulee kova ikävä ihania tallikavereita ja muitakin ystäviä, jotka Tampereelle jäävät. Mutta toisaalta, onneksi Paimiosta ajaa Tampereelle muutamassa tunnissa joten tottakai kavereita käydään moikkaamassa myöhemminkin.

Sateista viikonalkua kaikille!