torstai 28. toukokuuta 2015

#32 Voihan kiire ja kenkä

Tulipas keksittyä napakka otsikko joka kiteyttää kyllä hyvin tämän postauksen! Viime viikko kului aivan järkyttävässä kiireessä ja tämä viikko onkin ollut sitten jo ihan katastrofi... Muuttoviikko on siis alkanut ja tällä viikolla tosiaan koko konkkaronkka suuntaa katseensa kohti etelää! Fani muuttaa Piikkiöön ja me Paimioon. Tampere ja Lempäälä saavat jäädä taakse ja uudet eteläntuulet saa puhaltaa meidän elämään :) Tavarat on pääosin pakattu (ainakin meillä kotona), tallille menen tänään pakkaamaan tavarat kuntoon Fanin huomista muuttoa varten!

Viime viikon valmennus sujui hyvin. Christelin valmennuksissa keskitytään 99%:sesti minuun eli yritetään hakea minulle niitä oikeanlaisia työkaluja ratsastamiseen ja tällä kertaa haettiin oikeanlaista tasapainoa istuntaan ja syviä vatsalihaksia mukaan työskentelyyn. Aluksi Christel tapansa mukaan venytteli jalkani (tätä on tosi vaikea selittää mitä hän varsinaisesti "tekee" mutta käsittelyn jälkeen tuntuu että jalat ovat ihan pitkät ja rennot ja kasvavat ainakin viisi senttiä!) ja sen jälkeen haettiin taas oikea istunta, rintakehä alas, lapaluut rennoiksi, käsi rennoksi eteen, kyynärpäät kylkiin (rennosti!). Christel käyttää hengitystä paljon apuna ja hieman joogamaisesti treenaamme syvien vatsalihasten aktivointia hengityksen avulla.

Tunnilla tehtiin paljon käynti-ravisiirtymisiä. Helposti lähden ennakoimaan siirtymisiä "hyökkäämällä" niihin, jolloin ryhtini kärsii ja tahti on valmiiksi kadoksissa, enkä istu siirtymisiä läpi jolloin hevonenkaan ei liiku ryhdikkäästi niistä läpi vaan ampaisee raviin pitkänä. Nyt teimme siirtymiset niin, että Christel siirsi Fanin raviin raipan avulla ja minä vain istuin kyydissä ja keskityin hengittämään ja istumaan oikein. Fanin ravissa on vaikea istua harjoitusravissa kun se lähtee ravaamaan oikein pitkällä askeleella. Siksi harjoittelimmekin aluksi ihan rauhallisessa tahdissa aina hieman lisäten ravia kun rytmi säilyi ja istuntani pysyi. Tärkeää on muistaa hengittää ja istua liikkeen suuntaisesti. Christel neuvoi myös miten aktivoidaan pitkittäisiä vatsalihaksia harjoitusravissa jotta keskivartalo pysyy, niinsanotusti "lankoja vetämällä". Eli pitää kuvitella varpaista palleaan narut joita tavallaan vedetään koko ajan vuoroin ylöspäin. Harjoitusta voi tehdä nostamalla ihan aavistus jalkapöytää ylöspäin, näin sain ainakin itse aktivoitua hyvin vatsalihakset. Tärkeää on muistaa myös myödätä tasaisesti kädellä liikkeen mukana. Itse jään helposti hieman "heijaamaan" istuntani kanssa puolelta toiselle jolloin myös käteni heiluvat eri tahtiin.

Christelin tunnilta sain taas tosi paljon aineksia lähteä ratsastamaan sitä omaa tasapainoa ja oikeanlaista istuntaa Fanin kanssa. Harmittaa tosi paljon, että tämä oli viimeinen tunti Christelin kanssa mutta toivon, että löydän vastaavanlaisen CR-open myös Turun suunnalta meitä auttamaan. Jotta hänen oppinsa pysyisivät mielessä ajattelin vielä ynnätä alle tunnin keskeiset asiat niin voin sitten tarpeen tullen palata tänne niitä muistelemaan:
  • Syvien vatsalihasten aktivointi: "kuin vetäisi langoista"
  • Istunnan säilytys siirtymisissä: älä ennakoi!
  • Liike eteenpäin, ei sivulta toiselle, kädet myötää yhtä aikaa
  • Ei rintakehää ylöspäin, vaan lavat auki ja rintakehä hieman sisäänpäin
  • Muista uloshengitys, siirtymisissä erityisesti
  • Jalka hiljaa (ei saa jäädä heiluttelemaan jalkoja liikkeen mukaan eikä puristamaan)

Christelin tunnin jälkeen oma motivaatio treenata kasvoi taas pienen valovuoden mutta ennenkuin ehdin kissaa sanomaan oli meillä seuraava "murhe" jo kolkuttelemassa oven takana - irtokenkä. Fanin nykyinen kengittäjä kengitti sen hieman erilaiseen kenkään viime kengityksessä ja tästä johtuen toisen etusen kenkä jäi hieman avoimeksi. Silloin jo mietin mielessäni että mitenköhän mahtaa kenkä jalassa pysyä kun Fani osaa kyllä riehua ja kolhia jalkojaan aika tehokkaasti tarhaillessa ja kappas kummaa, nyt se olikin saanut polkaistua kengän puoliksi irti kaviostaan tarhatessa. Irrotin sitten kengän kokonaan kun ei ollut mahdollisuuksia sitä takaisinkaan naulata ja nyt ollaan odoteltu kenkääjää lyömään se takaisin. Maanantaina Fani sai kenkänsä takaisin, seuraavaksi sen kengittääkin sitten uuden tallin kengittäjä Piikkiössä :)

Fani on saanut "pakkolomaa", mikä on ollut aivan väistämätöntä kaiken muutto/remonttihässäkän keskellä. Fani ei kuitenkaan tunnu lomailustaan ottaneen nokkiinsa, päin vastoin, se on ollut hyväntuulinen ja tullut minua hirnuen portille vastaan kun olen sitä käynyt hoitamassa. Fanin morsian tai siis tarhakaveri pääsi jo lauantaina kesälaitumille joten herra on saanut tarhailla kuluvan viikon yksinään, mikä tekee sille kyllä hyvää koska uudessakin paikassa se menee aluksi tarhaan yksinään kunnes se pääsee laitumelle muiden ruunien seuraan. Se on kuitenkin päässyt muutamana iltana hieman jo laiduntelemaan tallin pihaan, ja onkin ilmeisen tehokas ruohonleikkuri eli laitumelle totutus on aika hyvässä mallissa jo.

Seuraavaksi palataankin sitten muuton jälkeen! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti