#3 Maailman onnellisin heppatyttö

Kun pääsin eilen starttaamaan autoni nokan työpaikan pihasta, se suuntasi kaasu pohjassa (heh, ei sentään ihan!) kohti Lempäälää ja Fania. Mielessäni pyöri koko matkan että "jee, tänään se tapahtuu, pääsen ratsastamaan ekaa kertaa omalla hevosella!". Tallille päästyäni hain varusteet valmiiksi, noudin hevoseni tarhasta ja laitoin sen käytävällä valmiiksi. Fani tuntui olevan jo rennompi tallissa, se ei huudellut kaverien perään eikä stepannut käytävällä.

Kentälle päästyäni en voi valehdella, etteikö minua olisi jännittänyt. Koeratsastin Fanin kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla omatoimisesti ja toisella kerralla olin sen silloisen omistajan valmentajan tunnilla. Molemmilla kerroilla jäi tosi hyvä mieli Fanin ratsastettavuudesta, luontaisesta pyöreydestä ja siitä, kuinka hyvin se kantoi itsensä liikkeessä. Ratsastin alkuun kevennellen molempiin suuntiin ja hevonen tuntui olevan tyytyväinen, kun pääsi töihin. Luminen kentänpohja ei häirinnyt sitä eikä se arastellut kulmissakaan, mistä yllätyin positiivisesti. Ajattelin, että maneesiin tottunut hevonen arastelisi epätasaisempaa pohjaa mutta tällä kertaa luuloni osoittautui onneksi vääräksi :)

Laukkaa nostaessa tajusin matkustavani hevosen selässä. Ei sillä, hevonen teki töitä nöyrästi ja kiltisti suorittaen, mutta omat ajatukseni olivat jossain ihan muualla. Tajusin hymyileväni kuin Naantalin aurinko konsanaan, ja ajatuksissani pyöri ne monet kerrat, kun vuosien varrella purin hammasta ja mietin että jonain päivänä ostan vielä unelmieni hevosen jolla ratsastaminen on ihanaa ja jonka kanssa voin nauttia niistä asioista joista vuosien varrella olen jäänyt paitsi. Ja tajusin siinä ajatuksissani, että Fani on kyllä kaikkea sitä mitä hevoselta silloin unelmoin ja toivoin :)

Palattuani ajatuksistani takaisin siihen hetkeen keskityin taas hieman paremmin Fanin työstämiseen. Tein ihan perusjuttuja, pitkillä sivuilla hieman temponvaihteluita, muutamat väistöt käynnissä ja ravissa, laukkaa. Selkäni ei tuntunut ottavan nokkiinsa laisinkaan, ja uskalsinpa hieman kokeilla harjoitusraviakin! Pätkittäin sain jo rytmin niin että hevonen ei häiriintynyt epätasaisesta pomppimisestani. Niille tiedoksi, ketä ei taustojani tunne, loukkasin selkäni joulukuun alussa 2014 ja tämä hevosen hankinta tuli hieman "riskillä", sillä selkäni oli vielä koeratsastuksien aikaan hyvin kipeä. Levolla, tulehduskipulääkkeillä, akupunktiolla ja hieronnalla se saatiin onneksi kuntoon. Kiitos luottohierojani!

Tallissa kuitenkin hevosenomistajan arki iski vasten kasvoja ja huomasin, että Fanin oikean etujalan kengän sisänaulat olivat vääntyneet ratsastuksen aikana. Onneksi naulat olivat sen verran "nätisti vinksallaan", että saatiin tallinomistajan kanssa ne naulattua väliaikaisesti paremmin kiinni kavioon. Tänään kengittäjä tulee tsekkaamaan kavion ja kengän tilanteen ja toivottavasti lyömään uudet naulat paremmin kiinni :)