#60 Kuvahaaste joka piti toteuttaa

Bongasin kuvahaasteen Nooran blogista ja päätin toteuttaa sen itsekin oman blogini puolella. Mielestäni tässä kuvahaasteessa on ihana idea, ja muutamasta blogista olenkin jo upeita, tunteikkaita kuvia ihaillut! Vaikka meillä yhteistä taivalta on tallattu vasta vajaa vuosi, ja kuvia on tullut otettua vaihtelevasti, ei ollut vaikeaa löytää kuvauksiin sopivia kuvia. Tässä siis meidän haaste joka kiteyttää samalla myös aika hyvin meidän tämän vuoden :)

Luottamus

Ensimmäinen vuosi on ollut meillä luottamuksen saavuttamista, puolin ja toisin. Pian oli kuitenkin jo tiedossa, miten tämän ihanan nelijalkaisen ystäväni voitan puolelleni. Mikään kun ei ole Fanin mielestä parempaa, kuin porkkanoita tarjoileva ihminen ;) Vuoden aikana olemme oppineet tuntemaan toisemme ja luottamus on kasvanut ja lujittunut.

 

Epäonnistuminen

Meidän matkaan on kyllä epäonnistumisia mahtunut. Kyllähän kuski on aika matkan joutunut tässä vuoden aikana käymään, ja töitä on paljon tehtävänä jatkossakin. Epäonnistumisia tulee jatkossakin, mutta matkassa on koko ajan myös enemmän onnistuneita hetkiä, jotka tekevät harrastuksesta niin antoisaa :)

 

 Onnistuminen

Kuvan on ottanut Erika L. Photography!
Muutamassa kuukaudessa muutosta alkoi tapahtua, kun löydettiin valmentaja ja päästiin treenaamaan kunnolla. Tässä kuva yhdestä oikein onnistuneesta valmennuksesta, ensimmäistä kertaa kanget päässä :)

 

 

 Todellisuus

Todellista on se, että me ei yleensä olla Fanin kanssa niin kuvauksellisia kuin jotkut kuvat täällä antavat olettaa ;) Tässä aika todellinen kuva meistä, vähän niin kuin "behind the scenes". Ei niin edustavia ja kuvauksellisia :D

 

 Ystävyys

Tämän vuoden voisi ehkä kiteyttää yhteen sanaan: Ystävyys. Meistä on Fanin kanssa vuoden mittaan tulleet ystävät. Se on minulle mielettömän tärkeä ystävä, perheenjäsen ja treenikaveri. En voisi kuvitella elämää enää ilman sitä.

 

#59 Anicol Boulardii for animals

Huom! Tämä ei ole mainospostaus! 
Kirjoitus perustuu omaan kokemukseeni tuotteesta, eikä postaukseen liity mitään kaupallista tarkoitusta.

Kun Fanin vatsahaava oli tässä taannoin pahimmillaan, olin epätoivon partaalla. Olin kokeillut vatsahaavan hoitoon niin Antepsinia kuin useampaa eri omepratzol-valmistetta (Gastrogard, Peptizole) mutta tuntui, että nämä tuotteet vain helpottivat hetkellisesti hevosen oireita, ja lääkekuurin loputtua oireet palasivat viikossa-kahdessa takaisin. Sainkin kuulla, että nämä tuotteet eivät varsinaisesti paranna vatsahaavaa vaan muodostavat hevosen vatsaan suojaavan kalvon jotta haavat saavat rauhassa parantua ilman jatkuvia vatsanesteiden "happohyökkäyksiä". Se selittikin syyn, miksi Fanin oireet saatiin lääkkeillä kuriin - suojaava kalvo poistaa kivun, kun vatsan nesteet eivät pääse kipeille haavoille. Kun lääkekuuri loppui ja vatsa oli jälleen "suojaamattomassa tilassa", oireilu palasi.

Kuulin kokemuksia vatsahaavahevosten omistajilta sekä eläinlääkäriltä erilaisista muista vatsahaavahevosille tarkoitetuista valmisteista, ja muutaman suosituksen jälkeen päädyin testaamaan Anicol Boulardii for animals-hiivaa. Valmiste oli huomattavasti edullisempi vaihtoehto omepratzolille, joten totesin ettei maksa vaivaa kokeilla olisiko siitä meille apua. Hiivasta kirjoitetaan Börjes Kotimäen sivuilla seuraavaa:

"Anicol Boulardii for animals 26 annosta -valmiste on tarkoitettu eläinten limakalvovaurioiden sekä hiivan liikakasvun hoitoon. Boulardii for animals sisältää niin sanottua mikrohiivaa, joka auttaa poistamaan liiallista hiivaa kehosta. Boulardii tuottaa myös soluille tärkeitä polyamiineja eli rakennusaineita, jotka edistävät haavojen sekä tulehdusten paranemista limakalvoilla."

Kuva lainattu täältä.

Juuri tällaista tuotetta Fanin ärtynyt vatsa kaipasi: tuotetta, joka suojaamisen sijaan auttaisi limakalvoja uusiutumaan ja paranemaan. Vaikka vatsassa ei viime tähystyksessä näkynytkään sillä hetkellä pahasti vuotavia haavoja, oli vatsan pinta hyvin kriittisessä, ärtyneessä tilassa. Siksi oli tärkeää löytää tuote, jonka avulla vatsan limakalvo pääsisi uusiutumaan ja uutta, tervettä limakalvoa kasvaisi ärtyneen tilalle. Näinpä aloitimme hiivakuurin yhdessä omepratzolin kanssa hoitona Fanin vatsahaavaan, myöhemmin omepratzol jäi pois mutta hiivakuuria jatkettiin edelleen.

Boulardii-hiiva on ollut nyt meillä käytössä kolme kuukautta ja kuuri alkaa olla lopussa. Hiiva on helppo käyttää - olen antanut sen hevosen puurojen sekaan sekoitettuna, ja kätevät valmiit annospussit ovat siistejä käyttää eikä tarvitse itse sen suuremmin annostella. Meillä Fanin vatsahaavan hoito ja hevosen kuntoutus on ollut hyvin kokonaisvaltaista - sen ruokinta laitettiin uusiksi ja sen heinä on nyt vatsahaavahevoselle optimaalista, matalasokerista heinää. Mutta en voi silti olla hehkuttamatta tätä tuotetta! Epäilemättä meillä se on ollut yksi avaintekijä hevosen toipumiseen. Aloitettuani kuurin hevosen oireet helpottivat muutamassa viikossa.

Eläinlääkärin suosituksesta Fanin vatsalaukkua ei tähystetä uudestaan, koska joka kerta kun hevonen on ensin paastotettu 16 tuntia, ja sitten tähystetty, hevonen on ollut todella kipeä lähes viikon ja eläinlääkärin mukaan nämä tähystykset jo itsessään lisäävät haavojen riskiä vatsassa. Siksi on paras nyt mennä fiilispohjalla ja seurata hevosen vointia päivä kerrallaan. Tähän mennessä se on näyttänyt pelkkää vihreää valoa, joten fiilis ei voisi olla parempi :)

Onko jollain muulla kokemusta Boulardii-hiivasta vatsahaavahevosen hoidossa?

#58 Linkitä blogisi - top 4 blogit!

Kiitos tuhannesti kaikille blogeja linkanneille, tästä postauksesta oli hyötyä itsellenikin kun sain muutaman mielenkiintoisen uuden blogin lukulistalleni! :) Haluan tässä kohtaa nostaa esille sellaisia blogeja, jotka eivät entuudestaan listaltani löytynyt ja jotka sinne ehdottomasti pääsivät. Toivottavasti muutkin löytävät nämä mielenkiintoiset blogit ja liittyvät lukijoiksi! Tänä vuonna yritän vielä toteuttaa postauksen, jossa jaan top 10-blogisuosikkini, sinne pääsevät sitten niitä blogeja jotka jo entuudestaan lukulistaltani löytyivät!

1. Esteheppa Codan elämää

Olen joskus aiemmin jo eksynyt kyseiseen blogiin, mutta jostain syystä en vielä silloin liittynyt lukijaksi. Nyt kuitenkin Idde linkkasi bloginsa, ja kun astuin sisään blogiin, olin ihan myyty! Miellyttävä ulkoasu, hillityt värit (ja mun lempiväri vaaleanpunainen :)) ja laadukkaat valokuvat tekivät jo hyvän ensivaikutelman lukijalle. Postauksia oli kiva lukea, niitä tulee tasaisin väliajoin ja niihin on selkeästi panostettu. Kirjoitusasu on siisti, ei juurikaan häiritseviä kirjoitusvirheitä, ja kuvia sekä videoita on myös sopivasti. Vielä viimeisen silauksen teki Codan kotitallin "tutut maisemat", olen nimittäin koeratsastanut Fanin samassa maneesissa missä Codakin seikkailee ;)

2. Monipuolisesti suomenhevosella

Monipuolisesti suomenhevosella-blogin ulkoasu on kivan syksyinen ja selkeä. En ole ehkä blogini puolella hirveästi kertonut suuresta intohimostani suomenhevosia kohtaan. Ennen Faniahan ratsastin pääosin suomenhevosilla. Olin alunperin suunnitellut hankkivani suomenhevosen omaksi hevosekseni, kunnes Fani osui kohdalle. Tulevaisuudessa aion kyllä tämän haaveen vielä toteuttaa ja ostaa oman suomenhevosen, ja tämä blogi nostatti kyllä suomenhevoskuumeen taas huippuunsa! :) Blogissa seurataan eri ikäisten suomenhevosten elämää, ja kerrotaan elämästä ja arjesta niiden kanssa. Kivasti kirjoitetut, realistiset postaukset koukuttavat lukijat mukaansa!

3. Pieni Suuri Hevonen

Vaikka ponit eivät varsinaisesti ole koskaan ollut "mun juttu", haaveilen aina salaa silti omasta söpöstä ponista jonka jonain päivänä voin ostaa verukkeella "lapset tarvitsevat kokoisensa ratsun eli ponin" ;) Olen aina ollut pitkä tyttö, joten edes lapsena en juuri ratsastanut poneilla kun olin aina ratsastuskouluryhmien pisin tyttö joka ratsasti jo hevosilla. Pieni Suuri Hevonen-blogissa on upea ulkoasu, kivat maanläheiset värit ja hyvälaatuisia kuvia visualisoimassa tekstejä. Blogissa seikkailee islanninhevonen sekä shetlanninponi ja heidän omistajansa Tiina. Blogissa kerrotaan ponien lisäksi myös omasta talliprojektista, joten päädyin ehdottomasti lukijaksi seuraamaan, miten elämä ponien kanssa omassa kotipihassa lähtee heillä sujumaan!

4. Penaponi

Tämä blogi koukutti minut lukijakseen samasta syystä kuin edellinenkin blogi - minua kiinnostaa lukea realistisia kirjoituksia elämästä hevosten kanssa ja varsinkin elämästä, jossa hevoset asuvat omassa tallissa ja niiden kanssa ollaan kavioliitossa 24/7. Meillähän talliprojekti on myös tulevaisuudessa toivon mukaan edessä, sillä haaveenani on saada hevoset jonain päivänä omaan talliin asumaan. Blogissa päätähtenä toimii 9 vuotias welsh part bred-ruuna Pena, jonka arjen tarinoita blogista voi lukea omistajansa Sannan kirjoittamana. Blogissa kirjoitetaan kivasti asioita kaunistelematta realistisella otteella, tämä blogi ei ole kiiltokuvablogi vaan blogi aidosta elämästä hevosten kanssa!

#57 On se helppoa, jos sen osaa!

Fanin kanssa treenit ovat lähteneet hyvin käyntiin. Nyt mennään jo kolmatta viikkoa uudessa tallissa, ja kuten jo edellisessä postauksessa hehkutin, hevosessa on tapahtunut ihan mieletön, kokonaisvaltainen muutos muuton jälkeen. Hevonen on liikkunut treenissä mielellään, enemminkin on ollut jarrun kuin kaasun kanssa ongelmia mikä on jo sinänsä ihan positiivinen ongelma tässä kohtaa. Olen ratsastaessa keskittynyt tässä kohtaa vain siihen että ratsastaessa säilyy se tietty "flow" ja hyvä fiilis, hevonen on saanut liikkua pitkässä muodossa pitkällä kaulalla ja ollaan jumpattu vaan kylkiä pehmeämmäksi ja takajalkoja aktiivisemmaksi.

Postauksen kuvat ovat kuvakaappauksia tämän postauksen videolta!

Huomaa kyllä hyvin, miten uusi päivärytmi on vaikuttanut jo lyhyessä ajassa Faniin. Ennenhän se tarhasi ulkona 9-18, mutta uudessa tallissa hevoset saavat selkeän lepohetken tallissa ennen illan treeniä eli ne otetaan aiemmin jo sisälle. Tämä sopii Fanille, se on oikeasti ollut todella hyvä ratsastaa ja enemmän "mukana" kaikessa tekemisessä. Varsinkin kesällä laidunkaudella huomasi, että Fani on väsynyt toisinaan treenissä. Kyllä kokopäiväinen laiduntaminen sitä selkeästi väsytti, ja myös kokopäivätarhaus laumassa. Se on laumassa ollut aina pomo, joten se ei välttämättä lepää tarha-aikana paljoakaan. Nyt kun tarha-aika ei ole koko päivä, se ei väsytä itseään vaan kerkeää levätä karsinassa ennen treeniä.

Fanin viikkorytmi on muotoutunut nyt muutamassa viikossa sellaiseksi, että hevosella on kaksi treenipäivää jonka jälkeen sillä on kevyt/lepopäivä. Näin lihakset kerkeävät palautumaan välissä eikä tule liian montaa päivää putkeen treeniä. Tämä 2+1 treeni sopii Fanille hyvin. Kun kelit tästä paranevat ja valoisaa kestää pidempään, aletaan ehdottomasti maastoilemaan taas enemmän. Syksyisin tulee maastoiltua tosi huonosti, kun aina on pimeää tai hämärää.

Fanilla ratsastaa tällä hetkellä kerran viikossa valmentajani, ja tarkoitus olisi jättää tämä toistaiseksi ihan pysyvästi Fanin viikkokalenteriin mukaan. Näin Fani saa kerran viikossa kunnon läpiratsastuksen ja se helpottaa omaa ratsastamistani. Oli kyllä upeaa katsoa omaa hevosta, kun se suorastaan liisi ympäri maneesia valmentajani ratsastamana. Hän on siis ammattilainen isolla a:lla, ja saa kyllä näyttämään kaiken niin helpolta. Ei voi kuin todeta että on se helppoa, kun sen osaa! ;) Lisäksi meillä on 1-2 valmennusta viikossa, eli todella intensiivistä treenaamista on tuleva talvikausi tiedossa.

Tässä esimerkkinä Fanin tämän viikon liikuntasuunnitelma:

Maanantai: Kävelytys (reipasta kävelyä 20-30 minuuttia)

Tiistai: Kevyempi koulutreeni

Keskiviikko: Valmennus

Torstai: (Kevyt) juoksutus

Perjantai: Valmentaja ratsastaa

Lauantai: Kevyempi koulutreeni

Sunnuntai: Kävelytys

#56 Linkitä blogisi!

Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä kotona, kuin pimeänä syysiltana käpertyä peiton alle, 

ottaa kuppi teetä viereen ja lukea mielenkiintoisia uusia postauksia blogeista? 

Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta, vai mitä?

Kunnes huomaat, ettei seuraamissasi blogeissa ole päivitetty yhtään uutta postausta!

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt kuumeisesti uusia blogeja lukulistalleni. Tuntuu, että syksyn kiireet syövät monen bloggaajan postaustahtia, ja kaipaankin uusia aktiivisia blogeja lukulistalleni. Siksi päätin toteuttaa linkitä blogisi-postauksen nyt myös oman blogini puolella siinä toivossa, että uusia blogeja löytyisi :) 

Säännöt ovat yksinkertaiset: Kirjoita blogisi toimiva osoite tähän postauksen kommentteihin! Kaikenlaiset blogit ovat tervetulleita, lupaan vierailla jokaisessa ja jättää kommenttini :) Kiinnostavimmat blogit pääsevät lukulistalleni sekä postaukseen, jossa esittelen omat suosikkini linkitetyistä blogeista!

Joten pidemmittä puheitta - linkitä blogisi!

 

 

#55 Onneksi luotin itseeni

Aiemmin syksyllä kun kaiken piti olla kunnossa, mutta hevonen oli silti äkäinen ja haluton kulkemaan satula selässä, sain kuulla ihan suoriakin kommentteja siitä, ettei hevonen kulje koska olen niin huono ratsastaja sille. En tiedä mikä näiden kommentoijien motiivi oli, ehkä osa yrittikin oikeasti auttaa, huonolla menestyksellä tosin. Kävin syksyllä läpi sellaisen itsesyytösten usvan, jossa oikeasti ruoskin itseäni ja mietin, miksi olen näin huono ja ostanut näin hienon hevosen, ja nyt pilannut sen huonolla ratsastamisellani. Jossain kohtaa kuitenkin onneksi heräsin ja kasasin itseni. Muistelin kesää, kun vielä oltiin treenissä ja hevonen liikkui hyvin. Jos olisin vain huono ratsastaja ja hevonen täysin kunnossa, miksi se kulki minulla aiemmin mutta ei nyt?

En voi olla hieman itserakas sanoessani niille, ketkä epäilivät hevoseni oikuttelun johtuvan vain huonosta ratsastajasta, että onneksi en uskonut teitä. Meillä uusiutuneen vatsahaavan lääkityksen aloittamisen ja tallipaikan vaihtumisen jälkeen hevosen koko olemus on muuttunut. Se on hyväntuulinen, iloinen ja sosiaalinen, ja lähtee töihin mielellään. Satula selässä Fani on väläytellyt taas niitä pätkiä, joita se väläytteli kesällä. Ja kyllä, ratsastajana se sama surkea omistaja jonka takia hevonen oli pilalla ;)

Satula-asia laitettiin meillä välittömästi eteenpäin kun saatiin muutto tehtyä uuteen talliin, ja uusi satula löytyikin saman valmistajan valikoimasta mitä vanhakin. Uudella Amerigolla kelpaa aloittaa kuntoutus ja treenit selästä käsin. Meidän "treenihän" koostuu siis tällä hetkellä vain eteen-alas jumpasta ja takajalkojen aktivoimisesta, selän pyöreäksi saamisesta ja tuntuman hyväksymisestä. Fani on tehnyt töitä olosuhteisiin nähden hyvin ja mielellään, ennemmin sitä on joutunut hieman pidättelemään kun vauhtia on paikoitellen jo vähän liikaakin.

Onneksi luotin itseeni ja siihen, että tunnen oman hevoseni parhaiten, paremmin kuin ketään ulkopuolinen. Ei meidän meno edelleenkään mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta suunta on selkeästi nyt oikea ja hevonen on tyytyväisen oloinen. Tästä on hyvä lähteä kuntouttamaan hevosta kohti ensikauden ratoja.

Saatte kaiken höpötyksen vastapainoksi videota eilisiltaisesta ratsastuksesta, jolloin Fanilla oli virtaa kävelypäivän jäljiltä vähän turhankin paljon. Keskiaskellajit olisivat olleet enemmän ruunan mieleen ja vauhti vain kiihtyi loppua kohti :D Videolla ei mitään hirveän kaunista ratsastusta ole havaittavissa, mutta Fani liikkui hyvin ja mielellään mikä on nyt pääasia. Valmentaja osaa sitten auttaa näihin loppuihin ongelmiin :)

#54 Vastauksia

1. Minkä tasoiseksi sanoisit itsesi?
Tällä hetkellä tasoni on jotain Helppo B:n ja Helppo A:n väliltä. 

2. Koulu vai esteet?
Ehdottomasti koulu. Olen ehkä ollut hieman poikkeuksellinen lapsi/nuori, kun minua ei koskaan ole oikeastaan pahemmin kiinnostanut esteratsastus edes nuorena. Ehkä ihan lapsena, mutta nopeasti huomasin että minua kiinnostaa työskennellä hevosen kanssa sileällä. Nykyään olenkin täysin kouluratsastaja, joka yrittää joskus hevosen mielenvirkistykseksi hypätä pieniä (maahankaivettuja) esteitä. Fani rakastaa esteitä, ja siksi se pääsee aina silloin tällöin hyppäämään.

Todistetusti olen hypännyt esteitäkin joskus :)

3. Fanin paras ominaisuus (jos yksi pitää valita)?
Luotettavuus. Ei tarvinnut montaa sekunttia miettiä vastausta, se oli yksi ominaisuus johon ihastuin jo Fania ostaessani, se on luonteeltaan todella luotettava ja kiltti. Sillä on sellainen katse josta vaan tietää, että siihen voi luottaa. Vaikka se säikähtäisi jotain tai sillä olisi ylimääräistä energiaa, se ei koskaan ole varsinaisesti tuhma tai tee mitään tyhmää. Sen kanssa on aina turvallinen olo ja siihen voi luottaa :)

4. Ratsastaako Fanilla jotkut muutkin itsesi lisäksi (vuokraaja tms)?
Valmentajani ratsastaa Fanilla muutaman kerran kuukaudessa, muuten huolehdin sen liikuttamisesta itse. Jos tulee pakollisia tallivapaita, Fani saa vapaapäivän tai joku tuttu ihminen huolehtii sen liikunnasta mutta harvemmin sellaisia päiviä nykyään tulee.

Siskoni käy toisinaan ratsastamassa Fanilla :)

5. Pihatto vai täysihoitotalli?
Täysihoitotalli. Pihatto on varmasti hyvä hevosille jotka siellä viihtyvät, mutta en voisi kuvitella laittavani Fania pihattoon. Se palelee herkästi eikä muutenkaan viihdy älyttömän pitkiä aikoja ulkona varsinkaan huonolla ilmalla.

6. Mistä huomasit ensimmäisen kerran että Fani on kipeä?

Vatsahaavan ensioireet meillä oli hevosen ulkoinen olemus - se söi valtavan määrän korsirehua sekä väkirehua, muttei silti lihonnut vaan ennemmin hoikistui entisestään. Lisäksi se alkoi olemaan äreä vatsan seudulta (vöitä kiristäessä ja harjatessa) ja oli haluton kulkemaan laukassa. Nosti laukan kyllä, mutta jumitti eikä halunnut edetä siinä tai rikkoi raville. Ulosteen mukana tuli vettä ja maha oli usein löysällä sekä hevonen seisoi toisinaan hieman selkä "köyryssä" tarhassa jännittäen vatsaansa.

7. Mitä Fani syö tällä hetkellä? Miksi?

Fani syö runsaasti vähäsokerista (sokerit max. 120) korsirehua jota sille tarjoillaan usein. Väkirehuna se syö tällä hetkellä Eggersmanin Natur Müslia, johon lisätään Eggersmanin Profi Aminoral, St Hippolytin Gemüse-Kräuter-kivennäinen sekä öljyä ja e-vitamiinia. Väkirehun syöttömäärät ovat pieniä, ja ruokinta perustuu hyvään korsirehuun. Olen joutunut vatsahaavadiagnoosien jälkeen tekemään ruokintamuutoksia, mutta nykyinen ruokinta on muodostunut kokemusten ja ammattilaisten suositusten mukaisesti ja se sopii Fanille. Eggersmanin ja St. Hippolytin rehut maistuvat sille joten siksi syötän näiden valmistajien rehuja. Orgaaniset rehut sopivat herkkävatsaiselle hyvin.

8. Kuka on teidän valmentaja (este/koulu vai onko sama)?

Valmentaudun ainoastaan kouluratsastuksessa, valmentajani on Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi.

9. Mikä on realistinen tavoite teille Fanin kanssa vuoden - kahden sisällä?

Realistinen tavoite - sillä olettamuksella, että Fani kuntoutuu entiselleen - on edetä kahden vuoden aikana helppo B radoilta helppo A-radoille, ja rutinoittaa kilpaileminen sillä tasolla (kuskille, hevonenhan on jo konkari tällä tasolla). Kaikki tosiaan riippuu pysyykö Fani kunnossa ja miten treenit sujuu yms mutta pitäisin tätä ainakin realistisena tavoitteena :)

10. Entäs mikä on sun haave tavoitteet?

Haaveena on päästä Fanin kanssa starttaamaan vielä vaativaa jollain tasolla!

11. Oletko merkki uskollinen omissa varusteissa? Entäs Fanin?

En ole merkkiuskollinen, ostan eri merkkisiä varusteita sekä itselleni että Fanille fiiliksen mukaan. Uskon hyvään hinta-laatusuhteeseen ja teen ostopäätöksiä monesti kokemusten kautta.

Kiitos kaikille kysymyksiä laittaneille, toivottavasti saitte toivomanne vastauksen :) 

Jos jäi vielä kysyttävää, saa toki kysyä niin vastaan lisää parhaani mukaan!

#53 Kun luonto oli kauneimmillaan

Marraskuu on se kuukausi, kun hevosenomistajien motivaatiota koetellaan. Aurinko ei juurikaan näyttäydy, on tasaisen harmaata aamusta iltaan, pimeä tulee aikaisin ja hämärä sitäkin aiemmin. On märkää ja kuraista, vesilammikoita tarhoissa ja tallin pihassa, sataa vettä vähän väliä. Loimet kastuvat likomäriksi, hevoset ovat kuraisia, suojia saa olla pesemässä päivittäin. Mieluummin jäisi kotiin, käpertyisi viltin alle villasukat jalassa juomaan teetä kuin lähtisi kuran keskelle tallille.

Ulkoilmaharrastukselle tämä kuukausi ei todellakaan ole se mieluisin vaan juuri se kuukausi, kun on onnellinen maneesista tallin pihassa. Olen uhmannut marraskuuta ratsastamalla pihalla niin paljon kuin mahdollista, koska tiedän että tulee kuukausia kun maneesi on kuin toinen koti. Eilen pimeällä kentällä ratsastaessani oli pakko kuitenkin todeta itselleni se tosiasia ja myöntää, että maneesi valoineen ja peileineen houkuttelee liikaa. Tänään ratsastan jo siellä.

Koputan puuta (kirjaimellisesti) kirjoittaessani tämän "toteen" mutta meillä on tänään ensimmäinen valmennus sairasloman jälkeen. Todellisuudessa meidän valmennus on siis jumppaa valvovan silmän alla, mutta se tuntuu valmennukselta. Siltä, että ollaan taas askeleen lähempänä sitä hetkeä kun päästään jatkamaan siitä mihin kesällä jäätiin. Tiedän kyllä, että sinne on pitkä matka, mutta fiilis on masentavasta kelistä ja marraskuun pimeydestä huolimatta valoisampi ja pirteämpi kuin aikoihin :)

Haluan kuitenkin hetken vielä fiilistellä kesää ja luonnon kauniita värejä, vaikka syksy ei varsinaisesti itseäni masennakaan. Nämä kuvat on otettu heinäkuussa, vanhan kotitallimme pihapiirissä jossa kesän kauniit värit loistivat upeasti! Näistä kuvista tuli tilattua useampikin suurennos kotiin, vielä pitäisi kehystää ne, jotta ne pääsisivät ansaitsemilleen paikoille seinille.

Kaikki postauksen kuvat on ottanut taitava ammattilaisvalokuvaaja Erika L. Photography! Suosittelen lämpimästi hänen kuvauspalveluitaan, hän on taltioinut meistä sadoittain toistaan upeampia kuvia. Pääset täältä selailemaan hänen taidonnäytteitään ja tutustumaan paremmin palveluihin :)

#52 Kysymyksiä?

Oletko hiljattain liittynyt blogiin, ja haluaisit tietää meidän taustoista ja historiasta?

Onko blogiani lukiessasi jäänyt jokin asia kaivertamaan mihin et ole saanut vastausta?

Haluatko tietää lisää Fanista tai minusta?

NYT ON AIKA KYSYÄ!

Blogiini on hiljattain liittynyt uusia lukijoita ja siksi ajattelinkin, että tässä kohtaa olisi mukava toteuttaa kysymyspostaus! Kaikki kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita, koski ne sitten Fania, minua, tai mitä tahansa muuta :) Kysymyksiä on aikaa esittää tämän (tai jonkun muun) postauksen alle isänpäivään eli 8.11.2015 asti! Vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin ja voin tarvittaessa avata kysymyksiä myös kokonaisen postauksen verran :)

#51 Haters gonna hate

Hengissä ollaan! Fani on muutettu lauantaina onnistuneesti uuteen talliinsa, ja tuntuu kotiutuneen loistavasti. Eipä ole tullut ennen muutettua hevosta taluttamalla se niin sanotusti tallista talliin, eipä paljoa helpommalla voisi päästä ;) Matka uudelle tallille kesti noin 15 minuuttia hiekkatietä kulkien, ja Fani käveli reippaasti vierelläni uuden tallin pihaan. Oli se kieltämättä hetken lievästi sanottuna aika järkyttynyt, raukka luuli varmaan lähteneensä tavalliselle maastolenkille mutta seuraavassa hetkessä se olikin jo uudessa tallissa tutustumassa karsinaansa. Muutamassa päivässä se on kotiutunut kuitenkin uskomattoman hyvin, syö hyvin ja kaikin puolin vaikuttaa kotiutuneen.

Toinen ketä on kotiutunut uuteen talliin erinomaisesti on allekirjoittanut. Uuden tallin porukka on pieni ja kaikki tuntevat toisensa, ollaan yhtä porukkaa ja ystävällisiä kaikille. Porukkaan mahtuu eri ikäisiä kävijöitä, ja vaikka jokainen on oma persoonansa, ketään ei tuomita tai arvostella. Vaikka porukka on pieni ja tiivis, kaikki tuntuivat ottavan minut hyvin vastaan, tallilla on ollut mukava käydä ja tutustua uusiin tyyppeihin :)

Täytyy sanoa, etten olisi ikinä uskonut kuinka paljon ilkeitä kommentteja ja pahaa mieltä olen saanut muilta hevosihmisiltä oman hevosen oston myötä. Aiemmin olin "se Emmi vaan joka ratsastaa muiden hevosia" josta ei tarvinnut välittää. Fanin ostamisen jälkeen olen saanut enemmän lokaa niskaani kuin koskaan aiemmin. Olen koittanut miettiä mistä se johtuu, mutta luulempa, että yhtä oikeaa vastausta tuskin on. Kaikkia ei voi miellyttää, haters gonna hate anyway.

Sen kuitenkin tiedän, että mulla on hieno hevonen, ja meillä on nyt sellainen mahdollisuus edessämme, etten edes vielä tajua, kuinka onnekkaita me ollaan :)