Vaikka olemme siskoni Jennan kanssa ihmisinä hyvin erilaisia, yhdessä asiassa olemme tosi samanlaisia ja se on hevoset. Koska olemme harrastaneet hevosia lähes koko ajan yhdessä, meitä on opettanut samat ihmiset ja valmentanut samat valmentajat, olemme hyvin samantyyppisiä hevosia käsiteltäessä ja ratsastaessa. Luotan Jennaan ja hänen hevosenkäsittelytaitoihin ja siksi voin luottaa Fanin hänelle aina tarpeen tullen. En osaisi kuvitella vierasta ihmistä hoitamaan ja käsittelemään hevostani. Ehkä vuosien mittaan ajatus kypsyy mutta toistaiseksi vuokraajaa tai vieraita apukäsiä ei ole tulossa.
Fani otti Jennan vastaan ihan hyvin. Ruuna jännittää aina alkuun vieraita ihmisiä mutta Jennan kanssa se oli yllättävän rento alusta lähtien. Itseäni hieman jännitti, miten he löytävät yhteisen sävelen varsinkin nyt kun hevonen ei ole ollut ihan parhaimmillaan. Heillä kuitenkin sujui oikein hyvin ja loppua kohti meno vaan parani. Jenna meni ensin itsenäisesti käynti/ravityöskentelyä tehden mm. väistöjä ja minä koutsasin maastakäsin heitä parhaani mukaan. Lopuksi otettiin istuntaharjoituksia liinassa ja yritettiin löytää Jennan kadoksissa ollut vasen kylki.
Fani liikkui tyytyväisenä ja tuntui hyväksyvän Jennan kyytiinsä, mikä on aivan mahtava juttu. He tuntuivat tulevan juttuun myös tallissa joten kun päästään muuttamaan Paimioon, saa Fani aina välillä hoitoa ja huolenpitoa Jennan toimesta. Ihanaa kun tietää, että on olemassa ihminen joka pystyy tarvittaessa auttamaan silloin kun en itse millään kerkeä ja hän on ihminen johon luotan sataprosenttisesti.
Loppuun vielä kuvia sunnuntaisesta ratsastuksesta, kuvien laatu tosin ei tällä kertaa päätä huimaa kun sade ja synkkä keli tekivät kuvaamisesta hieman haastavaa... :)
 |
| tyytyväisen näköinen hevonen :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti