#40 Elämää vatsahaavahevosen kanssa

Viimeksi kuin kirjoitin samanlaista postausta lopputalvesta (tällöin tosin otsikolla Elämää vatsahaavadiagnoosin jälkeen), oli tilanne meillä huomattavasti parempi kuin nyt. Fani oli tuolloin kuitenkin ollut pääsääntöisesti hyvä ratsastaa, eikä muita ongelmia ollut taustalla hevosen vatsahaavan lisäksi. Nyt kirjoittaessani tätä postausta ei tulevaisuus avaudu vielä kertoakseen miten tästä jatketaan, enkä pessimistisen luonteeni takia halua lähteä piirtelemään pilvilinnoja tai toisaalta maalailemaan pirujakaan vielä seinille. Kuitenkin fakta on nyt se, että hevosta kuntoutetaan kahdesta eri vaivasta, vatsahaavasta sekä oikean etujalan vammasta, se on menettänyt sairaslomansa aikana lihaksia ja sen kunto on heikentynyt. Tiedossa on siis pitkä syksy ja talvi hevosen kuntouttamisessa.

Fani aloitti jo viime viikolla Antepsinin syömisen kahdesti päivässä, mutta sain vasta eilen sille omepratzol-kuurin eläinlääkäriltä. Tuttu ja turvallinen Peptizole astui taas siis mukaan meidän päivärutiineihin. Eilen Fani oli vatsastaan silminnähden kipeä, harjatessani ja tunnustellessani sen kylkiä ja vatsaa se kääntyi minua kohti, luimisti korviaan ja kerran jopa naksautti hampaitaan varoitukseksi. Ei siis epäilystäkään siitä, etteikö hevosen vatsa olisi kipeä.

Kaikki liikunta Fanin kanssa on rajoittunut maksimissaan puolen tunnin mittaisiin kävelylenkkeihin taluttaen. Luulen, että se on vähän kyllästynyt jo pelkkään hengailuun. Se on viisas eläin, ja tiedän sen kaipaavan aivotyötä ja treeniä. Sellaista se ei valitettavasti hetkeen vielä saa. Kävelytän sitä loppuviikon, ja viikonloppuna se saa vähän vapaata kun lähdetään Mikon kanssa pienelle viikonloppureissulle Ruotsiin. Ensi viikolla jos vatsa alkaa olemaan parempi, nousen luultavasti kyytiin tunnustelemaan miltä hevonen tuntuu. Vatsahaavalääkkeenhän pitäisi alkaa viimeistään viidentenä hoitopäivänä vaikuttamaan, joten ensi viikolla pitäisi kivun ja oireiden olla jo helpottanut.

Olen ollut myös valmentajani kanssa jutuissa, että hän kokeilisi Fania jossain kohtaa että miltä se hänestä tuntuu. Tulevaa syksyä ja talvea ajatellen olen miettinyt, että jatkossa olisi hyvä jos hän tai joku muu ammattilainen ratsastaisi Fania säännöllisen epäsäännöllisesti oman valmentautumiseni ohella. Mitään haittaa siitä ei ainakaan olisi, että joku minua paljon taitavampi istuisi sen kyytiin ja ratsastaisi kunnolla läpi, ja muistuttelisi mieleen niitä vaikeampia liikkeitä joita itse sen kanssa en vielä treenaa.

Ruokinta-asiat ovat olleet myös pöydällä viimepäivät, ja tarkoitus olisi siihen myös tehdä muutoksia. Olen testannut miten Fanille maistuvat Greenline ja Racingin Selected, ja kumpikin maistui sille hyvin. Nämä ovat sellaisia rehuja pellavan ohella joita toivoisin sen ruokavalioon lisättävän. Luultavasti otan myös vanhan tutun Hippolaxin mukaan sen ruokavalioon, öljyä lisätään sen mukaan jos energiantarve kasvaa. Mysli pysyy sen täysrehuna luultavasti jatkossakin. Tarkoitus olisi saada hiilihydraatit ja tärkkelys mahdollisimman alhaisiksi, ja hyviä raaka-aineita tilalle niin, että hevosen suolisto toimisi mahdollisimman hyvin ja se saisi myös jotain mistä kasvattaa massaa itseensä. Fanin ongelmahan on ollut kautta aikojen se, ettei se tunnu saavan lihaa itseensä tarpeeksi. Sitten kun kuntoutus alkaa olemaan siinä vaiheessa että aletaan rakentamaan kuntoa ja lihaksia, on hyvä huolehtia että hevonen saa ruokavaliosta tarpeeksi niitä aineksia joita se tarvitsee massankasvatukseen.