"...so better things can fall together."
Fanin sairastelu on tehnyt melkein itsenikin sairaaksi. Olen valvonut kymmeniä öitä miettien ja pohtien mikä olisi hevoselleni parhaaksi. Vatsahaava ei ole itsellänikään ollut kovin kaukana. Meillä on ollut jopa parisuhde koetuksella viime aikoina, kun puran kaiken pahan mieleni kotona, vaikka vihoviimeinen syypää tähän kaikkeen on ihana mieheni.
Olen kysynyt ja imenyt tietoa vatsahaavasta ja sen kuntoutuksesta ammattilaisilta, ja verrannut niitä tämän hetkiseen tilanteeseemme. Ja tehnyt näiden pohjalta päätöksiä, jotka toivon mukaan rauhoittavat tilanteen niin tallilla kuin kotona. Jotta voin nukkua taas yöni rauhassa ja keskittyä elämiseen, ja ennenkaikkea - jotta voin taas nauttia harrastamisesta ihanan hevoseni kanssa.
Päätökseeni on vaikuttanut pitkälti tulevaisuuden suunnitelmat Fanin kanssa. Kun toivon mukaan Fani tästä kuntoutuu, tarkoitus olisi oikeasti päästä sen kanssa treenaamaan tavoitteellisesti. Minulle itselleni ei riitä kerran viikossa valmennus, ja lopun viikon olen omillani. Tarvitsen kokonaisvaltaisemman valmennussuhteen - sellaisen, jossa valmentaja on läsnä niinäkin päivinä kun ei varsinaisesti ole valmennusta. Lisäksi toivoisin, että valmentajani pystyisi myös ratsuttamaan Fania eteenpäin. Tiedän, että sillä on potentiaalia pidemmälle. Se nauttii haasteista, ja tiedän, että sen elämään tulisi ihan uudenlaista sisältöä, kun se pääsisi ammattilaisen kanssa opettelemaan niitä.
Päätös ei ollut helppo, mutta se tuntuu oikealta päätökseltä. Fani muuttaa uuteen talliin, vain muutaman kilometrin päähän nykyisestä. Talli on intensiivinen ratsutus/valmennustalli, jossa hevosia on vain kourallinen, mutta jokaista treenataan, hoidetaan ja kuntoutetaan yksilöinä. Siellä Fani kuntoutetaan ammattilaisen, jolla on kokemusta vatsahaavahevosten hoidosta, kanssa ja toivon mukaan jatketaan kohti kisakenttiä yhteistyössä. Ikävä tulee tietysti vanhan tallin väkeä ja ihania tallikavereita, mutta toivon mukaan nähdään jatkossakin vaikkapa yhteisten maastoretkien ja seuran tapahtumien merkeissä :)
Ensimmäistä kertaa kuukauteen oloni on helpottunut. Tiedän, ettei ole olemassa oikotietä onneen mutta tuntuu, että nyt minulla on käsissäni ne avaimet joiden avulla me saadaan mahdollisuus. Mahdollisuus kuntouttaa Fani ja näyttää niille, ketkä meitä epäilivät. On niitäkin, ketkä meihin uskoi ja uskoo edelleen. Ja ne ihmiset seisoo rinnallani tämänkin päätöksen jälkeen, ja on onnellinen puolestamme, että saamme tällaisen mahdollisuuden.
Uuteen paikkaan muutto ei ole koskaan välttämättä helppoa, oma hevoseni vaihtoi tallia kaksi vuotta sitten ja se oli kova paikka silloin itselle, vaikka se täysin oma valinta olikin. Niistä tutuista kuvioista ei olisi millään halunnut luopua, vaikka tiesinkin, että se on meille (ja ennen kaikkea hevosen) hyväksi. Hetkeäkään en ole muuttoa katunut, mitä nyt niitä ihmisiä kaipailen, mutta heidän kanssaan ollaan tavattu sitten vuoroin vierailemalla toistemme talleilla tai sitten muissa yhteyksissä.
VastaaPoistaTsemppiä muuttoon ja tietenkin vatsahaavan hoitoon!
Sama tilanne täälläkin nyt on - tiedän että muutto on hevoselle pelkästään hyväksi mutta se luopumisen tuska, tutuista kuvioista ja tutuista ihmisistä on kamalaa. Olen vielä sellainen ihmistyyppi joka kiintyy kauheasti paikkoihin ja ihmisiin, jokainen omakin muutto on ottanut koville kun on niin kiintynyt siihen tuttuun ja turvalliseen kotipaikkaan. Kiitos kannustavasta kommentista ja tsempeistä ja mukavaa syksyä! :)
PoistaUuden lukijan sait, meillä parannellaan myös vatsahaava potilasta, aloitan siis lukemaan kevyesti kaikki tekstit nyt, jos niistä löytyisi jotain vinkkejä meille!! :)
VastaaPoistaTervetuloa lukijaksi, toivottavasti blogista on jotain hyötyä ja kysy ihmeessä jos tulee jotain mieleen! :) Mulle voi myös lähettää sähköpostia (kennelemmetfox@gmail.com) jos tuntuu että haluaa jutella tai kysyä jostain :)
Poista