Alkukäyntien jälkeen otin ohjat, ja kappas hevonen ei jumittanut enää yhtään ja aiemmin ratsastamani "löysä makkara" oli vaihtunut kouluhevoseen! Ei tietoakaan happamasta ilmeestä, vatsan jännittämisestä tai stoppailusta. Hevonen jatkoi kävelyään letkeästi ja teki kiltisti ja pienin avuin kaiken mitä siltä pyysin. Ja kun käyntiä oli aikamme ratsastettu, pyysin varovasti Fanin raviin. Pelkkä maiskutus riitti ja hevonen lähti lennokkaasti pitkän sivun alusta raviin.
Ja voi vitsi millaista ravia se esittikään! Sellaista keskiravia että allekirjoittaneella oli vaikeuksia pysyä kyydissä. Oli tässä parin kuukauden tauon aikana ehtinyt unohtua miltä Fanin ravi tuntuikaan istua ;) Loppuaika ratsastuksesta menikin sitten ruunan rauhoittelemisessa, se on omasta mielestään elämänsä kunnossa ja valmis treenaamaan. Se esitteli minulle tylsyyksissään kaikkea piaffesta sulkuihin :D Mutta hyvältä se tuntui ratsastaa, ja selkeästi raspauskin tuli oikeaan saumaan sillä hevonen oli nyt tosi tyytyväinen suustaan. Taipui ja asettui hyvin. Reagoi erinomaisesti. Vau.
Eilen jatkoin varovasti siitä mihin maanantaina jäätiin, maneesimme uutta pohjaa tunnustellen. Fani oli selkeästi päässyt työnteon makuun, sillä alkukäyntien jälkeen se kävi paikoitellen jopa vähän kuumana eikä olisi malttanut kävellä enää ollenkaan! Virtaa ja energiaa siis selkeästi riittäisi nyt treenaukseen ja loma on tehnyt sille hyvää. Päätinkin tehdä sen kanssa loivia väistöjä ja sulkuja, jotta se saisi vähän aivoilleen tekemistä. Fani esittelikin sellaisia sulkuja ettei ole tainnut vielä minun aikana kertaakaan esittää!
Ehkä nyt uskaltaa jo hengittää.
Näkyy valoa tunnelin päässä.
Näkyy valoa tunnelin päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti