tiistai 13. lokakuuta 2015

#46 Missä nyt mennään?

Tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt ja venynyt, mutta nyt olisi aika taas kerrata bloginkin puolelle mikä meidän tilanne tällä hetkellä on. Allekirjoittanut on ollut viimeiset kaksi viikkoa keuhkokuumeessa tulehdusarvojen hipoessa parhaimmillaan 180, ja voitte kuvitella olenko selvinnyt montaakaan kertaa tallille - no en todellakaan. Onnekseni meidän ihana uusi tallikaveri on auttanut minua Fanin kanssa ja siitä iso kiitos hänelle, sain rauhassa parannella tautiani kotona hänen huolehtiessaan hevosestani. Nyt onneksi kunto on jo parempi ja pääsen itse tallille hoitamaan Fanin :)

Piti ottaa yks päivä kivoja yhteiskuvia mut allekirjoittanut oli "vähän" kalpea sairastelun jäljiltä... :D

Kuten aiemmassa postauksessa teille kerroin, Fani ei ole edelleenkään ollut ihan oireeton ja olen ihmetellyt sen välillä hyvin rajujakin oireiluja kesken ratsastuksen. Se saattaa aluksi liikkua oikein hyvin tehden töitä hyvällä fiiliksellä, ja sitten aivan yllättäen ilmoittaa et hetkonen hei tää ei ookaan kivaa, en haluakaan enää liikkua. Nöyrältä ja töitä mielellään tekevältä hevoselta tämä on selkeä viesti siitä että joku on nyt huonosti. Olen yrittänyt selvittää ongelman syytä, mutta ilmeisesti meillä on taas käsillä sellainen "multiongelma" että yhtä järkevää selitystä tälle ei löydy. Klinikka-aika on varattu huomiseksi, tarkoituksena tsekata vatsan tilanne sekä mahdollisesti jatkaa selän kuvauksia. Sieltähän löytyi pieni muutos lannenikamien kohdalta kesällä kun kuvautin selän hankkarivamman tutkimusten yhteydessä.

Hieronnassa hevosen todettiin olevan jumissa niin etu -kuin takapäästäänkin. Edessä lavat, kaula sekä niska olivat kaikki varsinkin oikealta jumissa ja hieroja kirjaimellisesti avasi paikkoja, karsinasta kuului pauketta ja rutinaa käsittelyn aikana useampaan kertaan. Etujalan vamma oli tehnyt hevosen etuosaan suurimmat jumit, sellaiset mitä normaalisti siltä ei löydy, kun se on joutunut varaamaan painoaan ja jännittämään kroppaansa eri tavalla kipeän jalan takia. Yllätys kuitenkin oli hevosen takaosa, joka oli oikeasti ihan kamala! Sieltä avattiin paljon jumeja ja hierottiin paikkoja auki. Eikä hieroja mennyt vakuuseen, että saisi kaikkea kerralla edes avattua. Hevonen oli hieronnan jälkeen pari seuraavaa päivää kuin rautakangen niellyt mutta vertyi kävelytyksen ja eteenalas-juoksutuksen avulla. Ratsastuksellisia ongelmia hieronta ei kuitenkaan poistanut, hevonen asettui ja taipui paremmin mutta stoppailut ovat jatkuneet edelleen.

Eilen hieroja jatkoi siitä mihin pari viikkoa sitten jäätiin, ja Fanin kroppa oli vastannut ihan hyvin edelliseen hierontaan. Vieläkin jumeja löytyi muutama etuosasta sekä takaosasta. Selkä ja lavat olivat jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Hieroja on käyttänyt selän ja takaosan lihaksiin akupunktiota joka on selkeästi tehokas apu lihasjumeihin, Fanin selkälihakset olivat eilen ihan pehmeät ja höllyvät kun neulat poistettiin! Hieronta otetaan nyt säännöllisesti kk-ohjelmaan taas mukaan, ettei pahoja jumeja pääse enää syntymään.

Kolmas ongelmakohta tässä "multiongelmassa" on epäsopiva satula. Fanillahan on enää yksi satula, kun myin sen estesatulan jokin aika sitten tarpeettomana pois. Käytin sitä puolen vuoden aikana alle kymmenen kertaa ja lisäksi se ei ollut ihan priima sen selkään, joten totesin, että myyn sen pois ja ostan sitten joskus uuden selkään paremmin istuvan estesatulan jos tarvetta vielä tulee. Murheenkryyni onkin nyt meidän koulusatula, ihana Amerigo, joka näyttäisi siltä ettei sekään sovi enää Fanin muuttuneeseen selkään. Itken oikeasti jo valmiiksi krokotiilinkyyneleitä jos joudun sen vaihtamaan pois, mutta ei auta, satulansovitusrumba on auttamatta edessä.

Tätä ongelmien vyyhtiä lähdetään siis tällä viikolla ratkomaan. Huomenna lähdetään aikaisin aamulla klinikalle tähystämään vatsa ja toivon mukaan selvittämään Fanin kropan tilanne muuten - olen valmistautunut siihen, että se kuvataan vaikka päästä kavioihin että jotain selviää. Sen jälkeen, kun tiedetään mikä tuomio klinikalta tulee, jatketaan toivon mukaan kohti satulansovitusta. Toivottavasti Fanin 16 tunnin paasto sujuu hyvin, se ehkä tässä kaikessa taas jännittää eniten että miten sen kroppa reagoi rankkaan paastoon. Viimeksihän se oli pari päivää kipeä paaston ja tähystyksen jälkeen.

Palataan siis asiaan klinikkareissun jälkeen, pitäkäähän peukkuja!


Loppuun vielä pieni pätkä meidän edellisiltaisesta hömpöttelyratsastuksesta, ilman satulaa on muuten oikeasti ihan kamala istua tuolla! Mut hyvää jumppaa meille molemmille, tätä pitäis tehdä useammin myös silloin kun on sopiva satula ;)

Video, jonka Emmi Lehtinen (@leemmi) julkaisi



1 kommentti

  1. mulla on yks estepenkki jos lainaksi tahdot? leveys W istuin 17,5

    VastaaPoista