Eilen oli minun ja Fanin yhteisen taipaleemme ensimmäinen yhteinen tunti. Tunti oli CR-valmentaja Christel Wütig-Vihman tunti, joka piti olla jo viime viikolla mutta erinäisten syiden vuoksi siirtyi tälle viikolle. Fani köhii vielä hieman, mutta uskalsin mennä tunnille koska opettaja teettää harjoituksia ratsukon kunnon mukaan ja olin etukäteen ilmoittanut että me tehdään töitä vaan kevyesti.
Tunti aloitettiin sillä, että Christel paransi maasta käsin omaa asentoani selässä. Hän notkisti jalkojani ja käänsi ne oikeaan asentoon ja näytti mitkä lihakset pitäisi tehdä töitä. Sitten hän siirsi myös selkälinjaani niin, että tuntui että istuin ihan etukenossa. Harmi ettei kentällä ole peilejä josta voisi katsoa omaa istuntaa, mutta Christel totesi minun istuvan nyt ihan suorassa! Käsittämätöntä, miten itsestä tuntuu että on istunut ihan suorassa ja todellisuudessa upea takakenohan siellä on ollut...
Christel kysyi meidän ongelmakohdista ja sanoin että meillä ei varsinaisesti vielä mitään suuria ongelmakohtia ole vastaan tullut mutta koska Fani on niin äärettömän herkkä ja itse olen hieman ruosteessa huomaan, että hevonen hämmentyy/turhautuu epäselvistä avuista. Esimerkiksi pohkeenväistöä tehdessä tuntuu ettei hevonen ymmärrä mitä siltä pyydän. Tunnen istuvani liikettä vastaan ja kylki lysyssä, mutta en vaan saa sitä yksinäni korjattua.
Aloitimme harjoitukset keventämällä uraa pitkin ja hidastamalla pitkillä sivuilla istunnalla ravin tahtia niin, että hevonen siirtyi käyntiin. Fani toimi hienosti ja reagoi hidastavaan istuntaani loistavasti, jopa niin hyvin että siinä kohtaa kun tarkoitus olikin vain hidastaa tahtia muutaman askeleen ajaksi Fani siirtyikin jo käyntiin. Muutaman kerran jälkeen se kumminkin ymmärsi homman nimen ja kuskikin oppi reagoimaan nopeammin jolloin siirtymiset askellajin sisällä alkoivat toimia paremmin.
Seuraavaksi mentiin ympyrällä kevyttä istuntaa/kevennellen, jossa haettiin joustoa mun polviin ja oikeanlaista polvikulmaa. Aluksi tämä tehtävä tuntui olevan vaikeaa ja tasapainoisen asennon löytäminen kevyessä istunnassa oli haastavaa. Christelin neuvojen ja ohjeiden avulla oikeanlainen kevyt istunta löytyi ja jaksoin kannatella itseäni piilossa pysyneiden pienten vatsalihasteni avulla yllättävän hyvin ravissa. Fanin reaktioita oli ihana seurata, kun istuin tasapainoisesti kevyessä istunnassa sen askel piteni ja se venytti edestä kaulaansa pyöreämmäksi.
Lopuksi kokeiltiin pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Christel painotti, että pitää istua keskellä satulaa suorassa, vaan napa kääntyy katseen mukana loivasti sinne suuntaan mihin väistätetään. Väistöt rupesivat sujumaan hienosti kun maltoin vain istua keskellä satulaa ja hiljaa. Kaikki lähtee siis oman kroppansa hallinnasta! Kotiläksyksi saatiin tehdä kevyttä istuntaa mahdollisuuksien mukaan niin usein kuin vain pystyy, ja väistöjä. Eiköhän niillä vatsalihakset saada toistekin kipeeksi ;)
Tänään Fani saa ansaitun vapaapäivän, ajattelin käydä vain kävelyttämässä sitä. Pienestä köhästään huolimatta olen liikuttanut sitä kevyesti, sillä se on todella pirteä ja tuntuu olevan tyytyväinen kun pääsee lenkille. Olen pitänyt kuitenkin huolen että se ei hengästy pahasti tai hikoile, joten ollaan menty lähinnä käynti/ravi-pätkiä kentällä niin ratsastaen kuin liinassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti