Juoksutin Fania lumisella kentällä noin 20 minuuttia ja sen lisäksi kävelytin sitä reilu 10 minuuttia alkuun ja loppuun. Fani liikkui hyvin, alkuun hieman varovaisemmin ymmärtäen lumisen pohjan. Se esitteli liinan päässä hienoa raviaan ja minä jäin haltioissani tuijottamaan sen askellusta. Kenttä tuntui sille olevan jo tutumpi paikka kuin eilen, tosin valoisalla kelillä oli tietysti hieman enemmän ihmeteltävää kun edeltävänä iltana oli ollut pimeää.
Talliin takaisin päästyämme oli muutakin porukkaa ilmestynyt paikalle. Selvitin Fanin matkustuksessa sotkuun menneen hännän ja tasoitin harjan taas ratsuhevosen mittoihin. Fanin karsinaan ripustin entisen omistajan mukaan antaman himalajakiven (joka tulikin tarpeeseen!) ja Fani sai syödäkseen heinää.
Alkuun kaikki tuntuu tosi jännittävältä, ja uudelta. Olenhan minä hevosia käsitellyt, herraties kuinka monta vuotta - voidaan puhua jo kymmenistä vuosista, mutta jostain syystä, oman hevosen kanssa alkuun kaikki on todella jännittävää. Fani tuntuu olevan hevonen, joka leimaantuu omistajaansa kovin mutta vieraita ihmisiä hieman vieroksuu aluksi. Ei se koskaan mitään kenellekään tee, mutta huomaan, että se tarkkailee minua jatkuvasti. Sain entiseltä omistajalta vinkiksi yrittää porkkanoiden avulla saada se kiintymään minuun, ja toivon todella, että se kiintyisi minuun niinkuin se oli kiintynyt edelliseen omistajaansa. Sen kiintymyssuhteen pystyi kuka tahansa sivusta seurannut huomaamaan :)
Tänään olisi tarkoitus nousta ensimmäistä kertaa Fanin selkään, ja minua - ylläri ylläri - jännittää. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan otettua jo ensimmäisiä pätkiä laukkaa, sillä en uskaltanut eilen ympyrällä juoksuttaa hevosta laukassa vaikka pohja ihan hyvä olikin. En voi päästää Fania vapaaksi juoksemaan kentälle, sillä kentän aita on sen verran matala että pelkään sen hyppäävän sen yli. Keväällä kun lumet sulaa toivottavasti aidatkin "nousevat" sen silmissä sen verran että uskallan sitä päästää irtona juoksemaan, se tekee hevoselle hyvää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti